Back to School -bileet

Aamulla kävin ilmoittautumassa huomiselle delfiiniristeilylle, painellaan merelle. En mä niinkään delphiinejä halua lähteä katselemaan (ne on jo Särkänniemessä muutaman kesän aikana työskennellessä nähty), vaan ottaan aurinkoa veden äärelle - hyvässä seurassa tietty.

Siitä sitten tukeva aamupala (puolenpäivän aikoihin) naamariin ja biitsiille koko International Housen porukalla. Aurinko paistoi vaihteeksi kirkkaalta taivaalta, lämpöä +32 ja UV-kerroin tapissa. Kului aurinkorasvaa aika paljon. Mutta enpä palanut.

Aallot oli suuret, hiekka kuumaa ja seura ihanaa. Vitsit, miten suomen tytöt saisi pitämään noin vähän vaatteita päällä? Lämpimällä ilmastolla? Rahalla ja kiristyksellä? Pelattiin siinä poikien kanssa myös touch footya, joka jonkinlainen rugbyn neitiversio. Ihan täysin en sääntöjä tajunnut, mutta kovasti siinä kirmattiin hiekalla.

Newcastlessa on joku viitisen eri biitsiä, ja ne taitaa kaikki soveltua surffaamiseen. Joissain kohden on kivikkoa, joissain hiekkapohjaa. Tämän päivän aaltojen jälkeen väitän, että kyllä tästä tuo surffilauta tulee kohtapuoleen hommattua. Aalloissa temmeltäessä kädet väkisinkin hakeutui kauhomaan itseään aallon vietäväksi, mutta turhaan. En ollut tarpeeksi liukas aallon mukana kuljetettavaksi.

Muutaman tunnin itseämme lämmiteltyä, siirryttiin etsimään kauppoja, joista voisi illan bileisiin vähän rekvisiittaa hommata. Päädyin ostamaan valkoisen paidan ja krakan, niitä vähän modifioimalla lopputulos oli aika pirun hyvä. Teemanahan oli koulupuku tai muu vastaava. Kuvat löytyy taas galleriasta.

Baarissa oltiin sisällä jo kympin aikaan, pois lähdettiin vähän kahden jälkeen taas yöjunaan. Tai oikeastaan kaapattiin siitä sitten bussi, kun ei varmaan olisi junaan ehditty. En muuten oo tanssinut noin paljoa varmaan ikinä, mun koko paita oli ihan läpimärkä pois lähtiessä. Mutta oli kyllä pirun hauskaa! Valtaosa jengistä oli panostanut pukeutumiseen, joten jos jonkinnäköistä suhaajaa siellä näkyi.

Kotiin tullessa olin ihan varma että saan selkääni ulkomuotoni vuoksi, homman ydin ei ehkä ihan ulkopuoliselle auennut. Mutta seurassa on hyvä liikkua ja turvassa ollaan. Nyt tästä muutaman tunnin unet ja aamulla "pirteänä" risteilemään. Sunscreenit lähtee satavarmasti matkaan, jos en huomenna itseäni onnistu polttamaan, niin sitten en kyllä vaan pala.

Pankkireissu, pre-paid ja yllätysten ilta

Aukesi tuo netti omaan huoneeseenkin tässä juuri äsken, joten nyt siirrytään sitten reaaliaikaiseen päivitykseen tämänkin blogin osalta. Voisin viikonlopun aikana laittaa sitten kuvagallerian kuntoon ja vähän koristella tämänkin blogin ulkoasua ja ehkä vähän lisäillä kuviakin.

Päivällä olisi ollut Scavender Huntia Newcastlen keskustassa, mutta jätin sen väliin. Hyvä niin, koska kuulemma oli ollut vaan päätöntä kävelyä paikasta toiseen. Kävin sen sijaan tutustumassa kampusalueeseen, kirjastoon (langaton netti) ja hommaamassa pankkitilin ja kännykkäliittymän. Ja futisjengin treenit on ensi viikon tiistaina.

Pankkitili aukesi yllättävän vaivattomasti, passilla ja opiskelijakortilla selvittin. Menee vielä jokunen pankkipäivä ennenkuin saan tilin kunnolla käyttöön, tulee pankkikortti Sydneystä asti. Pre-paid liittymän otan varmaan huomenna käyttöön, joten turha mulle sitten enää laittaa viestejä vanhaan numeroon. Pääseepä eroon Nitetrainin mainoksista siinä samalla.

Muutenkin oli vähän aikaa itsellekin välillä, joka oli ihan kivaa vaihtelua. Kuuden pintaan lähdettiin sitten Mysterious Dinnerille, bussiin ja Newcastleen. Päädyttiin siitä sitten kabareen tyyliseen ravintolaan, jossa ohjelmaan kuului laulua, tanssia, ruokaa, juomaa ja hyvää menoa. Itse en tajunnut ottaa kameraa mukaan, mutta pitää muilta kysellä jos saisi jokusen kuvan galleriaan.

Se oli sellanen 5 tunnin show, jossa aina ruokia odotellessa tarjoilijat lauloi ja tanssi ja haki jengiä pöydistä mukaan showhun. Paikan nimi oli Lock jotain, teemana vankila vanginvartijoineen, vankeineen ja pahiksineen. Ihan hyvin punottu kokonaisuus, itse ainakin viihdyin loistavasti.

Oli esiintyjät pirun hyviä laulamaan, musiikki oli pop-hittejä eri aikakausilta. Koko paikka oli oikeastaan varattu meille, joten meno oli loppuillasta katossa. Alkuun kyllä porukka vähän jäykisteli, kun sinne eteen piti jengiä väkisin hakea mukaan. Mutta lopussa sitten olikin valtaosa opiskelijoista bailaamassa lavalla. Vaikutusta lienee ollut myös anniskelualueella, joka oli käytössä koko ajan.

Ja taas, eipä tuo ero siis suomalaiseen menoon kovin hurjaa ole...

Vielä oli tarkoitus illasta lähteä joihinkin kotibileisiin tuohon kampusalueen ulkopuolelle, mutta jäätiin sitten dormiin kämppisten kanssa istuskelemaan. Pakko ladata akkuja vähän välillä. Huomenna on kuitenkin Back to School -partyt, taitaisi olla teemapukeutumistakin luvassa.

Pitäisiköhän sitä laittaa koulumekko ja verkkosukkahousut jalkaan..?

Ekan viikon fiiliksiä

16.02.2006 klo 03.31

Nyt on kahdelta illalta bileet takana. Eilen oli ihan perus tutustumisbileet, helvetisti jengiä ja halpaa juomaa. "Harjoitellut" tanssitkin vedettiin, mutta se oli ihan fiasko, lava oli täynnä jengiä eikä siinä mahtunut kunnolla suorittamaan. Kyllä mä muutaman sixsteppiaskeleen kävin vetäsemässä siinä soolo-osuudessa, mutta aika säälittävää puuhastelua se muuten oli.

Baari oli nimenomaan enemmän baari, tanssilattiaa ei oikein ollut. Mutta ilta meni siinä kierrellessä ja erinäisten ihmisten kanssa jutellessa. Viimeinen yöjuna lähti 02.25, joten sillä kotiin. Meillä kun on tässä kampuksella oma juna-asemakin. Yöbussit on luusereille.

Tänään sitten kävin puolen päivän aikaan ostoskeskuksessa vähän täyttämässä ruokakaappeja ja lakanat ostamassa, tässä uudenkarheissa lakanoissa makoillessa tätä juuri kirjoittelen. Bussilla piti mennä, mutta onneksi tuo paikallinen kertamaksu on vain 1,40 dollaria (0,85 euroa), ja se on sama myös yöllä. Ja se on tunnin voimassa.

Ostosreissulta ehdin juuri takaisin kämpille heittämään kamat jääkaappiin, kun oli jo aika suunnata busseille ja hohtokeilaamaan. Enhän mä mitään osannut, mutta hauskaa oli. Pitäisi saada sellaiset keilakengät tanssikengiksi, oli melko mageet ja sopivan liukkaat pohjista.

Tanssimisesta muuten, ovat nuo muut alkaneet kutsua mua uskomattomaksi tanssijalaksi. En jaksa oikeen ymmärtää, eihän ne oo vielä nähneet yksikään mua oikeesti tanssimassa. Kyllähän mulla energiaa riittää, mutta se nyt musta on vähän eri asia. Kai se on vaan kieroa aussihuumoria...

Tänään illasta oli sitten vuorossa pubiryömintä, aloiteltiin kampuksen pubista. Niin, meillä on tosissaan täällä omat anniskeluravintolat. Tällä hetkellä tiedän ainakin kaksi. Siellä tosin meno oli vähän laimeaa, jonot pirun pitkät ja kuuma kuin pätsissä. Mutta tässä alkaa pikkuhiljaa tottua hikoilemiseen, joten ei se menoa haittaa.

Tiedoituskaan ei ihan pelannut loppuun asti, kukaan ei oikein tiennyt mistä ilmaiset bussit keskustaan lähtee ja milloin. Viimeiseen bussiin itsemme Nelsonin (kämppis, paikallinen) kanssa raahattiin. Sinne oli muuten tulossa muitakin.

Tää tarttee oikeesti oman kappaleen. Nyt kaikki Hervantaan suuntaavassa yöbussissa tuskailleet korva tarkkana: se meno on ihan tissinläpsyttelyä. Täällä mukaan on ahtautumassa kaksi kertaa sama määrä kännisiä jenkkejä kuin bussiin mahtuu, kuski nostaa kytkintä heti kun bussiin ei vaan enää mahdu ja kaikki haluaa kyytiin. Siitäpä se homma lähtee käsistä.

Meni melkein vasen silmä mukaan sulloutuessa, mutta kyytiin päästiin. Meno olikin sitten jotain infernaalista, laulua ja tungosta riitti. Kuski jätti meidät jonnekin keskustaan, josta sitten kaikki hajaantui omille teilleen. Ei ihan yhtä hyvin järkätty kierros kuin meilläpäin. Mulla ei ainakaan ollut mitään hajua missä me oltiin.

Havaittiin siitä sitten yksi tutunoloinen paikka, suunnistettiin sinne. Brewery oli paikan nimi, ja meno hurjaa. Ei kuitenkaan haluttu jäädä sinne, oltiinhan pubikierroksella. Ulos, jossa tavattiin muutama aussipoika, olivat kampukselta niitä meidän tutoreita. Heidän mukana toiseen paikkaan, jossa sitten hukkasin Nelsonin ja se toinen kaveri oman kaverinsa.

Loppuilta menikin sitten tyyppejä metsästäessä, lopulta sitten tavattiin kaikki juna-asemalla yöjunaa odotellessa. Se kaveri jonka kanssa paikkoja sitten pääasiassa kierrettiin, oli nimeltään Pitt. On vähän fuksijaoston tyylisen poppoon vetäjä, joten siinä vähän vaihdeltiin ajatuksia illan aikana. Menevän oloinen heppu, mutta seurustelee. Eihän siitä bilekumppania saa.

Illan aikana tuli kierrettyä 5 eri yökerhoa/pubia, eikä kotiinkaan tarvinnut ryömiä. Ihan onnistunut keikka siis. Kaikista paikoista tykkäsin, täytynee käydä vielä uudestaankin. Yhtä niistä paikoista Pitt mainosti New South Walesin toiseksi helpoimpana mestana kaapata mimmejä messiin, se eka on kuulemma jossain Sydneyssä. Senssi goes Australia.

Tiedä siitä sitten, en oo tässä edes hirveästi vielä yrittänyt. Kunhan oon vasta jutellut ja tutustunut ihmisiin, opetellut englannin puhumista. Ei se flirttailukaan englanniksi ihan hirveän erilaista ole, pitää vaan löytää ne oikeat sanankäänteet. Yksi kämppiksistä, Andy, on kotoisin Plymouthista (UK) ja se onkin varsinainen sanasankari. Ei ne sen sukkeluudet ihan hirveän hankalilta kuullosta, kunhan tässä vielä vähän aikaa totuttele niin eikähän tuo multakin onnistu.

Alkaa muutenkin tuo kieli vähän kerrassaan taittumaan, pystyy täysipainoisesti osallistumaan keskusteluihin ja aina oudon sanan sattuessa vastaan sen voi kysyä kämppiksiltä. Ensimmäinen este on jo ylitetty, nykyään ihmiset ei enää kysy mistä mä olen kotoisin, vaan että mistä mun mun aksentti on peräisin. On vielä kuulemma tyttöjen mielestä ihana aksentti, yksi siitä mulle mainitsikin. Ja taas ei mun pää taivu ymmärtään, englantiahan mä vaan niille puhun.

Eli tässä neljännen orientaatioviikon päivän jo sarastaessa on hyvä todeta, että kyllä tuo sosialisoitumisen taito on vielä tallella. Ei se kielimuuri mikään ylittämätön este ole, mukavaa havaita että vaikka on heittänyt itsensä keskelle täysin uusia ihmisiä, kyllä niiden kanssa toimeen tulee.

Pileet!

14.02.2006 klo 18.32

Ei vieläkään lakanoita ja ruoka alkaa loppua kaapista. Mutta ei se menoa haittaa. Aamusta käytiin IT-infossa, joka oli muuten aika turha, mutta siellä jaetut paperit oli ihan jees. Karattiin Timpan kanssa paikalta puolessa välissä, kun en mä ainakaan niin hirveästi noita IT-aineita täällä lue.

Oli muuten kokonaisuutena kolme meitä menossa sinne infoon International Housesta, jossa valtaosa ulkkareista asuu. Melkoinen ero kotipuoleen, jossa lähes kaikki meille tulevat ulkkarit lukee tietotekniikkaa. Ja nyt oli kuitenkin kyseessä yhdistetty engineering (teknilliset aineet) -info. Ai vitsit mä tykkään tästä koulusta.

Siitä sitten käytiin katselemassa taas uudestaan harrastekerhoja, otettiin alennuskortit ruokailuja varten ja kierreltiin ympäriinsä. Päädyttiin sitten liittymään siihen eilen mainitsemaani mallikerhoon, ottivat kuvat ja kaikkea. Melkosta. Mutta listaa katsellessani taisi mukaan ollut liittyneet kaikki ohikulkijat, jotka vain saivat revittyä mukaan. Jostain promo- / mallihommista ne puhui, mutta tuskinpa niistä tän jälkeen enää kuuluu...

Siitä sitten turvaan kaikenmaailman esitteen tarjoajaa ja paineltiin International Officeen hakemaan Timolle orientaatiopaketti ja molemmille OSHC (paikallinen YTHS) -kortti sairastapauksia varten.

Tehtiin sellanen plaani tossa että puhutaan keskenämmekin englantia, vaikka ei muita varsinaisesti ole kuuntelemassa. Tietysti se aina välillä lipsahtaa suomeen kun ei jotain sanaa muista, mutta kovin paljon helpompaa tuo on kun ei tarttee olla vaihtelemassa kieltä koko ajan.

Kun vielä käytiin ilmoittautumassa kursseille internetissä niin tässä alkaakin olla kaikki ns. pakolliset hommat hoidettu alta pois. Netti tulee huoneeseen luultavimmin torstaina, eli kohta siirrytään reaaliaikaisiin tunnelmiin blogissakin. Valitsin markkinointia, edistynyttä englantia vaihto-opiskelijoille ja Australian historiaa. Pitää vielä tuo käydä katselemassa haluanko kursseja pitää, onko ne kuinka työläitä ja kun nyt vielä oli vähän päällekkäisyyksiä. Varsinaista kontaktiopetusta ei kovin paljoa ole, mutta odottavat täällä että itsenäisesti opiskellaan paljon enemmän.

Iltapäivästä oli sitten urheilupäivä, mentiin sporttihallin nurmikentälle vähän telmimään keskenämme, oli polttopalloa, köydenvetoa ja erilaisia hippoja. Kävin siinä sitten urheilukeskuksessa suihkussa ja vilkaisin tiloja nopeasti, aikamoinen sentteri se on. Mutta kyllä sen käyttökin maksaa, 300 AUD / vuosi kaikki tilat. Pitää nyt tuumailla haluanko sen ottaa. Olisi muuten myös mahdollisuus ottaa henkilökohtainen kunto-ohjaaja vetämään mulle räätälöityä liikuntaa, se voisikin olla jotain. Montahan olutta saisi illassa nauttia?

Ruokailtiin juuri tuossa naapurissa, Edwards Housessa, oma ruokalamme oli varattu johonkin muuhun. Illasta painutaan sitten ekoihin oikeisiin bileisiin Newcastlen keskustaan, eiköhän tää tästä lähde.

Australian kulttuurissa muuten alkoholin juominen kuuluu olennaisena osana illanviettoon, se on sosiaalinen keino tutustua toisiinsa. Kaikki painottaa että humalahakuinen juominen ei kuitenkaan ole soveltuvaa, että alkoholi on enemmän seurustelujuoma. Katsotaanpa tämän illan jälkeen montako jenkkityttöä kannetaan baarista kotiin...

Niillähän on siellä kaikkialla 21v ikärajana alkoholiin, ja kun valtaosa on täällä 18-20-vuotiaita, niin täälläpä se taivas repeää. Ja jenkkejä on pirun paljon. Kuulemma Saksassa muuten saa olutta juoda jo 16-vuotiaana, mutta kirkkaita vasta 18v.

Totesin tossa muuten tänään, että mä oon tän tuvan toisiksi vanhin, se saksalainen kaveri on mua vuoden vanhempi. Muut on väliltä 19-21v. Minä, joka olen aina ollut juniori kaikkialla? Onkohan se kohta ikäkriisin paikka?

Mutta ennen sitä painellaan keskustaan, löin juuri Nineteens-hitit yhteistilan stereolaitteisiin kiinni, eiköhän tästä taas bileet kehity. Ja tanssishowkin on illasta siellä baarissa, jepjep.

Sen Mauritius-työn nimi on muuten Valerie.

Kun fuksina luokses pompin

14.2.2006 klo 00.45

Vähän naurattaa meno itseäkin. Kyllä tässä melkoinen noviisi tulee oltua, aika hukassa koko päivä. Vähän kerrassaan alkaa päästä kampusalueesta jyvälle, tää on aika iso. Täällä on oikeeastaan samanlaiset asiat keskittynyt aina yhdelle alueelle, on asuntolat, urheilupaikat ja muutama opiskelukeskittymä ja sitten siihen ympärille kasvaneet versot.

Onneksi ei tarvitse vielä mistään mitään tietääkään, koko päivä mulle kerrottiin minne mentiin. Kunhan seurasi kaveria punaisessa paidassa ja jolla oli Australian lippu kädessä.

Ensin oli avajaisseremonia, perinteistä jäykistelyä. Sitten painuttiin kuuntelemaan infoja, oli turvallisuudesta, koulun & maan tavoista, opiskelusta ja tietenkin suosikkiaiheestani, kulttuurishokista. Jokaisen luennon alussa tietysti kerrottiin varmuuden vuoksi missä hätäpoistumistiet on, jos ei niitä itse osaisi spotata. No, onhan täällä aika paljon jenkkejä.

Joo, ja jos joku tulee illalla sua vastaan kadulla, pitää mennä valoisalle alueelle, missä on muita ihmisiä, ei katsoa vastaantulijoita eikä saa puhua heille. Myöskin alueen turvallisuusmiehille on kerrottava kaikesta epäilyttävästä. Taas sama jenkkimeno jatkuu.

Siitä ruokailemaan, BBQ tietty. Ja taas joku hodari, säälittävää. Samassa rakennuksessa oli paikalliset fuksimessut käynnissä, kaikki kerhot esitteli toimintaansa. Näillä on muuten täällä malleillekin oma kerho. Mistähän saataisi omalle koululle samanlainen?

Siitä sitten vielä yksi info vaihto-opiskelusta ja kursseille rekistöröitymisestä, joka onnistuukin täällä nykyään verkossa. Kivakiva. Siitä sitten kaupunkikierrokselle bussilla. Eipä siinä paljoa nähtävää ollut, ajettiin rannat läpi ja muutaman pää- baari/-ravintolakadun kautta.

Esitettä kertyi yhden repullisen verran matkaan, oli orientaatiopakettia ja kaikkea muuta lippulappua. Missähän välissä niitä ehtisi lukea? Hetken päästä oli pakkotyrkytys STA:n ja muiden "opiskelijan asialla" olevien tarjouksia erillisessä hallissa, vähän taas tutustuttiin toisiimme.

On muuten suomalaisia täällä ainakin 5, ehkä kuusi. Yhteen tyttöön törmäsin päivällä, oululaiseen poikaan opiskeluinfossa ja sitten Timokin pääsi illaksi paikalle. Ja kun vielä oulusta tulee yksi tyttö kaiketi poikaystävineen, niin tässähän tätä ollaan. Toisaalta vain minä ja Timo asutaan kampuksella, eli eipä tässä liikaa huolta taida tuosta liiallisesta suomenkielen puhumisesta olla.

Kuulin sivukorvalla siinä että se päiväinen tyttö esitteli itsensä jollekin suomalaiseksi. Minä tietysti tilaisuuden tullen hiivin selän taa ja laukaisin selvällä suomen kielellä "Moikka, mitä kuuluu?" Aika pitkään tytsi mua katsoi ennenkuin se tajusi että mä puhuin sille suomea. Oli jo vuoden ausseissa ollut, vaihtanut vaan koulua Newcastleen.

Sitten kokoonnuttiin kämppisten kanssa kuuntelemaan pelisäännöt kotona, josta tervetuliaislounaalle ruokalaan. Aika hyvää safkaa, kovin paljon parempaa kuin mitä meillä ulkkareille tarjotaan vastaavassa tapahtumassa. Mutta eipä tutorit sitä olleetkaan meille tehneet vaan ihan oikeat kokit. Oli tarjoilijat ja kaikki.

Illasta oli vielä tietovisa, ryhmä Kumiankka voitti. Suomeksi kirjoitettuna tietty. En mä mitään tiennyt, mutta ryhmän aussit ja jenkit oli yllättävän kovia. Hyvältä se aina tuntuu voittaa. Tosin tietovisan olikin tehnyt meidän tuvan huoneiston vanhin, elikkäs Residential Assistant, Tammy, joka on australialainen.

Ja vielä hetken aikaa harjoiteltiin tanssia, jonka Residential Assistantit (paikallinen vastine meidän tutoreille, vastuussa asuntoloista) olivat toteuttaneet aiemmin ja videoineet. Me päästään sitä esittämään huomeniltana, kai se on taas otettava lava haltuun. On siinä soolo-osuuksiakin.

Täällä on muuten pari erillistä organisaatiota auttamassa uusia opiskelijoita, on nämä R.A.:t jotka järkkää kaiken kivan, mutta vain asuntoloiden hemmoille. Muille on sitten yliopiston hommaamat tyypit, jotka kertoo opiskelusta yms. Eli siis ulkopuolella asuville ei varsinaisesti ole mitään erillistä järjestetty, paitsi tietysti bileitä joihin kaikki menee. Hyvä että tuli tultua kampukselle, olisi muuten jäänyt kaikesta paitsi ja istuskellut vain kämpillä itsekseen. Nyt on kokoajan 9 muuta hemmoa ympärillä ja parisataa muuta tyyppiä ihan lähietäisyydellä.

Pesin tuossa pyykkiäkin, kohta on taas puhtaita vaatteita. Mutta lakanat odottaa vielä hommaamistaan. Huomisaamusta heti kasilta ylös ja hakemaan opiskelijakorttia, joka on aika must jos haluaa täällä mitään tehdä. Muut tarpeelliset jutut selvinnee siinä samassa. Ysiltä alkaa sitten laitoskierros, Engineering ja IT, eli sinne siis. Loppupäivän ohjelmaa en edes muista. Mutta eipä tartteekaan.

Kunhan laitan armeijanvihreän rookie-paidan päälle ja näytän tyhmältä, joku tulee varmasti kertomaan mitä tehdä. Näytti muuten telkkarissa Hautamäen poika tuoneen Suomelle hopeata olympialaisista, jee. Muuta en juuri kisoista tiedäkään. Kunhan tuo netti tulee toimintaan, niin katsotaanpa sitten uudestaan.

University of Newcastle

12.02.2006 klo 23.00

Terve taas. Täällä ollaan, täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Aamupalan Sydneyssä nautittuani painelin asemalle ja ostin The Sunday Telegraphin, josta pystyi tsekkaamaan Australian uutiset. Siitä sitten muutaman kyselyn kautta Newcastlen laiturille, josta loikkasin junaan. Sehän oli tietysti väärä, mutta totaalisella aussienglannilla minua ohjastamaan saapui konduktööri, joka kertoi minun erehtyneen junasta.

Enpä osannut arvata, että samalla raiteella voi olla kaksi junaa peräkkäin. Nyt tiedän paremmin. 2,5 tunnin matka sujui joutuisasti lehteä lueskellen, oli melkoinen järkäle. Näyttäisi Balilla ensi viikon alussa saavan syytteen 9 aussinuorta, jotka olivat koettaneet heroiinia salakuljettaa maasta. Kahdelle tiedossa kuolemanrangaistus, lopuille elinkautinen. Indonesian vankiloissa. Hyvä että tsekkasin kassini läpikotaisin ennenkuin poistuin Singaporesta ja Balilta.

Newcastlessa turistiinfoon ja kartat mukaan, siitä purilaiselle niitä tutkimaan. Oli muuten punajuuria hampurilaisen välissä, kummallista. Siitä sitten oikean bussin valittuani kampukselle, jossa löysinkin itseni International Houseen aika pikaisesti. Oli paikallisilla tutoreilla ihan yhtä kiire kuin meillä kotisuomessa, venailin siis kiltisti ja olin tyytyväinen että sain edes jonkinlaista ohjausta. Muutenkin näin ensisilmäykseltä näyttäisi aika jees olevan tämä uusien ohjaus, ekat bileet oli heti illasta.

Huoneeni on toisessa kerroksessa, ikkunasta näkyy uima-altaalle, yhteinen keittiö ja oleskelutila sekä 9 kämppistä. Taitaa olla aikalailla 50-50 tyttöjä ja poikia. Englannin puhumistahan minä tänne tulin opiskelemaan, ja hyvin menee. Minä ja yksi saksalainen, loput puhuu englantia äidinkielenään. Mission accomplished :)

Netin saa toimimaan muutaman päivän viiveellä, kunhan olen täyttänyt tarvittavat lomakkeet. Sama kuin Suomessa siis. Tuulettimen voisi käydä hommaamassa, taloissa ei ole ilmastointia. Muuten huone on melko ookoo, ei valittamista. Tosin sänky on vain 80cm levee, täytyy taas totutella 120cm jälkeen.

Siitä sitten painelimme supermarketiin tutorin kyydillä, on muuten muutaman kilometrin päässä. Ja se on lähikauppa. Pitänee siis turvautua ostosreissuilla paikallisliikenteen palveluihin. Tai hommata se auto. Mutta toisaalta campukselle mahtuu asumaan 1000 opiskelijaa, ja koulussa on 20 000, joten nuo parkkipaikat taitaa olla aika kiven alla.

Kaupasta ostin vähän aamupalaa, hengareita, pesuainetta ja muutaman muun välttämättömyystarvikkeen. Niin, ja olutta. Myyvät alkoholin täällä erillisissä kaupoissa, ja oli siinä joku muukin ostamassa päihdyttäviä tuotteita. Taitaa tuo orientaatioviikko alkaa huomenna...

Takaisin kampukselle ja altaan reunalle, johon koko jengi kerääntyi BBQ:n äärelle. Tällä kertaa tosin vain makkaraa, jotain perunasalaatteja ja vaaleaa leipää, mutta eiköhän tästä oikean pihvin pariinkin kohta päästä. Mukavaa porukkaa tuntuu olevan, kuulemma verrattuna viime vuoteen vielä paljon sosiaalisempiakin. Siinä nautittiin ajastamme ja rikottiin jäätä, tutustuttiin toisiimme hetken aikaa.

Seuraavaksi oli vuorossa tutustumisleikkejä, nimien muistamista, ihmissolmua ja ilmapallojen rikkomista. Aika peruskamaa siis. Sitten paineltiin takaisin altaan reunalle ja jengi suuntasi altaaseen. Itse ehdin käydä pulahtamassa ennen ryysistä, sitten kun kavereille vielä heitettiin valtava Australia-pallo altaaseen, niin meno yltyi hurjaksi. Lapsi on terve kun se leikkii.

Valtaosa porukasta on sellaisia 20+, eli ei ihan teinejä. Tosin aina joukkoon niitäkin mahtuu. Totesin siinä allasleikkejä katsellessani nähneeni tarpeeksi, kaappasin mukavan Mauritiukselta kotoisin olevan tytön matkaani ja lähdimme tutkimaan kampusaluetta. En todellakaan osaa kirjoittaa hänen nimeään, mutta hän lupasi kirjoittaa paperille sen minulle huomenna.

Ei me hirveästi siinä ehditty nähdä, kun alue on kuitenkin niin pirun laaja. Käytiin siinä vähän pyörähtämässä lähialueita, vartijasetäkin kävi morjestamassa ja todettiin että painellaan takaisin asuntolalle. Alkoi jo nukuttaa, joten aika suunnata kohti omaa huonetta.

International House on joku kymmenkunta pientä taloa, jotka ovat 2-3 kerroksisia. Aina yhden talon kerroksessa asuu 10 ihmistä, eli kokonaisuutena meidän määrä on jotain 150-200 ihmistä. Puolet on ausseja, puolet ulkkareita. Kampuksella on myös kolme tai neljä muuta asuntolaa, joissa loput campus-asujat sitten elää. Ja niitä pitää kuulemma sitten vihata. Niin no.

Antoivat tuossa informaatiopaketin ohessa myös pari kauniin vihreää paitaa, t-paidan ja kauluspaidan, jotta varmasti erotumme ekan vuoden opiskelijoiksi. Eipä ole tullut samaa univormua muiden kanssa pidettykään päällä sitten armeija-ajan.

Illasta tässä vielä vähän jutusteltiin kämppisten kanssa, telkkarista tuli olympialaisten jäärännikelkkailua ja juotiin jotain jämäviiniä. Mun mielestä se oli ihan hyvää.

Kieltämättä tän aussienglannin kanssa menee vielä hetki ennenkuin sitä ymmärtää täysin, englantilaiset on helppoja ymmärtää ja jenkit vähän vaikeampia, muut ulkkarit sitten taas on aikalailla samalla viivalla mun kanssa. Tai oikeestaan tuntuu että mä puhun kieltä vähän paremmin kuin muut ulkkarit, mutta eiköhän se siitä ajan kuluessa tasoitu. Tuntuu silti viimein aivan loistavalta oikeasti _puhua_ englantia, eikä vaan tarjota helpoimpia sanoja ja toivoa että toinen ymmärtää ne.

Huomenna kasilta ylös ja ysin aikaan tiedossa siirtyminen tervetuliaissanoihin, ja siitä sitten onkin ohjelmaa loppupäiväksi. Pitäisi vaan noita vaatteita vähän ehtiä pestä, viimeisiä kalsareita taas aletaan viedä. Maksaa muuten dollarin pesukerta, törkeää. Tutori suositteli säästämään dollarin kolikoita, ovat kullan arvoisia täällä.

Ei noita lakanoita vielä ole, pitää nekin jossain välissä hommata. Onneksi on matkatyyny ja makuupussi. Mutta eiköhän tämä ura tästä urkene. Peli on avattu.