Päivåä 9 - Airlie Beach

07.10.06 klo 02.55



Ei täällä oikeesti mitään rantaa ole, sellanen betonilaguuni tännekin on rakennettu. Tai kyllä meressä voi käydä uimassa, mutta kävellä täytyy melkein puoli kilsaa siitä auringonottopaikalta. Paikasta noin yleisesti ottaen on kerrottavaa sen verran, että kallis tää on. En ostaisi kiitollisuuspäivän kalkkunaa täältä.

Ja kalliudesta puheenollen, kerta kuuluisanvalkoisella Whitehaven Beachilla yhdellä saarista käynti ei maksa yhtään vähempää kuin $70, päätettiin skipata. Vähän turhan kallista yhdestä rannasta, olkoon miten valkoinen vaan. Tapasin mtös 8 hengen seurueen Newcastlen tuttuja illan aikana, olivat Cairnsista tulleet etelää kohden ja matkalla Brisbaneen. Koetettiin kyyti pummata Fraser Islandille heidän kyydissä, mutta vähän liian täyttä olisi voinut tulla kahdessa pikkuautossa. Ja en mä oikein usko että toi Sakke olisi edes herännyt seiskalta, kun he olisivat nostaneet kytkintä.

Nyt on pakko tässä vaiheessa todeta, että en mä ihan niin enkeli oo kuin ehkä oon näissä kirjoituksissani antanut ilmi. Eikä Sakke oo mikään helvetin esikartanon kätyri myöskään, se vaan ei kestä alkoholia ihan yhtä laajasti kuin minä. Ja minähän olen noin yleisesti ottaen ok kun nautiskelu tulee kyseeseen. Tänäänkin koetin aussin kanssa ottaa vodka-shottikisaa, mutta kaveri jänisti. Minkäs teet jos mun ulkomuoto on pelottava.

Muuten päivä meni auringosta nauttiessa, vähän kaupungilla (kylässä) kävellessä, ja BBQta pitäessä. Tosin mun BBQ oli sellainen Syön itse, muut olkoon nälässä -ateria, Sakke kun päätti laihtua matkana aikana. Kamalaa, jos menettää kiloja noista paljon ansaituista optimaalipainoista.

Illalla käytiin keskustassa, olihan perjantai-ilta. Aika kovaa R&B -menoa siellä oli, mutta isoimman paikan terassi tarjosi ne kannuoluet kympillä. Skipattiin vaahtobileet sisällä ($5 sisään), oltiin ulkona ja nautittiin. Sakke koetti liueta muutamaan kertaan illan aikana, mutta hänet aina haettiin puolivälistä matkaa takaisin. Lopulta hän väistöliikkeessään onnistui, väitti olevansa liian humalassa. Ei se oikeen liikkeeseen havainnoinut kotiin palattuamme.

Siinä vähän ennen kotimatkaa tapasin vielä ne Suomi-tytöt Magnetic Islandilta siinä baarissa, Tampereen suunnalta tuntuivat olevan kotoisin. Aikamme Ianin kanssa heille juteltiin (Sakke oli jo muilla mailla), mutta ei me siitä oikeen mitään irti saatu. Suomituristit.

Nyt päädyttiin hostellille, nukkuminen ei kuulemma ole pahasta. Huomenna arveltiin katsoa miltä elämä näyttää, kun se mun tuttujen kyyti missattiin, niin ehkä nukutaan pitkään. Kertoo ne sitten kun pitää maksaa.

Ostin myös päivän aikana ekan ruotsinkirjan. Aiheena Michael Moore ja otsikkona Lägg Ner. Pienestä se FBI-agenttikin ponnistaa. Mä tuun ensi kesän jälkeen puhuun sujuvasti kolmea kieltä (tietty), montakas sinä puhut?