Ensikertojen päivä

12.11.2006 klo 00.45

Tänään on ollut hullu päivä. Ei me oikeestaan mitään saatu aikaiseksi, mutta silti päivä venyi ylipitkäksi ja tuntuu että eilisestä on vuosia. Kirjattakoon muistikirjoihin että tänään minä, Matti Maanolio, olen kokenut ensimmäistä kertaa elämässäni:

A) nähnyt geysirin lähietäisyydeltä
B) katsonut perinteistä maoritanssia
C) istunut kuuman vesiputouksen alla
D kuullut sanonnan "nyt kun kesä ja joulukin on tulossa ja kaikkea"
E) törmännyt ruotsalaisen enduromaajoukkueen kannattajiin (monta)
F) todennut että rakkaat länsinaapurimme ovat vaivihkaa soluttautumassa ympäri maailmaa ottaakseen ylivallan kaikkialla

Nyt ollaan Tongariro Holiday parkissa, saavuttiin tuossa pari minuuttia ennen respan sulkeutumista (joka oli 22.00). Vähän jännitti pimeässä kohti vuoria ajella, kun eihän meillä mitään varauksia mihinkään yösijaan ollut. Hyvä tuuri jatkuu. Syötiin tuossa taas myöhäinen espanjalainen illallinen, ei se ihan vielä puolta yötä ollut kun istuttiin pöytään. Paikka on melko ok, huomisaamuna saadaan tästä kyyti vuoristokävelyn alkuun, jos ilmat suosii.

Aamulla olin ylhäällä jo kasilta, pistin kamat kasaan ja sanoin Cactus Jackille hyvästit. Syötiin muiden majapaikassa ravitseva aamiainen, ja käytiin pohtimaan päivän kuvioita. Gital päätyi kolmen ruotsalaisherran kanssa suuntaamaan Taupoon, heillä oli loikka täysin toimivasta lentokoneesta tiedossa. Taupo on maailman ykkösmestoja, kun lasketaan vuosittain suoritetuttuja laskuvarjohypyjä. Eikä ne maisematkaan mitkään hirveän huonot ole.


Minä, Matthias ja Jaume otettiin suunta kanssa kohti Taupoa, mutta pysähdyttiin vähän matkan varrella nähtävyyksiä katselemaan. Tea Puian vulkaaninen puisto käytiin katsomassa, ja sitten vielä istumassa kuumassa kylvyssä keskellä lehmäpeltoa lähellä Reporoaa. Näitä näiden paikannimiä ei kyllä muista ulkomuistista kirveelläkään, aina pitää tarkistaa noista läpysköistä mitä ne oli. Onpahan nyt sitten kirjattu ylös, nih. Matkalla annettiin kyyti liftarille Taupoon ja todettiin alueella olevan käynnissä jonkinlainen kansainvälinen mopokarnevaali. Enduroa kuulemma ajelevat, näytti tuo Suomen lippukin siellä liehuvan.

Taupossa ostettiin tarvikkeita & ruokaa huomista trekkausta varten, nyt pitäisi pärjätä. Ruotsalaisten saavuttua hyppypaikalta vielä suoritettiin pakollinen arpominen mitä tässä nyt pitäisi seuraavaksi tehdä. Gital päätti vaihtaa seuraa, ruotsalaispojat kiinnosti enemmän. Ja toisaalta eipä hänelle täällä oikeen mitään olisi tarjolla ollutkaan ennen Wellingtonia. Onpahan yksi ihminen vähemmän huolehdittavana. Musta tuntuu että nää asiat yksinkertaistuu kummasti tästä eteenpäin.

Vielä ennen tänne saapumista käytiin Taupon kuumassa minivesiputouksessa virkistäytymässä, siitä pääsi myös joessa pulahtamaan kun olo muuttui liian tukalaksi. On muuten +4 asteinen virtaava vuoristojoki ja +39 asteinen thermaalinen mineraalikylpy kovin vastakohtia toisilleen. Altaat oli kansoitettu sinikeltaisilla ihmisillä, Ruotsin kannattajat olivat tulleet kylpemään. Eivät uskoneet kun sanoin meidän poikien hakkaavan heidän joukkueensa satanolla. Pimeän laskeutuessa ristittiin sormemme ja lähdettiin etsimään majoitusta lähempää pelipaikkoja vuoren juurelta. Tänne päädyttiin.

Me ollaan valmiit, nyt kaikki on kiinni vain korkeammista voimista. Jos ilma suosii, mua ei pitele mikään pois tulivuorien rinteiltä kiipeilemästä. Jos tulee vettä/rakeita/lunta/muuta taivaan täydeltä, mä harkitsen reissun väliin jättämistä. Jos tulivuoret purkautuu, on kai pakko keksiä jotain muuta tekemistä.