Coral Coast, eteläinen Viti Levu

25.11.2006 klo 19.30

Pimeys on laskeutunut yllemme. Aikansa elänyt tuuletin surisee nurkassa loputonta virttään, tuuli puhaltelee palmupuissa ja tuore muurahaiskarkoite tuoksuu ilmassa. Appelsiininen. Päivä oli pitkä, mutta tuottoisa. Suoritin 70 kilometrin siirtymätaipaleen etelään, pois kaupungin melusta. Paikan nimi on Tubakula Beach Bungalows, hieman itään Sigatokan kylästä. Olen noin puolessavälissä pääsaarta sen etelärannikolla Nadin ja Suvan välissä. Muutama jenkki tässä samassa rakennuksessa majoittuu, mutta ne pysyy melkolailla omissa oloissaan. Muissa rakennuksissa on pääasiassa pariskuntia, päärekennus pitää sisällään ravintolan. Tänne ovat ihmiset selvästi tulleet rauhoittumaan. Niin minäkin.

Tuossa auringonlaskua katsellessani kävin tuumimaan syntyjä syviä. Miljoonannen kerran sitten Helsinki-Vantaalta lähdettyäni tuli pohdittua että mikäs mut oikein tänne ajoi? Eikös mun elämä ollut ihan mallillaan Tampereellakin, mutta ei, piti sitä lähteä rahaa tuhlaamaan toiselle puolelle maapalloa. En olisi viisi vuotta sitten uskonut itseäni täältä löytäväni tänä päivänä, mutta sellaista se on. Jotenkin vaan joku pikku polte sisällä kertoi että pois on päästävä, iso maailma odottaa. Tässä meren liplatusta kuunnellessa, muurahaisia jahdatessa ja geckon kanssa leikkiessä on todettava että tänne tulo oli yksi parhaista päätöksistäni tähän asti. Elämä opettaa, isä tapasi sanoa pienempänä, mutta vähänpä hän tiesi. Sitä se kyllä tekee, vaikkakin eri kielellä ja eri kulttuurissa.

Nadista tänne bussi maksoi vitosen ja matka kesti vähän reilun tunnin. Samalla rahalla olisi päässyt yksityiskyydillä, mutta mähän en syljekään chartereiden suuntaan. Jotenkin tulee kylmiä väreitä koko sanasta. Vaikka kaverit vain työtänsä tekevätkin, mä en vaan suvaitse koko ammattikuntaa. Huijaa turistia, tarjoa kyytiä. Hyi. Pysyttelen tavallisen kansan parissa, ne on mukavia. Tosin niitä on paljon.

Bussi oli täynnä, enkä nyt puhu semitäydestä vaan täydestä. Istumapaikat oli viimeistä myöten kansoitettu, parhaimmilla istui kolme. Mun kyyti oli expressi, siinä oli oikein televisio (ei laajakuva). Kyllä mä tollaisella kotisuomessakin ajelisin, jos hinnat olisi samat. Matkan kohokohta oli seurata mun edessä istuvia noin vuoden ikäisiä naperoita, jotka lautasen kokoisilla silmillään tuijotti mua koko matkan. Tuntui vähän kuin olisin ollut humanisti TTY:n kampuksella kysymässä lähimmältä ohikulkijalta "Anteeksi, missähän kirjallisuuskerho sijaitsee?". Tuijotus keskeytyi vain siksi aikaa kun vanhemmat tarjosivat pienille tikkarin. En olekaan ennen nähnyt moista iloa tikkukaramellista.

Tää resortti on ok uima-altaineen ja avuliaine henkilökuntineen, on tässä jopa beach-volley -kenttä. Mutta hintaa touhulle kertyy $22 yöstä, joka on mulle vähän liikaa. Tuossa vieressä on toinen vähän vastaava 18 dollarilla, taidan vaihtaa huomenna paikkaa sinne. Jos tällä alueella viihtyisi viikonlopun yli, ja katselisi sitten ensi viikon puolella mitä sitä tekisi. Aikaahan on.

Gecko tuossa huuteli kutsuhuutoaan, kai se etsii sieluntoveriaan. Toivottavasti ei pyri mun huoneeseen. Päivä meni perille päästyäni aurinkoa ottaessa, nyt illasta söin kympillä kana-riisi-curryn paikan ravintolassa. Se oli todella maittava, mutta taidan silti itse suosia omaa kokkausta. Sillä kun taas säästää jokusen dollarin, ja mullahan on aikaa kokata.

Perhana, tänäänhän onkin jo lauantai. Se meinaa että huomenna on kirkkopyhä, kaikki paikat on kiinni. Saattaapi olla että joudun hätävaranuudeleihin turvautumaan ruoaksi, jos kaupatkin Sigatokassa ovat kiinni. Mutta voisin käydä aamukirkkoa katsomassa, sen pitäisi olla "hieman" eläväisempi kuin kotoisat hartaudet.

Päätin tuossa myös että kyllä se on Suva käytävä katsomassa. Parempi käydä siellä nyt, ennenkuin tilanne kärjistyy. Turvalliselta täällä on tuntunut koko ajan, suurin riski tähän asti on ollut väistellä puista putoilevia kookospähkinöitä. Kaupungin itsessään tulisi olla yksi rennoimpia pääkaupunkeja maailmassa, ja tähän astisen menon nähneenä se on helppo uskoa. Ensi viikko näyttää mikä todellisuus on.

Kuten huomaatte, ei täällä paljoa illasta ole tekemistä. Nyt lopetan turinani tältä päivältä, huomiseen.