Vika ilta singaporessa

Jepulis, kiirettä on pitänyt. Eilinen meni sitten luonnon helmassa kokonaan, lähdettiin siinä yhden aikoihin iltapäivällä liikkeelle ja palattiin illalla puolenyön aikoihin. Mukana oli muutama ruotsalainen ja irkkutytöt. Olihan siinä tarhassa katselemista, jäätiin vielä katselemaan Night Safarin tunnelmaa siinä illasta ja syötiin takaisin tullessa intiaruokaa tässä Little Indian nurkilla.

Tuli opeteltua käyttämään kameraa siinä reissun aikana, aika hyvän pelin oon tullut ostaneeksi. En ole vielä ehtinyt katsoa kuvia läpi, mutta kameran näytöltä ne ainakin näytti melko kivoilta. Tulevat nettiinkin kunhan saan vaan gallerian pystyyn.

Yösafari oli aika mielenkiintoinen, kuvia siitä oli tosin hankala saada kun ei oikein valo riittänyt. Joitain yritelmiä tuli silti otettua. Siellä oli kävelylenkkejä ja sitten sellainen Jurassic Park -tyylinen juna-ajelu, jonot oli hurjat alussa mutta mepä mentiin kyytiin jonottamatta toiselta puolelta. Viksu pääsee vähemmällä. Se ajelu oli aivan loistava, pimeetä, hiljaista, lämmintä ja vieno tuuli hiuksissa, mukavaa vaihtelua kaupungin hälinään.

Tuli päivän aikana käveltyä aivan pirusti, tuntuu että tää reppumatkailu voipi olla melko terveellistä puuhaa pidempään harrastettuna. Illalla sitten nukuttikin ihan kivasti.

Tänään oli sitten vuorossa Beach-päivä, paineltiin Johan-nimisen ruotsipojan kanssa Singaporen rannalle. Lähdettiin siinä yhden aikoihin iltapäivästä liikkeelle ja perillä oltiin viiden pintaan :) Matkalla käytiin vähän katselemassa Sim Lin Squaren tarjontaa, paikallinen 7-kerroksinen elektroniikkatavaratalo. Onneksi on kiinalaisten uusivuosi menossa, valtaosa liikkeistä oli kiinni. Hulluksi siinä muuten olisi tullut.

Johanilla oli suuria suunnitelmia ostaa vaikka mitä, itse vaan kiertelin mukana. Ostin tosin 4,90SGD maksavan suojan kamerani näyttöön ettei se raapiudu, euroissa sellaiset 2,5e. Budjettimatkailu jatkuu...

Metrolla me rannalle mentiin, mutta eipä se ranta ollutkaan siinä ihan vieressä. Taksilla sitten lennokkaasti, maksoi kokonaiset 3e. Mutta perille päästiin. Kummallista kyllä, ei ollut paljon ihmisiä, vaikka oli kaupungin ainut ranta. Lomasaari Sentosaa S'Poren eteläpuolella ei lasketa. Kovasti oli laivoja tulossa kylään, taivaanrantaan asti niitä oli jonottamassa.

Aikamme itseämme poltettua hypättiin bussiin ja sillä sitten Singapore Riverin varrelle. Melkonen turistirysä, kaikki kallista, joten jatkoimme matkaamme Chinatowniin. Siellä oli taasen melkein kaikki paikat kiinni, kun olivat lomailemassa. Käytiin siinä sitten paikallisessa syömässä. Olikin todella paikallinen, kukaan henkilökunnasta ei puhunut kuin muutaman sanan englantia.

Mutta tulipahan samalla vähän harjoiteltua puikoilla syömistä. Norjalainen sen mulle tossa muutama päivä sitten opetti, ei se niin hirveen vaikeeta ole. Ja tuleepahan syötyä rauhallisesti.

Ruokailun jälkeen hetken aikaa Chinatownia kierreltyämme oli aika palata Little Indian hellään huomaan käyttäen kaupungin sulavasti liikkuvaa metroa. Tässä sitä sitten ollaan.

Huomenna lähtee lennot seitsemän aikoihin illasta, ei oikein ole mitään suunnitelmia huomisen varalle, aikalailla kaikki on tullut nähtyä mitä halusinkin. Sentosa olisi ehkä voinut olla vielä yksi, mutta pitää käydä siellä sitten seuraavalla kerralla...

Taidanpa painella nukkumaan tästä taas. Seuraava päivitys voikin sitten taas kestää, riippuen Balin nykyaikaisuudesta ja maailmanlaajuisen intternetin ylettyvyydestä sinne. Tulevat kaikki sitten varmaan taas yhtenä rykelmänä.

Tunnelmia ensimmäiseltä päivältä

Illalla jopa Little India hiljenee. Päivän ohjelmassa oli Orchad Roadin, paikallisen pääkadun tutkimista, Little India -kierrosta, pienet nokkaunet, kaupungin karttoihin tutustumista ja suunnittelua.

Aamusesta pari ruotsalaista tuli kyselemään että kiinnostaisiko paikallinen eläintarha, olivat isommalla poikaporukalla menossa sinne. Ei kiinnostanut, arvelin kierrellä kaupunkia ensin ja vähän tutustua paikkoihin. No, nyt illasta sitten saapui pari irkkutyttöä ja arvaahan sen mitä heillä on suunnitelmissa huomenna: the zoo. Olenkin aina halunnut nähdä eläviä eläimiä. Taidan liittyä seuraan.

Joitain pikkuostoksia tarttui myös päivän aikana matkaan, kolmijalka kameralle, CD-RW varmuuskopioiden tekemiseen ja nyt viimeisellä reissulla illasta geelivaha-purnukka ja partavaahtoa. Melkoinen budjettimatkailija...
Oli muuten tämä viimeisin ostoskeskus melkoinen kompleksi. Kävi siinä mielessä että olisi voinut jättää tuon rinkan kotiin ja ostaa täältä tarvittavat, oli kaikkea kodinkoneista huonekaluihin. Ja minä se ostin geeliä ja partavaahtoa.

Sentosan saarta on moni suositellut, katsoo nyt ehdinkö siellä poiketa. Olisi näköalatornia ja hiekkarantoja. Tosin beachille pääsee tälläkin puolella, arvelin siellä tuossa joku päivä poiketa. Tosin pitää tutkailla ilmastoa, tänään tuli ensimmäiset sadekuurotkin. Pientä tihkua tosin, ei ole tuo sadekausi kai ihan täysin päällä enää/vielä.

Little Indiasta muuten juuri toinen niistä irlantilaistytöistä totesi että kovin kummallista kun on vaan miehiä kaduilla. Hetken pohdittuani totesin että oikeassahan hän on, siellä ne käsikädessä kuljeskelevat ympäriinsä. Naisia on hyvin harvoja, minne lienevät ne piilottaneet. Vai onko täällä naisen paikka siellä hellan vieressä, tiedä häntä.

Mutta nyt kello lähenee yhtä yöllä, taidan painua makuulle hetkeksi. Ysiltä ylös ja sitten katsellaan kuinka matka eläinten pariin onnistuu parhaiten. Kovasti ruotsipojat paikkaa kehuivat, kai siellä sitten jotain nähtävääkin on.

Singapore

29.01.2006

Hellurei. Täällä ollaan. Lentokentällä olin alkuun ihan hukassa, meni hetken aikaa siellä neppaillessa. Kun viimein sain maahantulovirallisuudet hoidettua ja rinkkani mukaan kaapattua (siellä se kiltisti hihnalla odotti, ehjänä ja kaikki tavarat tallessa), oli aika etsiä MRT, paikallinen metro.

Eipä ollut paikallisilla ongelmia havaita mut turistiksi rinkan ja repun kanssa, ja siltä se kyllä tuntuikin. Joka välissä oli joku opastamassa oikeaan suuntaan. Oma seikkailunsa oli sitten metroasemalta hostellille löytäminenkin, sanotaanko nyt vain näin että lento oli maissa puolen seiskan aikoihin ja hostellille pääsin puolen kymmenen aikoihin. Mutta enpä alentunut taksien koijattavaksi. Minä itse -syndrooma.

Ilmastosta. Mitäpä siitä sanoisi? Tartteeko mitään? Ilmastointia on joka paikassa, kuulin huhun että maa käyttää 40% energiastaan ilmastointiin. Mutta sitten kun sitä ei ole... Illallakin lämpöä lähemmäs 30 astetta ja ilmankosteus 90% pinnassa. Kuin märällä rätillä löisi päin näköä. Mutta en valita ;)

Tarkoituksena oli tietysti käydä nukkumaan hostellille päästyä, nukkumaan univelkaa pois jne. Tietäähän siinä miten siinä sitten kävi.

Oli nimittäin kiinalaisten uusivuosi mukavasti siinä samana iltana (kestää muuten pari viikkoa, kovia juhlimaan nuo kiinalaiset), ja kaupunki täynnä hulinaa. Iskin itseni sitten sekalaiseen seurueeseen, johon kuului norjalainen, pari aussia, yksi kanadalainen ja pari muuta. Englannin taito tuli tarpeeseen.

Vielä menee vähän totutellessa englannin kieleen, kovasti tekisi mieli suomeksi puhua, mutta onneksi sitä ei kukaan ymmärrä. Ei mitään pehmeitä laskuja.

Mentiin sillä porukalla sitten ensin lähipubiin, kaverit pelasi bilistä ja poltti appelsiinitupakkaa vesipiipusta. Itse en tietenkään kilttinä poikana koskenut. En. Siitä sitten metrolla hulinan keskukseen, Chinatowniin. Itsehän punkkaan Little Indiassa, tuossa äsken sain varmistettua että on punkka tässä loppuajankin.

Tulipa koettua mitä on tungos. Itse juhlallisuuksia en sen kummemmin nähnyt, olipahan vaan väkeä niin pirusti. Meren rannalla olisi ollut iso ilotulituskin, mutta me pakenimme ruuhkaa kattobaariin, josta näkyi vaan jokin kakkosilotulitus jonkun hotellin katolta. Mutta tunnelma oli kohdallaan.

Nyt hetken aikaa unta saaneena onkin tästä hyvä lähteä tutkimaan kaupunkia. Ostoslistalla ainakin aurinkolasit, ehkä mukaan tarttuu jotain muutakin... Mutta aurinko porottaa kutsuvasti, aika mennä!

The hour of the wolf

28.1.2006 (kai)

Ei enää mitään hajua mitä kello on. Heräsin juuri, pimeetä näyttäisi olevan. Niin ulkona kuin lentokoneessakin. Hyvä etten halannut vanhasta tottumuksesta karvaista saksalaista miestä vieressäni. Kun tässä hetken olen totutellut ajatukseen hereillä olemisesta, kaivan Qantas-TV:stä karttaruudun esiin ja totean seuraavaa:

Lennetty 3h28min, matkaa jäljellä 7h43min. Jossain Kaspianmeren päällä näytetään olevan. Nopeutta 911km/h, korkeutta vähän reilu 10km ja lämpötila ulkona -65C. Näyttäisi kartan mukaan kohta myös tuo aurinko nousevan. Hyvässä vauhdissa siis ollaan.Mutta silti niin kaukana.

Lisää herättyäni totean läppärin kellon näyttävän 04:19, siis Suomen aikaa. Ilmankos onkin vähän pöllämistynyt olo. Niin, ja kello Singaporessa parille päästyäni on sitten kuusi illalla paikallista aikaa, nam nam. Tervetuloa aikaero.

Ruokana oli lammasta mozzarellasalaatilla, kaikki juoma on ilmaista.En tosin uskaltautunut enää koskea alkoholeihin, otin sivistyneesti ginger alen ja veden ruokajuomaksi. Jakoivat myös jotain puuhapusseja, joissa oli matkahammasharja, sukat ja sellaiset silmät peittävät väsyneen matkustajan kaverit.

Worlds Best Inflight TV, Q-TV suoltaa leffaa taukoamatta. Listalla on draamaa, komediaa, uutisia, matkatietoa, piirrettyjä, kauhua, Jessica Alban puolialastonta vartaloa. Valitsin Jessican. Siis kielen takia, nehän puhuu englantia...

Tosin jotain minä tuossa vehkeessä rikoin, ensin oli interaktiiviset valikot ja jopa space invandersia olisi päässyt pelaamaan. Australian windowsseissa vaan on erona se, että sininen ruutu on korvattu vihreällä, liekö nurmikon kaipuuta vai mitä. Mutta jokatapauksessa tuloksena oli tyly ilmoitus "our full interactive system is not available at this time". Vieressä kaverilla näyttäisi futaavan kuitenkin ihan loistavasti. Perkele.

No, samapa tuo, katsonpa läppäriltä sitten vaikka pornoa. Eiköhän sillä kielimuuri vieressä istuvan herran kanssa saada murrettua, rakkauden kielihän on universaalia? Toivoin viereen istumaan tietysti sirpsakkaa aussityttöä, mutta eipä tärpännyt. Kaveri puhuu muutaman sanan englantia, minä en ainuttakaan saksaa. Kovasti se jaksaa silti hymyillä.

Melkoinen peli tää Boeing 747-400 on. Tuntuu aika hassulta kävellä päästä päähän, ollaanhan kuitenkin yli kymmenessä kilometrissä. Ja pojat, ei, en ajatellut kymppikerhoa käydä testaamaan. Ainakaan vielä.

Taidanpa palata kulttuurin pariin, syvennyn siis tuohon edessäistuvan selkänojassa olevaan 5 tuuman näyttöön. Taisi siellä olla listalla sellainenkin Hollywoodin lahja maailmalle kuin Deuce Bigalow - European Gigolo. Jaa, mutta tuolla napillahan voi kutsua lentoemon. Ja juomat oli ilmaisia. Eiköhän me tästä vielä bileet saada pystyyn...

Frankfurth

27.1.2006
klo 19.20

Täällä ollaan, Suomi jäi taa. Lentomatka vei sellaisen pari tuntia, nukuin valtaosan matkasta. Tietysti ruokailulle heräsin, ja käytin pakolliset Complimentary Refresmentit pois, oluena oli Lapin Kultaa, viininä jotain espanjalaista punkkua. Otin molempia, tottakai, kun kerran tarjosivat. Eipä toivon mukaan tarvitse pitkään aikaan kumpaakaan enää koskea.

Kirjoittelen tätä tässä ihan vain läppärille jemmaan, julkaisu blogissa tulee sitten kun saan koneen netin päähän. Olisihan täällä wlanitkin, mutta yllättävästi maksullisena. Eli hetken aikaa mennee. Mutta mitäpä se sua kiinnostaa, julkaistuhan se jo on kun kerta sä tätä luet. Eli asiaan -->

Helsingin pää sujui joutuisasti, rinkka ruumaan ja mies turvatarkastuksen kautta venailemaan koneen lähtöä. Rinkka menee suoraan Singaporeen, joten tässä on aika vapautunut fiilis tuon pikkurepun kanssa kuljeskella. Isä ja äiti olivat kentällä saattamassa, taisi siinä joku kyynel äidin silmässä pilkahtaa lähtöhalia antaessa. Kummallista, enhän mä kuolemassa oo, vaan seikkailemaan lähdössä!

Sattui muuten Heini ja Juhiskin olemaan samaan aikaan lähdössä, jollekin rantalomalle ne oli lähdössä. Ottivat before-kuvankin siinä, en tiedä mitä sillä ajattelivat tehdä, kun after-kuvastakin oli puhe. Mitä ne luulee että mä sinne oon menossa tekemään, ryyppäämään ja rellestämään? "Vaihto-opiskelija", sehän mulla viisumissa lukee...

Jos Helsinki-Vantaa tuntui isolta, niin tämä se sitten vasta onkin jotain. Ja joo, tiedetään, pikkupoika isossa maailmassa, mutta jos päästä päähän kävely vie vartin. Ja silloin ollaan vasta toisen terminaalin päässä, toiseen pääsee omalla monoraililla. Singaporen ja Sydneyn kenttiä odotellessa...

Saksa, jalkapallon ja oluen maa. Harmi että visiitti jää kyllä melko lyhyeksi, nyt kello on paikallista aikaa 19.20 ja jatkolento lähtee 23.25. Tullessa näkyi ainakin 4 futiskenttää, melkoinen määrä autoja motorbahneilla ja lentokentän lähestymisvalot televisiosta kenttää lähestyttäessä.

Kummallista olla lentokoneessa joka ei ole täyteen ahdettu ja jossa ollaan ystävällisiä, kun on niin tottunut Ryan Airin "palveluun". Taisi muuten olla viimeinen suomenkielinen palvelu jota vähään aikaan on tiedossa, seuraavaksi vuorossa "May I help you?"

Kävin tuossa miettimään ensi kesää, siinähän niitä futiksen MM-kisoja pystyy mukavasti seurailemaan, jos päiväpelit alkaa vaikka klo 13 ja iltapelit klo 19, on paikallinen aika Newcastlessa silloin 11 illalla ja 04 aamuyöstä. Eli siis joko yömyssynä tai sopivasti paikallisesta anniskeluliikkeestä saapuneena :) Asiaa helpottanee se, että Australia on itse kisoissa mukana, kai niitä hulluja sieltäkin löytyy.

Otin muuten napparitkin messiin, kun kerran mahtuivat. Katsoos nyt tuleeko sitä lunastettua kampuksen asuntoloiden kyselyissä vastatut "very interested", kun kyseessä oli mielenkiinto koulun joukkueisiin, yhtenä futis. Onkohan niillä kengurupainissa jengiä?

Mutta nyt tuossa selän takana alkaa Qantaksen check-in -jono liikkua, taidanpa löydä itseni seuraan. Sitten onkin enää pari tuntia venailua, ehkä palkitsen itseäni saksalaisella oluel... jalkapallolla. Tottakai jalkapallolla. Missäs täällä on telkkari?


klo 22.44
Jalkapallo oli hyvää, ja ei se matka ihan 15 minsaa vienyt päästä päähän. Aika kompakti asema tääkin on. Istuskelen tässä koneeseen pääsyä odottaen, tulomatkalla tänne passi tarkastettiin kahdesti, turvatarkastus oli myös kahdesti, jonotusta oli paljon ja tuimasti tuijottavia turvamiehiä oli kaikkialla. Kiitos vaan 9/11.

Koneena on Boeingin lippulaiva, 747, kahdessa kerroksessa innokasta matkustajaa. Selvisi tuossa infopisteitä selaillessani että samaan koneeseen tulee kahden muunkin lennon ihmiset, eli tungosta luvassa.

Latailen tässä akkua läppäriin, kun löysin viimein seinäpistokkeen, onpahan täydessä iskussa sitten 12 tunnin matkaa varten. Lento tekee välilaskun Singaporessa, jossa minä hyppään pois, ja jatkaa siitä matkaa Sydneyyn. Kaikkeista hienointa tässä on todeta että ympärillä olevat ihmiset alkavat puhua englantia. Ja vielä ymmärrettävää sellaista. Hyvältä tuntuuu.

Asemaa rempataan futiksen MM-kisoja varten ja eipä tähän aikaan oikeen mikään paikka täällä ole aukikaan. Lueskelin siinä sitten aikani kuluksi aseman opasta, ja löysin mielenkiintoisen yksityiskohdan, pysäköintipaikkoja kuvaavasta osasta: "Parking lots all have sufficient women's parking spaces". Kyllä se nainen ratissa taitaa aina olla nainen ratissa :)

Ja taas mua kuulutellaan. Menox.

Päivityksiä

Juu, kun ei tuossa matkalla ollut oikein kunnon nettiä/se oli sikamaisen hintainen, niin kirjoittelin päiväkirjoja vaan koneelle ylös. Tässäpä nämä nyt sitten koottuna kasana tulomatkan ajalta, tätä kirjoittelen superhyperbuustatun hostellin wlan-verkon kautta (ilmainen, rajaton käyttöaika).