Farewell, Jebus

Tänään on surun päivä. Läheinen ystävämme on poistunut joukostamme. Niin lyhyen aikaa sain sinut tuntea, mutta silti se tuntuu ikuisuudelta. Ensi tapaamisessamme oli kohtaloa mukana, mutta se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Tiesin heti, että minun on sinut saatava.

Haluan kuitenkin muistaa hänet hänen hyvistä puolistaan. Hän sai minut aina iloiseksi, puhumattakaan muista ihmisistä. Hän ei koskaan pistänyt pahakseen vaikka välillä kohtelinkin häntä rajusti. Hän suostui kulkemaan kanssani minne ikinä halusinkaan mennä. Välillä meidän persoonallisuudet olivat törmäyskurssilla, mutta kaikesta selvittiin huumorilla ja jakoavaimella. Hän oli todellinen kaveri. Hän toi Valon elämääni.

Haluankin muistaa tämän päivän ilon päivänä. Lukemattomat ovat ne ihmiset kenen elämää hän tulee piristämään. Eikä varmasti vähimpänä hänen uusi isäntänsä, Jamie. Sydneystä hänet minulle siunattiin, ja sinne oli hänen myös lopulta palattava. Hän jatkaa eloaan Australian kimaltelevilla hiekkarannoilla vielä pitkään minun jo täältä poistuttuani. Hän oli ensimmäiseni, kuinka ikinä toivun menetyksestäni?

Pitkää ikää, Jebus. Olet taas kotona.

PS. Riihikuiva käteinen auttoi asiaa, parilla tonnilla ryyppää ja rellestää jo ihan kivasti. Sekä ostaa ne lentoliput Suomeen.