Melkein demokraattisessa tasavallassa

lauantai, 09.12.2006

klo 17.06

Vallankaappaus tuli, ja ma makasin palmun alla onnellisen tietamattomana kaikesta. Keskiviikkona kuulemma tapahtui, joten maa on virallisesti epatasapainoinen nyt sitten. En oo paljoa ehtinyt uutisia lukea, mutta Lautokan kaduilla ei mitaan nay. Elossa ollaan.

klo 20.15

Tänään oli aika vaihtaa olemukseni muualle, joten Nananu-i-Ra jäi taakse. Maiseman vaihdos toi mukanaan paluun ihmisten ilmoille, sekä uutisten pariin. Mun onnellisesti kookospalmun alla riippukeinussa makoillessani olivat Suvassa pistäneet hulinaksi, tätä maata johtaa nyt virallisesti armeija.

Olen nyt Lautokassa, himpun verran pohjoiseen Nadista. Kaupungilla on rauhallista, vaikka sotilaat kaduilla parveilevatkin Suvan puolella, ei täällä puolella saarta odotusteni mukaan mikään ole muuttunut. Eikä tilanne Suvassakaan niin paha ole, tämä vallankumous näyttäisi olevan kovin paljon rauhallisempi kuin edellinen vuonna 2000. Hotellin nimi on Cathay, $19 kolmen hengen huonetta asuttaa minä ja Allen, reilusti päälle neljänkympin oleva elämäntapamatkailija Kaliforniasta. Hän on muuten ehkä ruskein valkoihoinen ihminen minkä mä oon nähnyt, mukaan lukien paikalliset.

Rob, Bethamsin omistajasetä antoi mulle aamulla kyydin rannalle veneellään, josta olin valmistautunut muutaman hikipisaran vuodattamaan tampatakseni 1,5 kilsan matkan tien ääreen bussia odottamaan. Mutta kun satamassa sattui olemaan englantilaispariskunta viisivuotiaan naperon kanssa menossa samaan paikkaan, hyppäsin kyytiin ja selvisin ilman hikoilua. He olivat menossa Suvan suuntaan, olivat ennen Fijiä olleet jo Meksikossa ja Hawaiilla. Kuka sanoi että lasten tulo haittaa matkustelua? Samanlaisella nollabudjetti-reppureissaajalinjalla olivat liikkeellä, jopa pikkupojulla oli oma reppu.

Bussi tuli aikanaan, ja siedettävään $7,5 hintaan kuskasi mut suoraan pelimestoille. Täällä raahasin rinkkani hotellille ja suuntasin kaupungille kiertelemään. Tällainen pikku-Nadi tää on, ilman turistiteollisuutta. Söin maailman täyttävimmän muna-curryn 3,5 dollarilla kulmakuppilassa ja kävin päivittämässä itseni ajantasalle internetin ääressä. Nyt illasta ollaan sitten Allenin kanssa juteltu huoneistossa. On muuten kaverilla jos jonkun verran tarinaa kerrottavana.

15-vuotiaasta on kuulemma maailmaa kiertänyt, ei oikein koskaan ollut sopeutunut ysistä-viiteen toimistoryöhön ja "kotona ollaan, kulta"-elämään. Matkustaa ehkä vähimmällä määrällä tavaraa mitä oon nähnyt, oiskohan sillä yksi vaihtovaatekerta kassissa. Kokemus tuo varmuutta. Kameralaukku on melkein suurempi kuin rinkka. Kertoi kuvaavansa harrastuksen puolesta, Nikonin filmikamera on tän reissun aikana vähän nikotellut, mutta filmiä on silti palanut. Kertoi kotiin päästyään aina rakentavansa paikasta pienen valokuva-albumin koristeltuna kartoin ja Lonely Planetin sivuin, jota voi sitten kavereille näyttää ja tarjota vaikkapa pieneksi matkaoppaaksi. Parhaat kuvansa hän kehystää toimiston seinälle näytille ja huonommat otokset lähettää tutuille tuliaisiksi. Maailmassa (ja Amerikassa erityisesti) on kovin monta ihmistä jotka eivät koskaan matkusta ruokakauppaa kauemmas, joten hän arveli näin hieman jakavansa kokemuksiaan tuttujensa kanssa. Hieno ihminen, sain monta hyvää vinkkiä elämän varrelle.

Tästä vallankumouksesta nyt vielä. Näyttäisi että tää tulee olemaan aika vaisu, paikalliset eivät usko tän tapahtuvan heille taas kerran. Fijillä on nyt 20 vuodessa ollut neljä vallankumousta, ja edellinen oli vähän karata lapasesta. Paikalliset muistavat vuoden 2000 verenvuodatuksen ja kukaan (tuskin edes sotilasjohto) ei halua sen toistuvan. Pääministeri on erotettu, ja hän totesi vetäytyvänsä politiikasta eläkepäivilleen. Presidentti näyttäisi olevan armeijan talutushihnassa ja iso kasa muuta hallitusta on pistetty vaihtoon. Päivän lehdessä oli pitkä lista hallituspaikkoja tyrkyllä vapaassa työnhaussa, Mr. Baininaramalla on iso liuta paikkoja täytettävänä. Varmaan mäkin saisin paikan hallituksessa jos hakisin.

Suvassa sotilaat sulkevat virastoja, uhkailevat vapaata lehdistöä ja varoittavat ihmisiä jotka kritisoivat sotilasjohdon toimesta. Itseasiassa Fiji Times, yksi maan päälehdistä, jopa lopetti lehden julkaisemisen muutamaksi päiväksi armeijan uhatessa sensuurilla. Nyt lehti ilmestyy taas normaalisti armeijan vedettyä uhkauksensa takaisin, mutta tuo kertonee aika paljon tilanteesta. Fiji on virallisesti potkittu Commonwealthista (brittein aikanaan valloittamat maat) pihalle, Australia, Uusi-Seelanti, UK ja USA neuvovat kansalaisiaan perumaan matkojaan Fijille jos vaan mahdollista. Ei niinkään siksi että he pelkäisivät kansalaisilleen täällä mitään tapahtuvan, mutta turismidollareiden virran kuihtuessa kumouksen taloudellinen pohja kuihtuu kasaan. Tähän kun vielä lisää tuonnin tyrehtymisen maahan sanktioiden johdosta (ymmärrettävästi ulkomaat eivät hyväksy vallankaappausta kovin demokraattisena keinona ratkoa asioita), saas nähdä mitä tälle maalle käy.

Kolmannella kotimaisella sanottuna, this place is fucked.