Pyöräilemässä

21.11.2006 klo 16.55


Käytiin saksalaisen alppihiihtäjätytön kanssa tänään fillaroimassa lähitienoita. Tytön nimi on Christina, oli maahan saapunut kolme päivää sitten ja on taasen mukavan oloinen persoona. En tiedä sitten pilaako tää maanosa ihmisen kun täällä viettää pidemmän aikaa, jotenkin ihmiset tuntuu muuttuvan ylpeämmäksi eikä niiden kanssa ole enää niin helppo jutella. Minut tietty poislukien, mähän oon todella mukava jätkä.

Säästä ei voinut taas valittaa, aamulla ei näkynyt pilven pilveä horisontissa. Joka mun kokemusten mukaan on aika harvinaista näin vuoristo-oloissa. Viksummat kertokoon onko mun kokemukset oikeessa. Aamupalan jälkeen painuttiin siis Christinan kanssa kohti keskustaa, josta pienellä neuvottelulla löytyi mukavan oloinen pyöräliike. Pyörät irtosi parilla kympillä kipale, jopa katu-uskottavat kypärät kuului hintaan.

Paperityöt tehtyämme suuntasimme kulkumme viereisen joen varrelle, jossa oli yhdistetty pyörä/kävelyreitti. Olipa taas mahtavat maisemat. Se vesi oikein kutsui uimaan, mutta tällä kertaa pysyin pois joesta. En oo kyllä noin kirkasta vettä missään vielä nähnyt, vuoristolla täytyy olla joku osa asiaan.

Reitti kierrettyämme palasimme hostellille täyttään vesipullot, ja sitten mentiin järven vartta toiseen suuntaan. Päästiin 6 kilsaa keskustasta, kun yhteistuumin todettiin että on aika palata takaisin. Aikaa olisi vielä ollut, mutta mun jalat sanoi sopimuksen irti. Vastatuuli, asfalttitie, ylämäki, maastopyörä ja puolityhjät kumit ei ole hyvä yhdistelmä. Takaisin otettiin vähän eri reitti ihan järven rannalla, joka olikin sitten mukavaa laskettelua kohti keskustaa. Vähän aikaa vielä istuttiin siinä hiekkarannalla aurinkoa ottaen ja kaikenlaisesta turisten, ja sitten olikin aika palauttaa pyörät.

Nyt otan aurinkoa, pesen pyykkejä ja pohdin huomista Queenstowniin menoa. Lento lähti muistaakseni vähän vaille viisi iltapäivästä, eli taidan taas kokeilla pummata kyydin ohikulkijoilta. Aamusta aikaiseen ylös ja tienvarteen, siinä mun reseptit. Liftaamisessa kun ei oikein mikään muu oo niin tärkeetä kuin aika. Siinä saattaa mennä 10 minsaa tai neljä tuntia, mutta kunhan jaksaa hymyillä niin aina perille pääsee.

Muuten, tuossa kävin pohtimaan niinkin elintärkeitä asioita kuin vesihanojen kätisyyttä. Elikkäs siis kun suomalaisessa hotelli helpotuksessa menet pesemään kätesi toimesi suoritettuasi, kumpaan suuntaan sitä hanaa sä käännät jos haluat kuumaa vettä? Mä muistelisin että oikealle, oonko täysin väärässä? Täällä se menee päinvastoin. Kertokaahan joku mulle, niin voin taas nukkua yöni rauhassa.

On tullut oltua liian pitkään pois kotoa. Vieläköhän kaverit mut tunnistaa?