Pikkukylän arkea

perjantai, 22.12.2006 klo 18.00

Viime päivät on menneet telkkua katsellessa, Maryn kasvisruoista nauttiessa, Morayn kanssa elämän asioista viinilasin ääressä keskustellessa - ja tietty surffatessa. Nyt venaillaan Carmelin kotiin paluuta illasta, Kate tulee takaisin huomisiltana. Ei meitä tässä jouluna olekaan ylimääräisiä kuin Martin ja minä, ja Aaron on Kanadassa. Hyvin tänne mahtuu.

Keskiviikkona kaivoin laivan kokoisen surffilaudan varastosta ja vein sen omaan elementtiinsä. Nyt parin päivän totuttelun jälkeen touhu alkaa taas luistaa, eikä Crescent Headin aallot haittaa menoa yhtään. Tää paikka on aika loistava, tuntuu että kelillä kuin kelillä löytyy breikki jossa surffata. Ja kaikki kävelymatkan päässä. Tänään tosin pidin välipäivän, kun en tajunnut paitaa pitää ekana kertana päällä. Surffivaha on hyvä juttu, se pitää sut lipsumasta laudalta pois, mutta se myös tekee ilkeää ihottumaa vatsan ja rinnan alueelle siihen vapaasti hangatessa.

Heather tuli päiväksi pysähtymään tässä vain jatkaakseen matkaa kohti Newcastlea ja Sydneytä, hänellä suunnitelmissa oli olla kotona South Carolinassa jouluksi. Andy ja Kate lähti samaa matkaa kohti Newcastlea, Andyn lento lähtee huomenna ja Kate meni häntä saattamaan.

Australian jouluhan on hieman erilainen kuin kotoinen kuusijuhla, 24. päivä ei meinaa täällä mitään, se ei normaalisti ole edes vapaapäivä jos päivä sattuu viikolle. Joulupäivä on aika perheelle, aamulla avataan lahjat ja loppupäivä syöpötellään ja juopotellaan. Onneksi mun bussi lähtee vasta tapaninpäivän aamusta.

Tänään käytiin Kempseyn isommassa kylässä jouluostoksilla, Martinin kanssa ostettiin vähän jotain pientä perheelle lahjaksi. Nyt pitäisi kaiken olla valmista viikonloppuun ja jouluun muutenkin, nyt otetaan rennosti. Taas.