Wake Up!, Sydney Central

04.11.2006 klo 22.15

Kaverit on hyvästelty, kyyneleet pyyhitty ja käännetty nokka kohti uusia seikkailuita. Sain kämppiksiltä läksiäislahjaksi pikkuisen aussilipun, jossa oli muistokirjoituksia. Pitänee kehystää ja pistää seinälle kotona. Osan heistähän mä näen jouluna Crescent Headissa vielä uudestaan, muistaakseni Martin, Henry ja Heather oli tulossa sinne joulua kanssa viettämään.

Oli tarkotus aamulla käydä surffaamassa, mutta kun mulla ei märkäpukua ole niin en arvellut vihmovaan vesisateeseen lähteä boardshortseilla veteleen. Ikävä matkustaa kuolemantaudissa. Fijillä sitten taas. Surffilaudan jätin Heatherille käyttöön, se surffaa sillä muutaman viikon ja katsoo jos joku ostaisi sen pois. Tai sitten hän ostaa sen itse, kunhan vaan saa sen surffikärpäsen pureman.

Newcastle jäi siis taa, ei ollut enää tarkotus sinne suunnistaa. Hyvä kaupunki, kyllä siellä vuoden vietti. Nyt ollaan Sydneyn päässä, ilmat ei oo kovin kummoset, mutta ei se mua haittaa. Mä oon 15 tunnin päästä poissa. Pojatkin tossa soitteli kotipuolesta, niillä vetelee hyvin. Kai niillä ikävä oli. Kannattaa selvästi omistaa firman puhelin, kaukopuhelu australiaan = priceless. Mutta mitäs se isoja pamppuja haittaa.

Telkkarissa tulee NRL:ää, elikkäs rugbyä, UK pieksee kengurupojilta räät pihalle ja hostellin jokunen brittein saarten asukas (lue: monta) riemuitsee. Mä arvelin pistää leffan koneelta pyöriin, ja kun nukuttaa liikaa nukahdan. Aamulla lähtö ajoissa, varmaan kuuden pintaan voisin tästä liikkua jotta olen kentällä ajoissa. Lento lähtee klo 09.40, ja eikös siellä joku pari tuntia ennen aina pitänyt olla. Hankala muistaa, kun en ookaan "ulkomailla" vähään aikaan käyty.

Johan se on aikakin.