Lentokoneessa

23.11.2006 klo 21.34

Ei näytä ihmisiä koneessa huolettavan Fijin sisäpoliittinen tilanne, kone on täynnä. Tosin valtaosa taitaa jatkaa suoraan Los Angelesiin, mutta eiköhän meitä kourallinen Fijillekin jää. Päivä meni kaupungilla kierrellessä, jopa vähän liian kauan. Meinasi mennä vähän tiukille koneen kanssa, bussi keskustasta lentokentälle kesti 20 minuutin sijasta 2 tuntia. Ruuhka-aika & käsittämätön kiertojärjestys.

Niin, mähän olin kentällä kun taululla vilkkui "final call", eli siis sellasen tunnin myöhässä check-innistä. Kone lähti virallisesti klo 19.10 ja mä olin kentällä puoli seiska. Vähän liian myöhään kansainväliselle lennolle, huomasin. Suostuivat vielä kuitenkin ottaan mun kamat kyytiin, luojan kiitos, ja mä olin viidessä minuutissa aseman ulko-ovelta koneen portilla. Oli kyllä henkilökohtainen rekka kaikkien tarkastusten läpäisemisessä. En arvellut kokeilla uudestaan.

Mulla ei tietty oo mitään varattu itse Fijin päässä, joten pitää lentokentällä kysellä neuvoja. Lonely Planetia nopeasti vilkaistuani näyttäisi että tiedossa on Bali kakkonen, tosin nyt ihmisten pitäisi ymmärtää englantia paremmin. Great.

Sinä osta halpa riepu, minä muuten mennä konkurssi. Näin. Kaikkeen sitä pitää itsensä heittää.

klo 00.55

Bula!

Hostelli löytyi kivuttomasti, olisi ollut lentokentällä ottajaa muuallekin. Halbahalbaa oli tarjolla kaikkialla, mutta mä poimin tälläsen Nadi Downtown backpackersin tästä ihan kylän keskustasta, kun kuskasivat ilmaiseksi. $12 on yö, otin kaksi. Kurssi on vielä vähän heikompi kuin Uudessa-Seelannissa, muistaakseni viimeksi tarkistaaksessani eurolla sai vähän päälle kaksi paikallista.

Juttelin muutaman paikallisen kanssa, hostellin isännät eivät suositelleet Suvan aluetta tuolla itärannikolla. Nadihan on lännessä, tänne ne kaikki turistit tulee ja tuonne pääsaaren länsirannalla sijaitseville paratiisisaarille ne kaikki matkustaa. Mutta kun ne maksaa, jollain $50-70 /yö selviää, riippuen vähän paikasta. Tohon tosin kuuluu myös ruuat, saarilla kun ei supermarketteja ymmärrettävästi paljoa ole. Mutta silti.

"John", paikallinen puuseppä istui hostellin ulkopuolella ja kovasti olisi mua viemässä lähikylään tutustumaan paikallisiin. Dave, hostellin työntekijä taasen olisi mua buukannut saarille lomasta nauttimaan. Hän kertoi että sää muuttuu sateiseksi joulukuussa, kun se on sadekautta. Pitäisi kuulemma saarilla käydä nyt ensin, ja vasta sitten kierrellä tätä Viti Levu -nimistä pääsaarta.

Nyt taas iskee tää tuttu ketä uskoa ja ketä ei -syndrooma, mukaviltahan nää kaikki vaikuttaa, mutta kun ei niistä oikein koskaan tiedä. Jospa pääsisi pois tästä Nadin alueelta johonkin muualle, niin saattaisi touhu parantua. Tai sitten tosissaan eletään Balin aika uudestaan läpi.

Huomenna kiertelen aluetta ja kyselen vaihtoehtoja, lentokentällä on puolueeton turistitoimisto ja jos löytäisi muitakin backpackereitä. Meidän hostellissa oon tavannut mun lisäksi neljä, enkä muita hostelleja tuossa ajomatkalla kylään nähnyt. Itsenäinen matkailu kiinnostaisi kyllä saaren ympäri, mutta vähän vielä mietityttää rohkeneeko sitä. Jos löytyisi joku samanhenkinen, niin ehkä sitten.