Päivä 15 - False Lodge YHA, Noosa Heads

12.10.2006 klo 21.45

Noosassa taas. Viimeksi oltiin telttailemassa viitisen kilsaa kaupungin keskustasta Timon ja Stewartin kanssa, nyt ollaan ihan tässä keskustan tuntumassa, luonnonpuiston vieressä jakamassa neljän hengen huone kahden ruotsalaispimun kanssa.


Aamulla Hervey Bayssa mun kello soi siinä puolen kuuden aikoihin, kovin vielä väsytti. Mutta ei muu auttanut kuin pakata kamat taas kasaan, haukata vähän aamupalaa niistä jämäruuista ja tallustaa receptiooniin venaan kyytiä bussipysäkille. Päivä näytti alkavan nätisti, mä olin riemua täynnä. Samaa ei voinut sanoa kanssamatkustajista.

Sakka ja tytöt oli juhlistaneet eilen vähän enemmänkin, erityisesti Sakke näytti kuin se olisi vedetty kölin ali kolmesti ja jätetty viikoksi heitteille aavikolle. Ei se kuulemma oikein voinut kovin hyvin myöskään. Ja meillä oli tiedossa rapiat 6,5 tuntia bussimatkaa. Raukkaparka. Bussimatka meni multa joutuisasti kirjaa lukien ja leffoja katsellen, ja ei aikaakaan kun oltiin jo Noosassa.

Kello oli about kaksi iltapäivällä, kun laskimme reppumme miellyttävän neliön lattialle. Vähän sängyt narisi, mutta muuten oli oikein mukava paikka, sitä omalaatuisuutta paikalla riitti. Silti Nimbinin YHA pysyy mun suosikkina. Rantakuteet niskaan ja 200 metrin päähän rannalle makaamaan. Mehän tosissaan oltiin täällä surffaamassa ekalla lomallamme, joten mä vähän tunsin paikkoja. Se pääranta missä nyt aurinkoa otimme ei kovin kummoinen surffausranta ole, kunnon aaltoja varten pitää mennä vähän syvemmälle luonnonpuistoon tai joensuulle päärannan päähän. Mutta ei me surffaamaan tultu, joten oltiin tyytyväisiä.

Tai siis niin kauan kunnes mä kävin vedessä. Nyt oli aallot taas pitkästä aikaa oikeita aaltoja, eikä mitään Suuren Valliriutan kylpyammepärskeitä. Ei nää ihan hirveen voimakkaita olleet, mutta parhaat aallot muutamaan viikkoon. Bodysurffaus kun ei oikein multa luonnistu (on kokeiltu), niin mä totesin että pakko se on lauta saada alle. Kävin siis hostellilta vuokraamassa laudan ja painelin veteen kellumaan. Lauta oli niitä vaahtolautoja, joilla ekakertalaiset testaa taitojaan, ne kun ei satu niin paljoa kun ne osuu sua päähän. Vaikka se ei täydellinen olekaan, kyllä sillä surffaa. Parasta laudassa oli se, ettei sen vuokraus maksanut muuta kuin $100 pantin, hyvää palvelua. Mun lauta on silti parempi.

Rantaan kyllästyttyämme lähdimme etsimään illallista, vähän matkaa käveltiin ostoskeskukseen täydentään varastojamme. Tytöt ja Sakke söi jotain salaattisettiä, mä arvelin tarvitsevani oikean ruuan. Söin siis hostellin ravintolasta Green Chicken Currya. Saatuamme itsemme täyteen vielä hetken aikaa pelattiin korttia yhteisten tilojen pehmeillä sohvilla, mutta mä ainakin olin aivan poikki. Ei auttanut kuin toivottaa hyvät yöt muille ja tulla koisaan.

Huomenna lähdetään Saken kanssa Brisbaneen, viimeinen etappi on edessä. Viikonloppu katsellessa kaupungin yöelämää ja sunnuntai-iltana lento takaisin Newcastleen. Vielä on lomaa jäljellä.