Päivä 6 - Magnetic Island

03.10.2006 klo 22.55



Saari on aikalailla sitä mitä me arveltiinkin. Ei täällä oikeestaan muuta ole kuin yksi tie, mutta onpahan päälystetty ja bussit kulkee. Sellanen 10-15 kilsaa oli tuosta lauttaterminaalista tähän päärannalle, jossa meidän hostelli sijaitsee. Ei me siihen YHA:han menty, sen tarjous oli vanha, mutta löydettiin tällänen Maggie Lodge, samantyylisellä 2 yötä -tarjouksella, $65.

Saari sai nimensä siitä, kun suuri seikkailija kapteeni Cook (joka on löytänyt valtaosan Australian itärannikon paikoista), totesi kompassineulan sekoavan tän saaren kohdalla. Eihän tää oikeesti magneettinen ole, mutta on tässä saaressa vetovoimaa. Kuten eilen mainitsin, niin täällä on tuota villielämää ihan kiitettävästi. Saari itsessään on vähän sellainen kivikko, jossa tuntuu olevan havupuita yllättävän paljon. Trekkauspolkuja on paljon verrattuna saaren kokoon, kokonaismäärä taitaa kasvaa päälle 25 km.

Aamulla lähtö vähän viivästyi, kun aamulla herätessämme totesimme Sakarin muistuttavan Quasimodoa. Ei hän ollut yhtä nätti, mutta silmä oli turvonnut yön aikana umpeen. Todettiin että oireet ei täsmää dengue-kuumeen kanssa (ollaanhan tropiikissa ja hyttysiä tuntui yöllä olevan), mutta lääkärissä hän silti joutui käymään. Silmätipoilla turvotus laski ja silmäkin aukesi. Sellainen pari tuntia tuli takkiin aikataulussa, mutta jo puolenpäivän lauttaan ehdimme.

Parinkymmenen minsan lauttamatkan jälkeen oltiin saarella, hyppäsimme bussiin ja saimme kyydin hostellin ovelle. Lämpötila rikkoi luita, oltiin tilaston hyvällä puolella kirkkaan taivaan kera. Ennen rinkkojen laskemista hostellille mun oli pakko käydä ottaas valokuva siitä päärannan (10 metriä hostellin ovelta) näkymästä.

Hostelli on ihan mukavan oloinen, tosin tiukka omien alkoholien suhteen, anniskelualuetta nääs. No, eipä me tänne tultukaan juomaan, kyllä tää maisema humalluttaa ihan tarpeeksi. Hostelli on muuten myynnissä, ymmärtäisiköhän Osuuspankki mun tarpeen lainalle?

Kotiuduttuamme vähensimme vaatetusta ja läksimme ottamaan tuntumaa saareen. Fiksu turisti tietty lähti sandaaleilla, ilman paitaa ja puolella litralla vettä liikkeelle, mutta kyllä me sen verran kovia reissaajia ollaan että vähän sääntöjä voi rikkoa. Ja oli mulla sentään hattu päässä.

Noissa muutamassa lähemmässä poukamassa käytiin vähän pyörähtämässä, sinne vei sellainen kivikkoinen polku kukkulan yli. Ei nähty reissulla villieläimiä (jos yhtä geckoa ei lasketa), joka oli oikeastaan vain hyvästä. Maastosta päätellen kun ne todennäköisimmät ei olisi omistaneet jalkoja ja olisivat purreet myrkyllisesti. Eka poukama oli nudistibeachi jossa emme kauaa viihtyneet. Oli siellä joku alastikin, mutta houkutteli seuraavan rannan taakseen peittävä niemennokka enemmän. Otettiin siis pieni kiertotie seuraavalle rannalle siitä kivien yli loikkien, ei ehkä maailman helpoin/fiksuin reitti mutta mielenkiintoisin. Aikamme hikoiltuamme pääsimme perille ja oli aika pulahtaa. Kun multa toi nakuranta jäi kokeilematta, niin päätin merta testata aatamin asussa täällä.

Vähän neiti rannalla katsoi perään mun villisti ja vapaasti mereen loikkiessani, mutta mun suurimmat huolenaiheet oli meduusat vedessä. Ei sellainen pieni palovamma peniksessä olisi tuntunut kovin kivalta, mutta onneksi siltä vältyttiin.

Paluumatka meni sitten joutuisisasti, myös ehkä siksi että vesivarainto oli kulutettu loppuun. Seuraavalla kerralla laitetaan paremmat kengät jalkaan, mutta eihän tää ollutkaan kun vasta kokeilureissu. Joka vaan sattui kestään sen kolme tuntia.

Illasta täällä ei kovin kummasti ole tekemistä, pitäisi isolla rahalla ryypätä tai nukkua. Saarella kun ei ole tievaloja, niin ei oikein iltakävelytkään onnistu. Eikä sitä tiedä mikä peto sieltä puskista loikkaa muutenkaan. Joten söimme majoituspakettiin kuuluvan ilmaisen illallisen ja hengailimme hostellilla, tietty sen jo kliseiseksi muodostuneen vienon merituulen puhallellessa sulosointujaan. Huomenna arvelimme ottaa takaisin, aamusta ylös, snorklausvehkeet vuokraan ja kävelylle.

Jos tällä kertaa näkisi niitä koaloita, jonka jälkeen sitten voisi meren ihmeitä käydä siihen perään ihmettelemässä ja samalla hikeä pois pesemässä. Ehkä jossain vaiheessa voisi myös vuokrata jotain ajopeliä ja käydä katsomassa saaren länsiosaa, vähän turhan kaukana tuntuu olevan jalkaisin kulkea.