Paluu arkeen

Tai no ei se nyt ihan arkea ole, kyllä mä oon luennoilla käynyt, mutta vähän laiska fiilis on. Eilen käytiin hieman synttäreitä juhlimassa keskustassa, oltiin taas isolla joukolla liikkeellä. Newcastlen baarit kyllä elää ja kuolee opiskelijoiden mukana, eipä siellä paljon muita ollut.

Tänään laiskan aamun ja yhden leffan jälkeen kampesin itseni ylös ja ulos, kävin vähän autoa näyttämässä huoltosedälle. Tosin se oli täyteen buukattu, ensi viikon perjantaina aamulla on vuorossa pikkuvikojen korjaustuokio. Samalla reissulla ostin myös hieman tykötarpeita pirssiä varten, uuden antennin myötä taivaskanavat aukeavat ihan eritavalla. Pitää varmaan vielä uudet kajarit hommata, edellisistä vain kuskin puoli toimii ja sekin välillä vähän satunnaisesti.

Mutta kokonaisuutena nyt on hyvä karvanoppia heilutella. Tosin en sellaisia omista, enkä tule koskaan omistamaankaan, mutta noin vertauskuvallisesti. Illan viilettyä kokeilin futiksen ihanuutta, kyllä tuo kolme viikkoa taukoa tuntuu. Sunnuntaina on peli, pistävät mut ensin yhdeksi puoliajaksi reservien kanssa pelaamaan. Varmaan haluavat nähdä etten ihan torpedo ole sitten ns. tosipelissä :)

Hyvä puoli on että käsi ei juuri vaivaa, ehkä pientä pehmeyttä on havaittavissa, mutta sunnuntaihin on onneksi vielä aikaa. Eiköhän tää tästä.

2006-05-4
10.6,22.5,0
18.3,51,0,Calm
20.5,40,0,SE,4

Toukokuu

Hauskaa tätä kuuta kaikille!!! Wappu meni, täällä ei kukaan ollut edes kuullut siitä mitään. Mutta kotipuolessa oli kuulemma hauskaa, joten kaikki hyvin. Eilinen oli aika turha, vähän luentoja ja frendejä.

Tänään aamulla mulle laulettiin ekat hyvät syntymäpäivät, ja kaikki vastaantulijat jaksoivat toivottaa samaa asiaa. Aika pieni paikka tää asuntola loppupeleissä on. Kävin itselleni synttärilahjaksi ostamassa uuden puhelimen ja siteitä haavaa varten. Hieno päivä.

Illalla pojilla oli peli, kävin sitä vähän katselemassa, puoliajalla pojat johti 3-2, aika viihdyttävää futista oli tällä kertaa. Ja taas harmitti katsella vaan vierestä, joten puoliajalla suuntasin takaisin kämpille. Pitihän synttäreitä juhlia. Kämppiksillä oli juustokakku odottamassa, olivat myös vähän paikkoja koristelleet. Lahjojakin tuli, vähemmän yllättävästi Finlandia-vodkapullo ja nimikoitu shottilasi.

Ei taida mun yksi ns. iso ilta unohtua kämppiksiltä tän vuoden aikana... ;)

2006-05-2
10.8,23.0,0
16.4,60,1,W,4
20.6,49,2,SE,4

Surffiloman tilinpäätös

Muistelmat on kirjoiteltu talteen, nyt ne on myös teidän nähtävissä. Nauttikaa, kuvat löytyvät tutusta-putusta osoitteesta-posoitteesta: http://laanecoorie.1g.fi/

Loman loppu - Dr Graeme Hortonin juttusilla

30.04.06 klo 20.47

Aamulla ei aaltoja, nokka kohti etelää ja Newcastlea. Masentunut fiilis kasvoi tuttujen yliopiston nurkkien lähestyessä, mutta ei auttanut. Lomat on ohi. Jokaiseen kunnon lomaan kuuluu vähän draamaa, kysykää vaikka keneltä tahansa perheenisältä. Pitihän se sitten vielä täällä Newcastlen rannoilla jotain järjestää.

Täällä ei yllättävästi ole mikään muuttunut parissa viikossa, kämppikset katsoo edelleen telkkaria ja kämppä on samanlainen sekamelska kuin ennenkin. Vähän alkaa kaivata teltteöitä, mutta vielähän tässä ehtii.

Kävin tuossa siis testaamassa Australian terveydenhuoltolaitoksen palveluita, hyvinhän ne toimii. Ei edes tarvinnut mitään maksaa, vakuutukset korvasi. Tosin tuota OSHC-korttia vaan kysyivät, eivät tarvinneet mun If-matkavakuutusta mihinkään. Kunhan ei tarvinnut maksaa niin, mä olin tyytyväinen.

Sellainen tunnin keikka se oli, puolisen tuntia istumista ja puolisen tuntia operointia. John Hunter niminen yleinen klinikka se oli, tohtori oli oikein asiantunteva ja operaatio sujui kivuttomasti.

Jaa mitäkö kävi? Kyllähän jokaisella itseään kunnioittavalla surffarilla tulee olla taisteluhaavoja valtavan valkohain kanssa kamppailua todistamassa. Vaikka ne arvet olisi tulleet jollain mulla keinolla, syynä on aina hai. Mulla oli surffilaudan evä, joka mua vähän raapaisi. Sellainen 7 tikin avohaava, vähän kirvelsi.

Tämä taistelu on saatettu hävitä, mutta sota on vasta alussa. Muutaman viikon tauko vedessä lillumiseen saattaa tulla, mutta kyllä mä takaisin meen. Pitää vaan varmaan vaihtaa nuo evät vähän vähemmän teräviin.

Piti kirjoitella vaikka mitä tänään, mutta taidan jättää myöhäisemmälle, alkaa vähän tuo vasen käsivarsi kirveltää puudutuksen poistuessa elimistöstäni.

Lomapäivä 17 - Viimeisiä viedään

29.04.06 klo 18.34

Jepulis, viimeistä iltaa vetelee. Huomenna tähän aikaan ollaan jo Newcastlen tutussa tehdasmiljöössä virittelemässä tunnelmaa opiskelua varten. Tai no, nuo muut, mullahan ei sitä huolta niin hirveästi asian tiimoilta ole. Voisinkin muuten nyt muistaessani kirjoitella muutaman lauseen opiskelusta täällä vaikka huomenissa.

Aamulla oli kyllä aaltoja, mutta ei oikein surffikelpoisia tässä viereisellä rannalla. Joten suuntasimme Crescent Headiin, jossa olikin kivan näköistä linjaa tarjolla. Itselleni kyseessä oli eka kerta point breakissa, eli siis niemen takana ja kivikkoa pohjalla. Voisin muuten myös nää surffitermit suomentaa tuossa joutaessani, nyt jo hieman asioista enemmän ymmärtävänä. Mutta myöhemmin, nyt ei läppärin akku anna periksi.

Pienten avohaavojen (kovin teräviä kiviä) ja muutaman ihan ok aallon jälkeen siirsimme itsemme takaisin leirintäalueelle. Timo passasi meren tänään, oli raukka kylmänyt autossaan yöllä. Meidän hypersuperteltassa makuupussissa nukkuessa ongelmaa ei ilmennyt, vaikka vähän vilpoinen sielläkin oli.

Loppupäivä meni aikaa tappaessa, ei tää meidän valitsema ranta oikein suosinut tänään. Auringonlaskussa uinnin jälkeen istumme taas tässä auton luona leirinuotiolla, pikkuisen vettä ripottelee. Vähän haikea fiilis, loistava reissu ollut.

Nyt ristitään taas kaikki ruumiinosat siinä toivossa että huomisaamuna aallot suosisi.

Lomapäivä 16 - Delicate Nobbys, täällä taas

28.04.06 klo 22.27

Railakkaan 11 tunnin ja 800 km ajomatkan jälkeen ollaan taas tutussa ja turvallisessa Uudessa Etelä-Walesissa. Tähän Crescend Headin lähimaastoon päädyimme, syynä lähinnä liberaali politiikka avotulen teon suhteen ja melko mukavat muistot aallokosta. On pimeätä ja kylmää, mutta onhan tuossa leirinuotio lämmittämässä.

Aamulla käytiin aikaiseen Noosassa joensuulla muutama tunti lautojamme ulkoiluttamassa, sain aamun aikana pienen tekniikkavirheen laudan käytössä korjattua. Kyse oli n. 2 sentin virheellisestä sijoittumisesta laudalla maatessa, kuulostaa pieneltä mutta oli estänyt täysin mun aaltojen ratsastuksen muutamana viime kertana. Sitä se teettää, kun aloittelijan tuuri on ohi. Joten nyt odotellaan huomista aaltoa kieli pitkällä ja sormet ristissä. Himo mereen menon suhteen on kova.

Päivä menikin sitten autossa kirjaa lukien, torkkuen, turisten ja laatumusiikkia kuunnellen. Soittolistalla oli Simon & Garfunkelia, John Lennonia, räppiä, Haydenia, nokkahuilusinfoniaa, John Lennonia, reggaeta, Pavarottia vaikka mitä muuta. Uskomattoman paljon sitä ehtii kuunnella puolen päivän aikana.

Aika kone tuo TImo on, muutamalla pysähdyksellä selvittiin. Jos en ole aiemmin muistanut mainita, niin hän on ajanut koko ajan, vaikka Stewartin kanssa kyllä oltiin vapaaehtoisia kuskeja myös. Kuulemma vakuutukset ei korvaa jos jompi kumpi meistä ajopelimme kolaroisi. Eipä meillä mitään sitä vastaan lopulta ollut.

Matkalla yksi pieni öljyn loppumisesta kertova koneongelma kohdattiin, mutta muuten ajopeli on hienosti kestänyt alla. Muutama tuhat kilometriä taitaa kertyä kelloon koko matkasta, eipä tuo nyt ihan hirveitä lopulta ole.

Niin ja muuten, juteltiin tuossa tulomatkalla Stewartin kanssa Hollannin ja Suomen yliopistoelämän eroista ja yhtäläisyyksistä. Oon joskus kuullut jonkun valittavan ääliömäisestä teekkarielämästä, eivät ole kritisoijat selvästi kuulleet menosta isommassa maailmassa. Sanotaan nyt vaan noin lyhyesti, että siellä juovat n. 4 kertaa enemmän kaljaa, ovat aggressiivisempia ja heidän perinteet on kovin paljon sairaampia kuin meillä. Voin tuon tarinan joskus kokonaisuudessaan runoilla, kun ei muuta kirjoitettavaa ole.

Makkaraa leirinuotiolla grillaten vietämme loppuillan, huomenna koalankiekaisun aikoihin ollaan taas ylhäällä.

Lomapäivä 15 - Noosa Heads

27.04.06 klo 18.44

Tää päivä oli vähän pettymys, ei tosin niinkään paikan tai ilman puolesta vaan aaltojen. Täysin tyhjää, ei auttanut vaikka kuinka sadetansseja tanssimme. Tai ei tuo ihan täysin totta ollut, luonnonpuiston kärjestä löysimme kyllä aika loistavat aallot, mutta yhdistettynä 3 km laudan kantamista kainalossa ja kivikkoa rannan pohjalla jouduimme sen jättämään väliin.

Tai oikeestaan ei tuokaan ihan totta ole, kyllä pojat sinne yritti mennä, mutta eivät enää löytäneet parkkipaikkaa ylikansoitetulta luonnonpuiston parkkipaikalta. Mä olin jo toivon menettänyt (lue: en jaksanut laiskaa takamustani siirtää noin suuria matkoja) ja ottanut mukavan makuuasennon aurinkorannalla täydellisestä aallosta uneksien.

Paikkanahan meillä on Noosa Heads, Sunshine Coastin pohjoiskärjessä. Tästä pohjoiseen ei oikein surffia enää ole, Great Barrier Reef blokkaa kaikki surffattavat breikit. Joten loogisesti tää on meidän päätepiste tällä reissulla, huomenna otetaan suunta kohti etelää.

Aamulla olimme jo hyvissä ajoin liikkeellä, taas yhdeltä retkeilyalueelta herättyämme. Tää oli aika piukassa, joten saimme vain telttapaikan, eikä autossa saanut karkoituksen uhalla nukkua. Outoa, tuossa 10 metrin päässä jengi vetelee sikeitä vaneissaan täyttä häkää ja se on sallittua. Päättelimme että näillä on täällä ollut joku onnettomuus, jonka johdosta turvatoimet on vedetty tappiin. Mutta lopputuloksena oli että pojat liittyivät seuraani teltan suojaan yöksi, olihan se loppujen lopuksi kolmelle hengelle kartoitettu.

Kiersimme kolme rantaa läpi tuloksetta, jonka jälkeen päätimme laittaa buutsit jalkaan ja vähän kävellä luonnonpuistossa. Sellainen 7 kilsaa talsimme ja näimme taas yhden tylsän metsän, nakurannan sen kätköissä ja monta todella kiinnostavaa surffibreikkiä. Tosin yllä mainituin miinuspuolin.

Kellon jo kääntyessä iltapäivälle kävimme vielä katsomassa uudestaan pohjoiseen osoittavan päärannan, mutta ei toivoa. Itse vaihdoin tässä vaiheessa shortsit jalkaan, aurinkovoidetta pintaan ja sanoin morjesta pojille. He lähtivät kokeilemaan onneaan luonnonpuiston syövereihin, yllä mainituin seurauksin.

Heidän palattuaan suut mutrussa ja minun kolmisen tuntia nahkaani käristettyäni palasimme leirintäalueelle ja olimme tekemättä yhtään mitään. Tai no kävin mä uimassa Petri Pelikaanin kanssa tuossa viereisessä joessa (5m teltasta). Mukavaa vaihtelua. Nyt illalla taas vähän grillasimme ja seuraavaksi taas vuorossa tuttu iltaneppailu. Taidan nukkua ennen ysiä.

Lomapäivä 14 - Queensland - The Sunshine State

26.04.2006, normipäivä, klo 14.50

Surfers Paradise jäi taakse, ohitimme juuri Brisbanen nelikaistaista hyperhigwayta ajaen. Ilma on ollut nätti kuten ennustimmekin, päiväntasaajaa kohti kulkiessamme sillä on tapana parantua. Muutama päivä tuossa Surfersissa viihdyimme Timon huostassa, lähinnä laiskuuttani en jaksanut kirjoitella muutaman viime päivän tapahtumia. Mutta summataanpa tässä hieman.

Maanantai-aamuna tosissaan kävimme aamusurffit Byronissa vielä vetäisemässä ja ennen kymmentä oltiin jo matkalla kohti pohjoista. Matkan varrella oli monenlaista beachiä, mutta passasimme tällä kertaa. Syynä oli yksinkertaisesti veden vähyys ja aaltojen tunnelimainen muoto.

Kyseessähän on siis ns. hollow waves, sellainen aallokko jossa ammattilaiset pyörittelee, mutta vähän kokemattomalle voi olla tiedossa kovin ikäviä takaiskuja veden julman voiman johdosta. Stewart jouduttiin melkein köyttämään autoon kiinni ettei se painunut veteen. Hullu hollantilainen.

Koko vierailumme ajan rannat tuntuivat olleen erityisen kovasti partioituja surf lifesaverien johdosta, vesijettiä, kumivenettä ja helikopteria pörräsi kummasti ympärillä. Syynä saattoi oikeesti olla Queenslandin todella vahvat virtaukset, viikonloppuna oli 3 hukkunut. Eli tehostettua valvontaa tai sitten vain normaalia lomaparatiisin huolenpitoa. Ote paikallislehdestä: "Water may look inviting but the sea is treacherous"

Timollahan oli melkoinen lukaali, viides kerros, 1 kämppis, paljon tilaa ja parveke merinäköalalla. Itse mies näytti vanhalta kehäraakilta, oli nenänsä murtanut surffatessa. Onneksi on matkavakuutukset, oikaisua tuulenhalkoja kuulemma odotti. Enpä ole ennen tiskejä tiskannut samalla merta katsellen. Hyvin tuonne muutama vieras mahtui. Tosin isännöitsijäneito oli melkoinen vanha kyylä, kovasti meitä kyttäsi ja koetti saada maksamaan vierailustamme jotain. Timon neuvoja noudattaen emme huomioineet häntä ollenkaan. Tuolla ihmisellä on kyllä epäterveellisen paljon erinäisiä vieraita esineitä peräpuolessa. Ja poikittain.

Maanantai-illasta kävimme vähän lomaparatiisia katsomassa, eipä siellä oikein silloin vilinää ollut. Muutaman oluen jälkeen ansaituille yöunille.

Tiistai-aamusta kävimme lähirantaa kokeilemassa, mutta todella vahvan aallokon johdosta ei meillä ollut toivoakaan päästä muutamaa metriä pidemmälle vedestä. Joten Timo paineli töihin autoja pesemään (on muuten melkosen lunkin näköstä puuhaa, vanha kettu oli taas ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan) ja me rantaviivaa hieman etelään niemenkärjen taakse katsomaan jos aallokko olisi parempaa siellä.

Olihan se, joten laudat esille ja veteen. Gold Coastin alue on yksi pirun iso laguuni, rantaviivaa on sellainen 30-40 km ja paikka johon me menimme oli yksi kuuluisimmista (joo, taas) surffimestoista Australian rannoilla, muun muuassa WCT elikkästen surffiammattilaisten maailmankiertue kilpailee tuolla. Kirra toimi kyllä aika kympillä.

Mutta. Olihan siellä taas melko monta muutakin, eipä tuosta aalloilla ratsastamisesta oikeen mitään tullut. Aina aallon saapuessa kohdallesi sillä on jo joku kurvailemassa, joten sulla ei surffietiketin mukaan ole siihen sitten enää mitään asiaa. Aallot oli valtavia, mutta ei kovin pelottavia, uskoisin että olisin niillä voinut surffata jos olisin vaan oikean raon löytänyt. Joten valtaosan ajasta harjoittelin laudalle nousua pikkuaalloissa surffikoululaisten vieressä.

Toinen huomattava seikka paikassa oli sen valtavan voimakkaat virtaukset, puolessa minuutissa kuljit helposti puolen kilometrin matkan rantaviivaa pitkin ja ulosmeno ei ollut ihan mikään helppo juttu. Muutama kerta piti yrittää ennenkuin onnistuin. Myöskin aallokosta poistuminen piti suunnitella aika huolella, ihmisten paljous, aaltojen suuruus ja virtaukset tekivät sen ihan tarpeeksi mutkikkaaksi.

Tarpeeksi merivettä nieltyämme takaisin lomaparatiisin keskukseen ja päiväunille. Illalla oli tietysti vuorossa taas ulkoilmailu baareissa, sitä vartenhan me tänne olimme tullet. Itse surffi ei kovin ihmeellistä ollut ja totta puhuttuna ei kyllä yöelämäkään. Kymmenkunta yökerhoa ja pari irkkupubia paikasta löytyy, me vierailimme muutamassa. Voihan tietty olla että tiistai ja maanantai-illat ei olleet parhaat mahdolliset yöelämää ajatellen.

Mutta nyt vielä hetken verran pohjoiseen, Sunshine Coast kiikarissa. Muutama päivä siellä ja sitten onkin jo aika aloittaa kotimatka. Ehkä myös pysähdymme vielä opiskelijabile-torstaina Surfersissa, kuka tietää. Mutta aika alkaa vaan käymään vähiin.

Silti, vielä on lomaa jäljellä.

Lomapäivä 11 - Byron Bayn ihmeitä

23.04.06 klo 19.05

Eipä tuo paljon kehuttu yöelämä täällä mitään ihmeellistä ollut. Mun mielestä se oli ihan ok, mutta pojat eivät tykänneet yhtään. Samapa tuo, kun on tällaiset aallot kuin täällä on.

Tänään päivällä käytiin katsastamassa Australian itäisin piste majakan tienoilla, muutama kiva kuva otettiin ja käveltiin eilisiä myrkkyjä kolmen kilometrin verran pois. Pienten päiväunien jälkeen sitten veteen, jossa pimeän tuloon asti lilluimme. Harmi että aurinko laskee länteen, surffaus auringonlaskussa olisi kovin paljon siistimpää jos se laskisi meren taa. Tosin kyllä se nytkin nätti oli.

Huomenissa aamusta pakataan kamat ja siirretään itsemme Gold Coastille Surfers Paradiseen Timon huostaan.

Lomapäivä 10 - Elämä on ihmisen parasta aikaa

22.04.06 klo 19.26

Tänään surffattiin ja sitten nautittiin elämästä. Byron Bayssa. Kohta mennään bilettään.

Nyt mä tiedän mitä Matti tinkki noita sanoja lausuessaan.

Lomapäivä 9 - Sademetsiä samoilemassa

21.04.2006 klo 22

Tän päivän ohjelmana oli chillailu, käytiin sademetsän syövereissä hieman kävelemässä ja vesiputouksen juurella pulahtamassa. Havaittiin ettei ennen oltukaan sadametsässä käyskennelty, neitsytretki oli siis kyseessä.

Kovin oli pimeätä syvemmällä metsässä, pirun tiheetä se kasvillisuus siellä oli. Kolmen aikaan iltapäivästä näytti pimeä laskeutuvan, vaikka aurinko paistoi. Tosin vaikutusta oli varmaan silläkin, että oltiin jonkun aikaa pilven sisässä, sen verran korkealla reittimme sijaitsi.

Illalla söimme ulkona, käytiin kylän italialaisessa jättipizzat nauttimassa. Kävellen takaisin majoitusalueelle tiellä käyskenteleviä hevosia ja karjaa väistellen ja jo kohta olikin veto pois, ei auttanut kuin ryömiä teltan suuntaan taas kerran. Miltähän oikea sänky tuntuu tän reissun jälkeen?

Lomapäivä 8 - Natural Herbs

20.04.06 klo 19

Vielä yksi surffikerta Angouriessa ja me olimme valmiit. Totesimme siinä jokaisen valitellessaan paikkojen jäykkyyttä välipäivän olevan tarpeen. Eihän tässä vasta kuin 9 päivää oltu surffattu putkeen, keskiviikkona aloitimme jo Newcastlessa. Lounasta siinä puun varjossa Blue Poolin (paikallinen nähtävyys, kiveen louhittu reikä täynnä merivettä) äärellä nauttiessamme huomasimme infotaulun alueen rannoista.

Meidän valitsemamme ranta oli nimeltään Angourie Point, "One of the most famous breaks at the eastern coast Australia. Only for experienced surfers." Ilmankos se olikin niin vaikeata välillä. Mm. Billabongin perustaja ja maailmankuulu surffaaja, Nat Young, oli lähtöisin tästä kylästä. Käsi ylös kuka on kuullut hepusta?

Kyläläisiä rannan voimakkaat virtaukset eivät näyttäneet haittaavan, koko kylä näytti surffaavan. Eräskin perhe oli tullut aalloista nauttimaan, pienemmät naperot oli rannan pikkuaalloissa ja isä ja äiti vanhempine (yli 10v) lapsine isoja aaltoja ratsastamassa. Niillä valtavila laineila, joita me muut sukelsimme karkuun, tuli isoisoisä pitkällä laudallaan meille muille virnuillen korkeuksista. Helkutti, jopa isoäiti oli shortboardilla mukana aallokossa!

Suunnitelmissa siis hetken tauko merestä, suunta kohti Byron Bayn vieressä sijaitsevaa luonnonkauniista Nimbinin hippikylää. YHA-hostelli täällä on hieman erilainen kuin isossa maailmassa, löytyy tiipii, tropiikkinen uima-allas, hippikoira, lehmiä ja hevosia laiduntamasta ja vierestä joenvarsi kiertävine muusikoineen.

Muutaman viikon päästä täällä järjestetään Mardi Grass, joka vuotinen ihmeruohon laillistamista puoltava mielenilmaus. Kaikki hostellit kylässä on jo buukattu ajat sitten. Pilvihän on laitonta Australissa, tämä paikka on tälläinen yksinäinen saareke suurta ja pahaa valtiota vastaan. Valtaosan vuodesta kylä saa kuitenkin olla melko rauhassa, mutta tällä viikolla kylässä on ollut poliisiratsioita, meidänkin saapuessa ensimmäinen näky oli 3 poliisia kadulla kävelemässä. Silti idealismia on vaikea kitkeä, viikon kuluttua meno on taas ihan samanlaista kuin ennenkin. Täällä kaikki on luomua ja kylän keskusta ei kuulemma hirveästi häviä Amsterdamin kaduille. Tätä paikkaa on melko vaikea kuvailla, tää on vaan pakko itse kokea.

Täällä hetken aikaa keinutaan riippumatossa, kuunnellaan heinäsirkkojen ja muiden luonnon eläinten ääniä, tutkitaan viereistä sademetsää ja ladataan akkuja. Viikonloppuna sitten suunnataan Byron Bayn yöelämään. Ja sen kuuluihin aaltoihin.

Lomapäivä 7 - "It's locked, let's go!

Aamu lähti lennokkaasti käyntiin mystisen öljykadon kohdattua autoamme, mutta sivistyksen parissa kun telttailimme niin apukin oli lähellä. Uutta liukastetta tankkiin ja matka jatkuu. Sormet ristissä tässä mennään ettei ongelma uusiudu. Naapuriranta oli täysin tyyni, joten kokeilimme onneamme Angouriessa. Siellä sitten vietimmekin loppupäivän ruokatauolla välissä.

Aamu- ja iltapäivän surffituokioiden kangistamina saimme itsemme raahattua takaisin retkeilyalueelle. Grillasimme hieman pikkuruisen tuikkumme ja kertakäyttögrillin kera illan pimeydessä, taas tuli kummastuneita katseita naapuriteltoista öljylamppujen, valkoviinilasien ja riippumattojen tienoilta. Kokeilisivat opiskelijabudjettia niin tietäisivät!

Aurinkoiseen päivään meinasi tulla särö, kun Stewart arveli laittaa vähän maustetta muuten niin tylsään päivään lukitsemalla meidät ulos autosta. Oltiin juuri toista kertaa menossa veteen, joten ei paljoa mun vara-avaimesta ollut apua, se kun sijaitsi nätisti vaatekasani päällä autossa. No worries, lukkoseppä on aika timpuri tässäkin maassa. Halpaa huvia, $50 ja ovet oli taas auki. Itse tosin olin jo tuohon aikaan delphiinien kanssa telmimässä enkä itse toiminnetta nähnyt, täällä kun hommilla on tapana lutviintua.

Ja vielä lisää haastetta elämään toi pomminkestävän nokialaiseni mystinen särkyminen. Sen voi huuhdella vessanpöntöstä, heittää seinään tai syövyttää hapolla, mutta olkalaukussa kaikkien tavaroiden alla tämänkin statussymbolin selkä katkeaa. Näyttö näyttäisi olevan osissa, ei siten että siruja joutuu keräilemään, mutta psykedeelisiä kuvioita siinä näkyy. Eikä sitten paljon muuta. Taitaa olla uuden puhelimen ostaminen tiedossa, mutta murehditaan sitä reissun jälkeen.

Huomenna aamusurffi ja sitten onkin aika valmistaa itsensä Byron Bayn yöelämää ja ns. ihmisten ilmoja varten. On siellä kuulemma aaltojakin.

Lomapäivä 6 - Täydellistä aaltoa etsimässä

18.04.06, klo 19.00

Ei ollut välipäivä tänään vuorossa. Siinä meidän rannalla ei oikein aallokko natsannut, mutta mentiin muutama kilometri pohjoiseen niemennokan taa ja jo tärppäsi. Ihanaista aaltoa oli jakamassa kolmattakymmenettä muutakin vesipetoa, mutta ei se menoa haitannut.

Sukka jalkaan irtohiekalta suojaamaan ja veteen. Muutaman ekan aallon missasin kun varoin varvastani, mutta sitten nappasi. Ensimmäinen pidempi kyyti aallonharjalla, fiilis on kyllä kaiken tän vaivan arvoinen. En muistanut koko vammaani kuin vasta rannalle kävellessäni session jälkeen. Eilisestä oli ehdottomasti hyötyä, nyt osasi jo vähän navigoida muiden joukossa ettei tullut oltua aina muiden tiellä.

Se perus 2-3 tuntia taas jaksettiin, laudat kyytiin ja taas matkaan. Johnny Cashin tuottaessa ikivihreitä hittejä C-kasetilta matkasimme kohti Yambaa, taas yhtä surffimekkaa matkan varrella.

Yambassa hieman kierrettiin aluetta, olihan tuota rantaa taas tarjolla. Ideana oli kokeilla erämaa-asumista, mutta eihän sitä itärannikolla sallita. Eikä haluttu ottaa riskiä sakoista, kyllähän sä voit nukkua missä haluat, mutta voipi tulla ikäviä yllätyksiä aamusella.

Käytiin myös katselemassa viereistä kylää samalla, Angourie nimeltään. Siellä oli paljon kivemman näköistä aaltoa, mutta kun piti nukkumapaikat löytää niin ei joudettu jäädä katseleen liikaa. Tästä keskustasta taas tällänen kehittynyt telttailualue löydettiin, kävelymatka rannalle ja kaikki muut mukavuudet. Joenranta vieressä tosin tuo mukanaan reissun ekat moskiitot, mutta onhan suomipoika varautunut karkoitteella joten isompia ongelmia ei ole tiedossa.

Seuraavat pari päivää viihdytään tässä, käydään Angouriessa (10 min ajomatkaa) jos ei meininki täällä natsaa. Tässä nyt vaihteeksi illallista rakennetaan, ruoka on just valmista. Sitä tässä nautitaan kohta naapureilta saadun kaasuvalon ääressä, eihän se käynyt päinsä että me pimeässä ruokaamme nautittaisiin. Australialainen vieraanvaraisuus kukoistaa. Ei täällä todellakaan illalla mitään tekemistä ole, joten nukkumaan tästä kohta joutaa.

Lomapäivä 5 - Päiväni pesukoneessa

17.04.2006, klo 23.00

Ei käy kateeksi kirjopyykkiä. Aallothan oli mahtavat, mutta tartteisi osata ajaa polkupyörällä ennenkuin hyppää kyytiin mäen päältä. Tosin kyllähän siinä nopeasti oppii, tai sitten sattuu.

Ei se oikein surffausta ollut, enemmänkin käytännön oppitunti hengissä säilymisessä meressä. Aallot oli varmaan jotain 1,5 metriä, mutta päälle kaatuessaan ne näytti kerrostalon korkuisilta. Itse vältyin kaikkeista pahimmilta huuhtoutumisilta, mutta Timo kokeili linkouksen kera. Onneksi oli hiekkapohja, häneltä voi varmaan kysellä meren ihanuuden saloja lisää.

Stewarthan nyt on peto vedessä, on jo Hollannissa jonkun verran testannut ja asuu Newcastlessa rannan vieressä sen surffihemmon kanssa, eli on tuota näkemystä vähän enemmän. Hän kyllä onneksi antaa hieman tasoitusta meille harrastamalla lainelautailua lyhyellä laudalla, joka paljon vaikeampi hallita.

Kun saimme aalloista tarpeeksemme, jatkoimme matkaa. Käytiin katsastamassa aallot Grassy Headissa ja South West Rocksissa, mutta niiden ollessa latteat jatkoimme matkaamme Coffs Harbouriin. Maisemareittiä pitkin ajeltiin, rancheja oli kaikkialla. Ja suurin osa oli myynnissä, eikö maanviljelys kannata Australian maassa?

Coffs Harbourissa löysimme retkeilyalueen kävelymatkan päästä keskustasta ja päärannan vierestä, se olikin oikein High Tech -alue: oli kunnon vessat, lämmin suihku, keittiö mikroaaltouuneineen ja jääkaappeineen sekä vesipuisto. Suihkut oli mukava yllätys, muita emme juuri tarvinneet, olihan meillä maailman suurin allas vieressä ja retkikeitin.

Illalla taitoin peistä hieman kivisen kynnyksen kanssa sandaalit jalassa, seurauksena melko ikävän näköinen avohaava isovarpaaseen. Voipi haitata surffausta, välipäivä voisi olla paikallaan. Tosin tietty riippuen kelistä, eipä mua taida rannalla pystyä pitämään jos laineet natsaa.

Se kävelymatka keskustaan olikin australialaiseen tapaan vähän pidempi kuin mitä se kartalla näytti, yhdessä backbackeriravintolassa kävimme huurteiset nauttimassa ja totesimme paikan olevan melko kuollut. Taksilla majoitukseen ja näkemään unia huomisesta päivästä.

Lomapäivä 4 - Delicate Nobbys

16.04.06 klo 20.05

Eilisiltana ruokailun jälkeen käytiin vähän istumassa iltaa aussisurffareitten kanssa, Gold Coastilta pohjoisesta olivat saapuneet. Pojilla oli vähän järeämmät musavehkeet ja melko hyvä tarjonta, joten siinä hetken aikaa viihdyimme ennen unille menoa.

Huhupuheet hyvästä aallokosta olivat kerrankin totta, aamulla seiskalta herättyäni kävin rantaa hetken katsastamassa. Kävin herättämässä pojat ja puoli ysiltä oltiin jo vedessä. Aikaisemmin aamusta olisi ollut paremmat olosuhteet, mutta ei musta ja Timosta oikeen ollut ilman märkäpukua veteen menemään ennenkuin aurinko ilmaa vähän lämmitti. Ja aamiaisessakin meni hetki, naapuriteltan perheen pienimmät toimivat pääsiäispupuina tarjoten meille maukkaat suklaamunat jälkiruuaksi.

Yöt ovat australialaiselle talvelle tyypillisen viileitä, nenä jäässä teltassa nukuin. Päivällä taas auringonpaisteesta ja tuulesta riippuen voi olla todella lämmin tai suomikesä. Tänään oli vähän pilvistä ja tuulista, mutta ei se veteen menoa haitannut. Kolmisen tuntia taas viihdyttiin, tosin oli aallot vähän liian suuria meidän taidoille. Mutta nopeasti siinä oppii kun laine toisensa perään sun yli jyrää eikä pakopaikkaa ole. Kyllä mä hieman onnistuin surffaamaankin.

Iltapäivästä vähän käveltiin rannalla, liian tuulen johdosta aallot ei oikeen enää olleet surffaamisen arvoisia. Loppupäivä meni torkkuessa, jutustellessa nuotitulen ääressä ja tietysti syödessä. Selvisi siinä tarinoidessa että Hollannissa on muuten kuulemma kaksi joulupukkia, eka tulee 5. joulukuuta ja on suositumpi kuin meidän perinteinen.

Myös muutama pikkutyttö tuossa kävi meidän aksentille naureskelemassa, annettiin takaisin kertoen kuuluisista suomalaisista lentävistä alligaattoreista jotka asuvat puussa. Kovasti aiheutti ihmetystä. Eskimot ja jääkarhut on niin out.

Rannalla muutama Canberrasta tullut kaveri ammuskelee ilotulitteita, ACT on muuten ainoa paikka Australiassa missä se on laillista. Samoiten prostituutio kukoistaa siellä, muualla maassa ei pusuhuulia näy. Liekö korkokenkätytöt viihdyttämässä maan isoja herroja? Hienon opiskelupaikan Kenney on valinnut, pitääkin lähteä ilotulitteita katsomaan tästä kotiuduttuani.

Huomenna vielä aamu surffataan ja sitten vaihdetaan maisemaa kohti pohjoisen lämpöä.

Lomapäivä 3 - Delicate Nobbys

Pääsiäispäivä, 15.04.2006, klo 18.00

Pääsiäisen vietto australialaiseen tapaan ei ole Herran ylistystä pimeässä ja kylmässä Kittilän kylässä rukoillen huomispäivälle puuterilunta. Herraa ei täällä näy, mutta telttailevaa rentoa kansaa sitäkin enemmän. Lomat ovat alkaneet.

Snapshot hetkestä vanhoja päiviä varten:

Viereisen teltan seurue soittaa kitaraa nuotiotulen ääressä, barbeque tuoksuu joka puolella. Nyt on menossa kaverilla Eaglesin House of the Rising Sun. Aurinko laskee juuri taivaanrannan taa, pimeä alkaa ottaa vallan, varjot ovat jo kauan sitten kadonneet pimeyteen. Hyttyset pysyvät navakan merituulen ansiosta poissa, mutta silti lähipuut suojaavat piinaavan kylmältä tuulelta. Pojat virittelevät tuossa nuotiota, kohta olisi tarkoitus vähän grillailla yhdistettyä illallista ja iltapalaa.

Päivältä ei oikein olisi enempää voinut vaatia. Pohjoista kohti kivutessamme ilmat senkuin paranevat, vaikka nyt ei ollakaan kuin jokunen sata kilometriä Newcastlesta ehdittty edetä. Tosin se voi olla puhdasta tuuriakin. Turhia pilviä ei auringon tiellä näkynyt, lämpötila oli tarpeeksi korkea vaikka nakuna rantaa kirmata pitkin päivää. Tosin ikävien aurinkoihottumien välttämiseksi pidimme shortsit jalassa. Harmiksemme niin tekivät myös surffibeibit.

Olen aina ollut enemmän iltaihmisiä, mutta täällä oppii arvostamaan aamujakin. Aallot olivat loistavat, paikkoja niitä napata oli useita pitkin kilometrin mittaista rantaa, joten turhalta ruuhkalta vältyttiin. Oli tämän mestan hyvyydestä muutama muukin kuullut, silti Delicate Nobbys oli nimensä arvoinen. Kolmisen tuntia vedessä viihdyimme, pienellä tauolla välissä.

Ehdottomasti paras surffipäivä tähän mennessä, alan päästä jyvälle aallon käyttäytymisestä ja pysyn jo laudallakin sen verran että pystyn navigoimaan aallokossa tyydyttävästi. Loppujen lopuksi kyse on kuitenkin meren sielunelämän ymmärtämisestä, aallot ei tule sun luokse vaan sun on mentävä niiden luo. Eihän mun kompurointi ihan Kelly Slaterille vedä vertoja, mutta ottaen huomioon kolmen viikon kokemukseni merenkäynnistä puupalalla kelluen, suoritus on siedettävä.

Tuulen yltyessä puolenpäivän jälkeen ja aaltojen kuoltua pois oli aika siirtyä piinaavaa paistetta taas pakoon ruokailemaan. Itse totesin olevani kuolemanväsynyt, ryömin telttaan ja otin pirteät parin tunnin tirsat. Pojat kävi ostoksilla, kun päätimme tässä vielä muutaman päivän viihtyä. Ostivat kaljaa, nötköttiä ja jauhelihaa. Ihanaa ettei mukana ole kitiseviä vegetaristi-feministejä. Turha lähteä huomisiltana liikenneruuhkaan ja kun paikka on näin kiva niin mikäs tässä ollessa. Lomallahan ei ole kiire mihinkään eikä stressi paina kun ei ole lapsia mukana.

Poikien nuotio loistaa illassa kivasti, retkeilyalueen ilmainen puu palaa iloisesti räiskyen. Liitynpä seuraan.

Lomapäivä 2 - Diamond Head & Delicate Nobbys

14.04.2006, ei niin pitkä perjantai ollenkaan, klo 21.43

Aamuhan alkoi ihanasti kengurunlaulun aikoihin auringon sarastaessa. Pirun kylmä oli, kun ei oikein vielä ollut ehtinyt keltainen kaverimme lämmittää. Surullisinta tosin oli että meri täysin tyyni, pikkuruisia aaltoja lukuunottamatta. Annoin siis poikien nukkua autossa kaikessa rauhassa ja lueskelin suomalaista (!) surffilehteä jonka Timo oli saanut auton mukana.

Poikien herättyä raavimme hetken päätämme, söimme aamiaista ja kyselimme vinkkejä mihin mennä. Vieressä oli kuulemma vähän rauhallisempi spotti, jonne siis suuntasimme Australian ihanaista hiekkatieverkostoa pitkin. Ei, niitä teitä ei muuten lanata ja nyt selvisi miksi täällä noita nelivetoja näkee niin usein.

Tilanne oli sillä rannalla aika sama, joten harkitsimme jo eteenpäin suuntaamista tai pientä trekkeilyä lähialueilla. Koska olimme kuitenkin tulleet surffilomalle, menimme kaivamaan laudat autosta esille ja arvelimme vaikkapa kellua aurinkoa ottaen laudoilla jos muuta ei ole tarjolla.

Takaisin rannalle päästyämme lausuimme muutaman kerran Isä Meidän -rukouksen, aallot olivat tehneet comebackin. Eipä me turhaan eilisiltana muutamaa ohrapirtelöä herralle yläkerrassa uhrattu. Ihanaista kyytiä oli tarjolla, jopa delfiinipesue poikasineen meitä tuli tervehtimään. Mikäpä siinä oli auringonpaisteessa surffailla.

Timo tosin innostui hommasta vähän liikaakin ja vaihtoi sukellusvene-moodiin, kokeili laudan kestävyyttä merenpohjan kanssa. Äiti-luonto voitti, Bitchin Bob 0 - Poseidon 1. Onneksi oli korjaustarvikkeet mukana ja hetken väsäilyn jälkeen oli lauta melkein uuden veroinen. Taukokin oli ihan paikallaan tuossa välissä.

Takaisin aaltoihin vielä hetkeksi ja laineiden kuoltua takaisin retkeilyalueella laittamaan teltta kasaan ja lounasta nauttimaan, ja kohta olikin aika taas siirtyä eteenpäin. Ensin oli tarkoitus pysähtyä bilettämään Port Macquirieen, yhden suomalaisen hepun kaverin kaverit olivat pitämässä kotibileitä. Mutta kun hemmo ei sinne sitten lähtenytkään, arvelimme mekin jättää bileissä kuokkimisen tällä kertaa väliin. Kun ei kaupunkikaan mikään kovin kummallinen ollut eikä rannat sen ihmeellisemmät, luotimme taas intuitioon.

Sekä Stewartin vihkon nuotteihin. Vielä hetken matkaa pohjoiseen, Crescent Head. Tässä lähistöllä on taas yksi pieni telttailualue, piukkaakin piukemassa heti rannan vieressä. Vähän opiskelijapoikien telttailuvarustus kalpenee muiden omakotitalon kokoisten telttojen, ulkovalojen ja kaasugrillien varjossa. Mutta ihan yhtä täyttävää tuo illallinen kertakäyttögrillillä tehtynä oli.

Ette varmaan osaa arvata mitä meinattiin huomenna tehdä?

Lomapäivä 1 - Diamond Head

13.04.06 klo 20.45

Eihän me vielä eilen mihinkään lähdetty, todettiin se turhaksi kun kello oli jo niin paljon kun pojat pääsi tenteistään. Käytiin siis surffaamassa ja illalla vähän ulkoilemassa.

Aamulla pirteän pahalta haisevana ylös ja kamat kasaan. Vähän vaille kolme oltiin saatu kaikki ostokset yms. hankittua ja otettiin suunta kohti pohjoista. Sää oli morsian, Australian monsuuni iski kaikella voimallaan. Kun täällä sataa vettä, niin sitä tulee sitten isosta saavista.

Mutta mikäs meillä ollessa, autossa istuttiin turvassa tulvalta. Reggae soi ja päivä meni rattoisasti valtatien maisemia katsellessa. Pimeän jo laskeutuessa saavuimme paikkaan nimeltä Diamond Head, sellanen parisataa kilsaa pohjoiseen Newcastlesta. On kuulemma hieno surffimesta, saatiin sisäpiirin tietoa.

Mukanahan meitä on minä ja Timo, surffaavat suomalaiset, sekä Stewart, vuorikiipeilevä hollantilainen surffausmielialalla. Ei ehkä niin tavallista, vai kuinka? Stewartin kämppikseltä me nää tipsit saatiin, se kaveri on surffannut sellasen 30 vuotta.

Tää mesta on tällanen perheiden leirintäalue aivan rannan vieressä, ja tietty aivan tupaten täynnä näin pääsiäisen alla. Mutta aina tilaa löytyy meidän pakettiautolle ja kolmen hengen teltalle. Timo ja Stewart päätti nukkua autossa, mä ulkoiluhenkisenä hemmona suuntasin kolmen hengen luksustelttaan itsekseni.

Tässä mä tätä nyt kirjottelen tilavassa teltassani, Wille Wallaby laiduntaa tuossa teltan ulkopuolella kavereidensa kanssa ruohoa syöden ja meren kohina toivottavasti kohta peittää leikkivien lasten äänet.

Ilman selkeydyttyä ja maittavan illallisen retkikeittimestä nautittuamme, käytiin tuossa vähän kävelemässä hiekkarantaa täydenkuun paisteessa, meren kohinaa kuuntelemassa ja silleen. Muitahan rannalla ei tietty ollut. Vaihto-opiskelussa on puolensa.

Kello ei oo vielä yhdeksääkään, mutta kun ei täällä mitään tekemistä oikeen illasta ole, niin päätettiin käydä nukkumaan ja heräillä auringon noustessa aaltoja ratsastamaan. Jossei tällä rannalla, niin sitten muutamalla läheisellä paikalla, joita eräs telttailija meille suositteli.