Blogin uusi osoite

Siirsin blogin jemmaan omalle palvelimelle: https://mjt.kapsi.fi/laanecoorie/ Sen takaa löytyy myös kuvagalleria, eli käypä tutustumassa!

Suomen kamaralla

lauantai, 29.12.2006 klo 18.15

Ruisleipä, sauna, luistinrata, sinihomejuusto, jouluruuat. Ja tietty äiti. Täällä ne kaikki odottivat. Lämpötilakin on vedellyt vähän enemmän talvisia lukujaan tässä parin päivän aikana, -6 alle taisi neula vähän tipahdella hetkellisesti. Ihmeellisintä on, kun aurinko ei juuri puiden latvojen päälle nouse, ja pimeä laskee niin pirun aikaiseen. Onpa hienoa olla kotona.

Äiti ja sisarukset olivat mua kentällä vastassa, jopa kaikki tavarani olivat osanneet toiselta puolelta maata perille. Kovin oli mielenkiintoinen fiilis kun pystyin suomeksi kentällä kysymään neuvoa. Siinä sitten äidin kyyneleet pyyhittyä vedin talvitakin niskaan ja suunnattiin autoa kohti. Kyllähän se ilma hieman poskia puri, mutta kaikkeen kuulemma tottuu.

Nyt tässä muutaman päivän kotona olleena on pidetty Suomen kulttuurin & kielen pikakurssi, taidan mä tätä vielä osata. Kaikkea tuttua ja kotimaista on kokeiltu, ei se niin erikoiselta tunnu. Jopa autolla osaan ajaa tällä puolen tietä, tosin vinkkarit on väärällä puolella. V*tuttaa vaan kun noi kaikki tv-ohjelmat on tekstitetty, häiritsee elämystä. Ja vuosi sitten tuntui että ilman ei pärjätä.

Noin kokonaisuutena ei tää niin pahalta tunnu. Ilmat on ihan siedettävät, ja vähän kerrassaan tuohon suomen kieleen ympärillä tottuu. Mutta toisaalta enpä tässä hirveästi ole sisältä poistunut, mitä nyt hieman ensijäitä oli käytävä testaamassa tuossa keskustan kentällä. Seuraavat päivät/viikot näyttää miten pahaksi tää tästä muuttuu. Mulla on kuitenkin fiilis että ylöspäin ollaan menossa, uudet seikkailut odottavat.

Mitäkö muuttui? Itse en tunne muuttuneeni kummasti, mitä nyt vuosi toi mukanaan vähän laajempaa ajatusmaailmaa. Sekä ison kasan elämyksiä. Matkustelukipinä jäi päälle, eiköhän tässä lähivuosina vielä voisi vähän kierrellä. Ja kun partani ajoin pois siskokin muutti mielensä että olisin muuttunut. Vaikka vähän erilaiset vaatteet olikin päällä kuin lähtiessä. Mutta sitä se on 13v teinitytön elämä. Suomen päässä en nyt ole hirveästi eroja havainnut, katsoo sitten onko Tampereella jotain kummempaa. Eiköhän tää kuitenkin ollut mulle vaan pieni välivuosi, tästä jatketaan vanhoin kuvioin. Tai ehkä jotain pientä voisi muuttaa...

Tässä vaiheessa on aika kiittää siis kaikkia kanssani "matkanneita", tää reissu on paketissa. Vieraskirjaan voisit mainita jos vuoden aikana mukana poikkesit, olisi kiva nähdä itsekin kuinka moni mun toilailuja seurasi. Mutta nyt, Welcome 2007!

Lontoo, Heathrow

keskiviikko 27.12.2006, klo 10.10 Greenwich Mean Time

Herranjumala tätä kentän kokoa. On kyllä mahdollisuus itsensä hukata, mutta kyllä mun sisäisellä kompassilla perille päästään. Qantaksen lento laskeutui terminaaliin kolme, ja mun jatkolento lähtee kakkosterminaalista. Matkattiin siis 10 minsaa bussilla paikasta toiseen.

Qantaksen yölento meni ongelmitta kokonaisuudessaan, tällä kertaa mun Qantas-TV jopa toimi moitteetta. Koetin viimeiset 64,80 aussidollaria käyttää lennolla tax-free tuliaisiin, mutta koska mun haluama EdT maksoi $65, emme päässeet yhteisymmärrykseen lentoemojen kanssa. No, parinkymmenen sentin vuoksi kannoin rahani muualle. Ihme liikelogiikkaa.

Kävin siis nyt tän kentän liikkeitä koluamassa ja päädyin ostaan hieman tuliaisjuomia ja lopulta myös sen EdT:n. En tosin samaa minkä olisin Qantakselta ostanut, mutta jotain kuitenkin.

Euroopan lentoliikenne on heittänyt häränpyllyä tässä vuoden poissaollessani, turvatarkastukset on menneet vielä uskomattomammiksi kuin muistelin. Eikä nyt kyse ole vain Heathrown käytännöistä, sama metallitarkastus levitä-kädet-käänny-ympäri-hyvää-päivänjatkoa -rutiini täälläkin on kuin muualla, tosin nyt kyltit ohjeistivat ihmisiä poistamaan päällystakkinsa ennen metallinpaljastimen läpikävelyä. Mikä on päällystakki?

Ei, tuo nyt on jo rutiinia kaikkialla. Mutta tuo säännöstely kaikkien juomamateriaalien kantamisesta käsimatkatavaroissa on mennyt aikalailla ylettömyyksiin. Mun piti ennen tarkastuksen läpäisyä laittaa mun dödö ja hammastahna sinetöityyn pussiin, jotta laskivat mut läpi. Ja muualta ostettuja tuliaisjuomia on turha edes kuvitella kantavansa mukanaan. Ja tämä koskee siis kaikkia EU:n sisäisiä lentoja, jos haluat tax freetä käyttää, ensin on mentävä tarkastusten läpi ja sitten ostettava juomansa ko. kentältä. En ollut siis tuomassa aussijuomia mukanani.

No, mun lennon pitäisi puolen tunnin päästä lastautua taas täyteen, näyttäisi olevan pari muutakin lentoa yhdistetty samaan. Turvatarkastuksessa näytti Ilveksen junnuporukka olevan tulossa mitä luultavimmin Suomen suuntaan, joten eiköhän iloista kolmetuntista päästä jakamaan poikien seurassa.


klo 15.20, Lento Kone

Hellurei ja hellät tunteet, kohta ollaan perillä. Lätkäjunnut eivät tulleet koneeseen, kiitos siitä. Sen sijaan vieressä istuu Bangkokiin vanhempiaan viikoksi tapaamaan menossa oleva neito, jonka kanssa tässä aikamme kuluksi turistaan. Mulla on ikkunapaikka, ja häntä kovasti kiinnostaa katsella mun olan yli maisemia. Juuri äsken Ruotsin yli heilahdettiin, tai ollaan kai me vieläkin rajojen sisällä. Hän asuu Briteissä ja ei ole koskaan Suomessa ennen käynyt. Nytpä on mahdollisuus.

Tosin hän vain vaihtaa konetta, ei poistu kentältä, mutta eiköhän siinä jo saa jonkinlaisen elämyksen. Pilotti kuulutti juuri että tunnin verran menee perille, ja lämpötila on viiden plussa-asteen puolella. Melkoinen pehmeä lasku, eihän siellä ole edes talvi!

Nyt kun olen ihan ähkynä tarjotuista kolmioleivistä, taidan syventyä hetkeksi vielä kirjaani. Kummallinen valoilmiö tekee paikkaansa juuri ulkona, näyttäisi aurinko alkavan laskea mailleen. Mutta kellohan ei ole vielä edes neljää?!?

Kotia kohden

tiistai, 26.12.2006

klo 17.15
Sydneyn kentällä ollaan, vikaa kertaa hetkeen. Ulkona aurinko paistaa kauniisti, terminaalissa tuoksuu kerosiini ja kotia kohti suuntaavat turistit ostavat paljon tuliaisia. Piti munkin muutama. Rahaakin olisi vielä $80 jäljellä, mutta taidan säästää ne ja vaihtaa Suomessa euroiksi.

Kate heitti mut aamulla bussipysäkille, olin mä muutaman tunnin unta saanut. Se kahdeksan tunnin matka meni joutuisasti nukkuessa, ja kohta oltiinkin taas Sydneyssä. Tuli muuten ekaa kertaa ylitettyä Harbour Bridge, kun bussi sen kautta kulki Central Stationille. Muut hyppäsivät keskustassa pois kyydistä, mut kuski vielä kuskasi lentokentälle. Kentällä olin hieman ennen kahta, joten on tässä ollut aikaa taas kenttää kierrellä. Ostin matkalle lukemista, muutaman ostoksen suoritin myymälöissä ja söin valtavasta leikkelelautasesta Crescent Headissa kasaamiani eväitä.

Queenslandin omaa Bundaberg-rommia en saanut ostettua mukaan, kun ovat euroopassa muuttaneet säännöksiä poissa ollessani. Lontooseen asti olisin päässyt, mutta sieltä yhteyslennolle ei saa käsimatkatavaroissa kuskata mitään nestemäistä. Eivätkä antaneet tax freetä ostaa ennen kuin olin rinkkani tullannut kohti Helsinkiä jo menemään, eli en saanut ruumaankaan mitään lastattua. Pirun terroristit.

No, kohta pyörähtää laskuri käyntiin. Vain 30 tuntia ja counting. Missä on teleportit, eikös nyt jo tulevaisuutta eletä?


klo n. 3 tuntia koneen noususta

Lento lastautui kyllä ajallaan, mutta siinä sitten jotain ongelmaa koneessa korjasivat tunnin verran ennen kuin kone pääsi nousemaan ilmaan. Selkeni sitten että osa jota venailtiin oli bisnes-luokan ruuan lämmitysuuneihin jotain sulakkeita tms. eikä insinööri edes saanut vikaa korjattua, kunhan lastasi osan mukaan ja siirsi vastuun Lontoon pään mekaanikoille. Kyllä tää kone näyttää mukavasti ilmassa kestävän, vaikka nyt ykkösluokka joutuu hetken ruokaansa odottelemaan kun meitä muita palvellaan ensin. Kyllä turistia hemmotellaan.

Koneen numero on Qantas 1, ja kyllä tää taas ihmisiä vetää. Näyttäisi spekseissä lukevan et reilu 400 ihmistä mahtuu, eikä kovin montaa tyhjää paikkaa ole tullut bongattua. Ruoka oli vaihteeksi loistavaa, ja sitä oli mun mielestä jopa liian paljon. Go Qantas go.

Katselin tuossa juuri sellaisen hermoja rentouttovan äktion-pätkän kuin Snakes on the Plane, nyt voisin koettaa hieman torkkua ennen pysähdystä Bangkokissa. Näytettiin kartan mukaan juuri Darwinin yli lentävämme, paikallisaika on 23.05, aikaa Bangkokiin on 4:55h ja ulkona on pimeää.

Nyt enää 4:54. Loistavaa.


klo 7:05h Lontoosta

Bangkokin kenttä oli ruma ja betoninen, vaikkakin selvästi aivan viime aikoina rakennettu. Vähän oli kuin olisi isossa sylinterissä kävellyt. Pistivät meidät siellä vähän ulkoilemaan, käveltiin hirmuinen lenkki yläkertaan ja uudestaan turvatarkastusten läpi vain päästäksemme takaisin samaan koneeseen. Koneessahan ei turvasäännösten mukaan saa olla ihmisiä kun sitä tankataan.

Stoppi kesti jonkun kolme varttia, kävin haistelemassa hajuvesiä ja join vettä. Nyt ollaan lennetty viitisen tuntia, sain jopa hieman nukuttua. Vieressä nuori plikka voi pahoin, jotein luovutin paikkani käytävän äärestä hälle. Raavas suomituristi ei matkapahoinvoi.

Alla kiitää sellaisia kuuluisia paikannimiä kuin Kabut, Dushanbe, Islamabad ja Samarkand. Taidan ottaa taas torkut.

Lähdön aika

maanantai, joulupäivä elikkäs 25.12.2006 klo 23.30


Australian joulu ei ole niin paha ollenkaan, kyllä näillä toivoa on. Vaikka joulukoristeet palmupuussa silti näyttävät omituisilta. Päivä syöpöttelyä, juopottelua, leutoa ilmastoa, auringonpaistetta, rannalla istumista ja vielä kerran aalloissa pulikointia.

Joulun aika tänä vuonna ei ihan vetänyt vertoja viime vuodelle, jolloin ulkolämpötila oli siellä +40 celsiuksen paremmalla puolella. Mary kertoi tarvinneensa tuuletinta ulkona varjossa istuessaan, kun ilma oli liian kuuma muuhun. No, kyllä meillä tänäänkin aurinkoa oli, enkä mä nyt ilmaa kylmäksi voi haukkua. Viihdyin.

Aamu alkoi kevyellä voileivällä sekä isolla lasilliselle kylmää vettä pääsärkyä helpottamaan, enhän voinut itseäni täyttää ennen aamun urheilutuokiota. Tosin ennen rannalle suuntaamista oli tiedossa lahjapakettien avaus, Martinin kanssa saatiin rokkaavat Crescent Head- t-paidat. Meidän lahjatkin hyväksyttiin, korillinen suklaa/keksi/kahvituotteita perheen vanhemmille ja suklaarasia suomi- t-paidalla Katelle. Oli meillä kuusikin ja kaikkea, vaikka se olikin vain isohko oksa kuusipuusta koko puun sijaan. Koristelut oli silti kohdillaan.

Pakettivuoren läpi kahlattuamme Morayn kanssa suunnattiin vielä kerran point breakille Crescent Headin ytimeen. Moraylla oli videokamera mukana, jolla hän mun räpellyksiä hieman tallensi. Eihän se nyt ihan valtavirran surffileffojen tasoa ollut, mut ihan hyvää materiaalia näytti olleen. Enköhän mä siitä jotain saa kasailtua...

Eikä itse surffikaan kovin paljoa parempi olisi voinut olla. Aallot tulivat koillisesta, olivat sellaisen 2-3 jalkaa korkeita muutamalla isommalla pommilla aina välissä höystettynä ja olivat mukavan säännöllisiä. Vielä kun tuulikin oli mun puolella ja tuulivat merelle pitäen aallon kasassa hieman kauemmin, en voinut paljoa enempää vaatia. Meitä oli ulkona sellainen kymmenkunta kaveria aallokkoa jakamassa, ja kaikille riitti omansa. Pienen kivien ylityksen jälkeen oli aika loikata aaltoihin ja ottaa kaikki ilo aamusta irti.

Kyllähän mukana kaikki pakolliset laudalta putoamiset, ylitse rullaavat aallot, paljon melontaa ja muu touhuun kuuluva ajanhukka oli, mutta eipä meinannut. Sellaisen kymmenkunta aaltoa tuli reilussa tunnissa ratsastettua, joka on mun taidoille todella monta. Ja ne oli vielä sellaisia tasaisia kyytejä, muutaman kyydistä oli pakko hypätä pois tai olisin joutunut rannalle asti. Joka oli sellaisen 300 metrin päässä aaltojen alkulinjasta. Uskomatonta.

Loppupäivä meni fiilistellessä aamun surffisessiota, ja tietty jouluruokaillessa. Joululounaaksi nautittiin kylmiä leikkeleitä, katkarapuja, sushia, barbequekalaa, salaatteja ja herra ties mitä muuta. Ei jäänyt nälkä. Päivä ei muuten mitenkään ihmeellinen ollut, mulle vähän jäi fiilis ettei joulu ihan niin iso juttu ole täälläpäin kuin kotona. Päivän aikana naapureita kävi perhettä morjestamassa sekä Katen ja Carmelin kavereita poikkesi kylässä. Me Martinin kanssa katseltiin tyytyväisenä telkkua.

Nyt illasta pakkasin kamani valmiiksi huomista (ja vähän seuraavaa päivääkin) reissua varten, kokonaisuutena rinkka painoi 18 kiloa. On siis vielä varaa torsäillä lentokentällä lisäpainoa ennen rinkan heijaamista lentoyhtiöiden kuljetettavaksi. Kate antaa mulle aamuyöstä kyydin Kempseyyn, bussi lähtee viiden pintaan aamusta (kestää muuten 8 tuntia lentokentälle, uskomatonta), lento kuudelta illalla Sydneystä, pysähtyy Bangkokissa ja Lontoossa laskeutukseen Helsinki-Vantaalle neljältä iltapäivästä 27. joulukuuta. Tuohon kun vielä laskee mukaan aikaeron ja venailut lentokentillä, koko reissu kestää sellasen reilun 40 tuntia tästä talosta ulos astuttuani. Voe heleveltti.

Tää reissu alkaa olla kasassa. Suomessa nähdään!

Iloista joulua...

sunnuntai, 24.12.2006, jeesuksen syntymäpäivänä, klo 23.15

...vaan kaikille. Kuten jo edellä mainitsin, tässä maassa ei jouluaatto ole mikään juttu. Joten tänään jopa baarit sulkeutuivat kymmeneltä illasta, onpa viikonloppu.

Aamusta heräsin siinä klo 09.48 kun kuulin uneni läpi sanan "surfing". Moray kertoi että on aika suunnata rannalle, koska tuuli on oikein. No, viidessä minuutissa suomipoika oli valmis rannalle, ja Moray vielä tarjosi kyydin pelimestoille. Kun hän vielä valaisi paikallissalaisuuksia ja kertoi mistä päästä breikille parhaiten, en voinut kuin hymyillä ja suunnata aaltoihin. Oli muuten ihanaa.

Pari tuntia meressä oltuani ja puolisen tuntia henkilökohtaisen kestävyyden ylitettyäni oli pakko tulla takaisin talolle, jossa otin sitten aikani surffifiiliksiä Morayn kanssa vaihdettuani oli pakko ottaa päivänokoset riippukeinussa. Kovaa elämää.

Nyt illasta käytiin nuoremman sukupolven kanssa (ainoassa) paikallisessa "tuttuja" morjestamassa, olikin menoa. Mä tykkään kaupungista (kylästä) koska, myös äidit voivat tulla kavereita morjestamaan pubiin, joka ei ole ihmisille mikään ongelma. Käytiin me myös illan aikana Tessan porealtaassa hieman makoilemassa, mutta se on toinen tarina. Eli siis nää vaan vaihtaa joulupäivän ja jouluaaton keskenään. Vähän kuin kotipuolessa, mutta ikävä kyllä tämä kaverisuhde ei ole oikein säilynyt mun sukupolven mukana. Tai sitten se on vaan minä, paska kaveri. Illan tarkoitus on ihmisille enemmän tavata kauan (vuoden) muualla olleita kavereita, jotka ovat viimein paikalla.

Martinin kanssa tehtiin päivällä lounaaksi vähän riisipuuroa, pitihän se hieman kotimaan perinteitä kunnioittaa. Piparkakut tai perunalaatikot todettiin liian vaikeiksi. Ihan näytti puuro maistuvan, tai sitten tykkäsivät olla vaan ystävällisiä ulkomaalaisille. Mun mielestä puuro oli hyvää.

Luojan kiitos Martin ei juo. Jää mulle enemmän.

Pikkukylän arkea

perjantai, 22.12.2006 klo 18.00

Viime päivät on menneet telkkua katsellessa, Maryn kasvisruoista nauttiessa, Morayn kanssa elämän asioista viinilasin ääressä keskustellessa - ja tietty surffatessa. Nyt venaillaan Carmelin kotiin paluuta illasta, Kate tulee takaisin huomisiltana. Ei meitä tässä jouluna olekaan ylimääräisiä kuin Martin ja minä, ja Aaron on Kanadassa. Hyvin tänne mahtuu.

Keskiviikkona kaivoin laivan kokoisen surffilaudan varastosta ja vein sen omaan elementtiinsä. Nyt parin päivän totuttelun jälkeen touhu alkaa taas luistaa, eikä Crescent Headin aallot haittaa menoa yhtään. Tää paikka on aika loistava, tuntuu että kelillä kuin kelillä löytyy breikki jossa surffata. Ja kaikki kävelymatkan päässä. Tänään tosin pidin välipäivän, kun en tajunnut paitaa pitää ekana kertana päällä. Surffivaha on hyvä juttu, se pitää sut lipsumasta laudalta pois, mutta se myös tekee ilkeää ihottumaa vatsan ja rinnan alueelle siihen vapaasti hangatessa.

Heather tuli päiväksi pysähtymään tässä vain jatkaakseen matkaa kohti Newcastlea ja Sydneytä, hänellä suunnitelmissa oli olla kotona South Carolinassa jouluksi. Andy ja Kate lähti samaa matkaa kohti Newcastlea, Andyn lento lähtee huomenna ja Kate meni häntä saattamaan.

Australian jouluhan on hieman erilainen kuin kotoinen kuusijuhla, 24. päivä ei meinaa täällä mitään, se ei normaalisti ole edes vapaapäivä jos päivä sattuu viikolle. Joulupäivä on aika perheelle, aamulla avataan lahjat ja loppupäivä syöpötellään ja juopotellaan. Onneksi mun bussi lähtee vasta tapaninpäivän aamusta.

Tänään käytiin Kempseyn isommassa kylässä jouluostoksilla, Martinin kanssa ostettiin vähän jotain pientä perheelle lahjaksi. Nyt pitäisi kaiken olla valmista viikonloppuun ja jouluun muutenkin, nyt otetaan rennosti. Taas.

Crescent Head

tiistai, 19.12.2006 klo 23.00

Tänään kävin surffaamassa pari tuntia, söin lounasta rantakahvilassa, otin tunnin tirsat riippukeinussa ja kävin katselemassa auringonlaskua porealtaassa. Eipä oo paha rasti tää kyläpahanen, täällä voisi viettää pidempäänkin.

Newcastlesta tänne meni kolme ja puoli tuntia autolla, koukattiin Martin mukaan matkalta. Ralphin perhe omaa viisikymppiset vanhemmat sekä kolme lasta, jotka kaikki ovat jo omilla teillään maailmalla. Katen lisäksi perheeseen kuuluu isä Moray, äiti Mary, isosisko Carmen ja isoveli Aron. Talo on tällainen kovin miellyttävä kaksikerroksinen puutalo, jossa on tilaa temmeltää. Vaikka meitä perheen lisäksi täällä jouluna onkin kolme ylimääräistä, ei se menoa haittaa. Ja vaikka tila loppuisikin, niin varmasti naapurista löytyisi tyhjä punkka jossa kämpätä. Pikkukylän hienouksia.

Toivoin tuossa pari päivää sitten surffilautaa, näytti mulle tulleen joulu aikaiseen. Katen isällä on n. 10 erilaista lautaa varastossa joista valita, ja kaikki on mulla vapaassa käytössä. Talosta löytyy luonnollisesti myös netti sekä satelliittikanavat, perheen jäsenien seuraa unohtamatta. Kaupoille ja rannalle kävelee tästä sellaisen 5 minuttia, eikä sen kauemmaksi oikein kylästä pääsekään. Asukkaita täällä on joku parituhatta, joten meidät ulkopuoliset kylällä tuntuvat huomaavan. Hassu fiilis kun jengi katsoo kummeksuen että ketäs nää hemmot oikein on. Kaikki tuntee kaikki -ilmiö on täällä kukoistuksessaan.

Sunnuntaina käytiin juhlistamassa Katen kaverin Bonnien synttäreitä, oli barbequeta, cocktaileja ja kakkua. Melko mukava kaveriporukka Katella tuntuu täällä olevan, ja joulun aikanahan kaikki palaa kotikonnuilleen. Maanantai meni Martinin kanssa rannalla kirjaa lukien, Kate ja Andy huitelivat omilla teillään. Tänään käytiin porukalla Delicate Nobbyn alueella pyörähtämässä, mun oli aika testata taas taitojani aallokossa.

Ei se kovin kummoista ollut, lauta oli mun taidoille vähän turhan lyhyt ja merenkäynti liian hurjaa, mutta tulipahan taas taisteltua. Loppuviikoksi taidan ottaa käyttöön tuon monsterikokoisen 9'2'' malibun tuolta seinältä, sillä pitäisi aallon napsiminen luonnistua.

Säät on olleet viime päivät loistavat, aurinkoa kirkkaalta taivaalta. Loppuviikoksi lupasi vähän huonompaa, mutta ei se surffaamista estä :) Ja ainahan voin istua sisällä ja katsoa Discovery Chanelilta auringonpaistetta.

Joulua odotellessa

lauantai 16.12.2006 klo 23.55

Surffi ei ole parantunut ja sää on vaan huonontunut. Parissakympissä neula huitelee, sadekuuroja tippuu taivaalta tasaiseen tahtiin. Huomenna onneksi vaihdetaan maisemaa pari sataa kilsaa pohjoisempaan, jospa siellä sää paranisi.

Tässä viime päivinä kävin vielä viimeiset tuntumat hakemassa vasemmanpuoleiseen liikenteeseen Newcastlen kujilla. Eilisiltana kävin vesisateesta Tessan ja Mitchin pelastamassa kotiin ja tänään heitin Katen ja Andyn kekkereihiinsä ja takaisin. Matin taksipalvelu, halvat hinnat. Tuli ikävä Jebussia, mitenhän vanhalla rouvalla menee?

Tänään kävin myös Dylanin ja Sebastinin hyvästelemässä, muutama olut siinä otettiin sen kunniaksi. Muisteltiin mukavia vuoden varrelta ja lopulta mieshalin jälkeen suuntasin kulkuni takaisin Hamiltonin kaupunginosaan.

Nyt pitäisi pakata, huomenna otetaan suunta kohti perhe Ralphin kotia Crescent Headissa. Toivottavasti jollain olisi lainata surffilautaa, siellä kun oli muistaakseni melko loistavat surffibiitsit.