AA, osa 2 - Newcastle

Tämä meidän paikallinen Newcastle ei suinkaan sijaitse koillisessa Englannissa, vaikka moni siitä minulle lähtiessä koetti muistuttaa. Ehei, tää on paljon parempi paikka. Koordinaateilla 32˚55'' eteläistä leveyttä ja 151˚47'' itäistä pituutta löytyy urbaani satamakaupunki, jossa valtavat hiililaivat satamaan jonottamassa eivät ole mikään uusi näky. Sanovat jopa että satama olisi maailman vilkkain kivihiilisatama, tässähän me nökötetään Australian tärkeimpien kivihiiliesiintymien vierellä.

Keskitytään tässä nyt vielä ihan perushistoriaan ja muihin yleisiin turisti-infoihin, sen kaikkien kaipaaman pubioppaan teen sitten ihan erikseen.

Asiaan.

Kun ei noita latituudeja kukaan kuitenkaan viitsi avata, niin todettakoon vielä että Australian itäiseltä rannikolta tämä mesta löytyy. New South Walesin alueella majaillaan, etelässä on ensin Central Coast, jonka jälkeen jo näkyykin Sydney esikaupunkeineen. Sellainen 150 kilsaa tästä maan suurimpaan metropoliin on, joku pari-kolme tuntia maan ihanaisen rämisevällä junaverkolla kulkiessa.


Lännessä aluetta rajaa Great Divining Range, vuorijono joka rajaa rannikon kosteammat alueet Outbackin aavikoista. Samoilta rinteiltä, joku kolmisenkymmentä kilometriä Newcastlen keskustasta länteen löytyy myös Hunter Valleyn alue, kaikkien viininharrastajien ja opiskelijoiden suosikkivierailukohde.

Pohjoisessa ei sitten niin hirveästi olekaan mitään isompia paikkoja, jonka joku saattaisi tunnistaa nimeltä, NSW:n asukkien lomapaikka Byron Baykin on ihan seuraavan osavaltion rajan vieressä, 500 km linnuntietä pohjoiseen. Brisbane ja Gold Coast onkin siitä sitten enää kivenheiton päässä pohjoisessa, mutta se on jo Queenslandia ja me vihataan niitä. Keskitytään siis Newcastleen.

Historiasta nopeasti, paikka löytyi 1797, vahingossa ja vankeja siihenkin liittyi. Nimen Newcastle englantilaiset antoi englannin kuuluisan kivihiilisataman mukaan, melkoista mielikuvituksen puutetta. Esikaupunkien ja muiden vastaavien nimet on annettu aika pitkälti alkuaikojen isojen herrojen sukunimien mukaan. 1823 vangit potkittiin pohjoisemmaksi, koska kuvernööri totesi ettei näin lähellä Sydneytä saa rötösherroja säilyttää. Sitten tuli kivihiilikaivokset ja terästeollisuus, jotka vieläkin värittävät kaupungin keskustaa. Jossei muuten niin useiden tyhjien tehdashallien muodossa.

On meillä täällä linnoituskin, ihan kaupungin keskustassa, nimeltään Fort Scratchley, Australian ainut rantatykki joka ampui laukauksia II maailmansodan aikana. Ruutu B5, kohde: japanilainen sukellusvene, ei osumaa. Lisätietoja vaikkapa täältä.


Kaupungin keskusta, CBD, sijaitsee niemen kärjessä, jota rajaa pohjoisessa Hunter-joki ja etelässä ei oikeestaan mikään. Asukkaita täällä on Wikipedian mukaan 505 369 kappaletta (vuoden 2004 tilasto), aika tarkka epeli. Tuohon en nyt taasen hirveesti uskoisi, se kun riippuu niin paljon laskutavasta. Newcastlen kaupunkiin kun välillä kuuluu pirusti noita esikaupunkialueita, joita on tuhottomasti, välillä taas ei. Lähempi veikkaus olisi että täällä on tässä ydinalueilla joku 150 000 henkeä ja lopuista ei sitten niin väliä.

Ilmasto on miellyttävä, kellonaika sellasen 9 tuntia Suomen aikaa edellä ja täällä on taiteilijoita eniten Australiassa asukaslukuun verrattuna. Kuuluisa Silverchair (en ollut koskaan kuullutkaan) on lähtöisin täältä, kuten myös joskus jotain voittanutkin surffimestari Mark Richards.

Harrastusmahdollisuudet on rajattomat, surffirantoja on monta, Lake Macquaire lounaassa tarjoaa wakeboardajille & muille veneen perässä roikkujille riemua, puolen tunnin ajomatkan päästä löytyy eläimien suojelualueita, suota, sademetsää, kiipeilykalliota ja kyllä sukeltelemaankin pääsee. Rannoista muuten kanssa kirjoittelen erikseen sitten aikanaan.

Julkinen liikenne on aika jees, kampus sijaitsee sellaisen kymmenen kilsan päässä keskustasta, mutta tänne pääsee sekä junalla että busseilla. Puolisen tuntia täytyy matkaan varata. Opiskelija-alennus on 50%, sillä kulkee tunnin ja yksi lippu maksaa 1,40AUS, riippumatta kellonajasta. Melko näppärää. Tosin ei niitä sitten niin hirveen tiheeseen tahtiin kulje, varsinkaan yöaikaan, joten omaa autoa tässä olen kummasti haaveillut. Lentokenttäkin on 15 km pohjoisessa.


Ostoskeskuksia on useita ympäri kaupunkia, kaikkea muuta toivomaasi saat paitsi ruisleipää. Ja äiti ei, älä lähetä, ei sitä saa karanteenista läpi. Kaikenlaista tapahtumaa on ympäri vuoden, seuraavana taitaa olla vuorossa Surfestit.

Keskusta ei ole yllättävästi ihan täyteen pakattu, tilaa kasvuun olisi vaikka kuinka paljon. Kuten jo yllä mainitsinkin, tyhjiä tehdashalleja on aika paljon kun siirrytään vähän CBD:stä itään. Talot täällä on aikamoisia rotiskoja, ei kai niiden sitten tarvitse kummoisia olla kun ei elohopea laske plus kympin alle oikeen koskaan. Ja silti täällä myydään kaupoissa kaulaliinoja.

Newcastle tänään on ei-niin-teollistunut kaupunki, terästehtaat ajettiin alas vuosituhannen vaihteessa, mutta kivihiilen kuljetus on ja pysyy. Väkiluku on vakaassa kasvussa, syynä järkeenkäypä hintataso, merenrannan läheisyys, loistavat koulutusmahdollisuudet ja terveydenhoito.

Tämä meidän opinahjo, University of Newcastle, on 20 000 opiskelijan eloisa yhteisö, tarjoten yli 150 yliopistotason koulutusohjelmaa ja tämä on yksi Australian suosituimmista ulkkareiden keskuudessa. Mutta yliopistosta lisää myöhemmin.

Alueella on myös sitten noita alemman tason kouluja aika lailla, mutta ei ne mua kiinnosta. Niin, ja ihan pakko mainita, täällä käytetään brittityyliin koulupukuja, valkoiset paidat ja suorat housut pojilla ja lyhet mekot tytöillä koristaa kotukuvaa. Tämä koskee alemman tason kouluja, yliopistossa on tietty akateeminen vapaus.

Lisätiedot voi kaivaa Googlella, kunhan välttää kaupungin virallisia turistiopassivuja osoitteessa http://www.newcastletourism.com, niistä ei oikein ota selkoa millään.

Kiipeilyseinän haasteet

Aamusta katseltiin enkun tunnilla videota alzheimerista, on kuulemma australialaisille oikea ongelma. Ei ne ookaan supermiehiä. Piti tehdä siitä 300 sanan essee maanantaiksi , joten väsäsin sen sitten siinä seuraavan parin tunnin aikana kirjastossa. Vaihdoin myös esitelmäni aiheen vähän kiinnostavampaan, Ethics in marketing --> The History of Surfing.

Kämpillä vähän ruokaa naamaan ja kohti urheiluhallia, tarkoituksena käydä lainaamassa snorkkelit sunnuntain uimakarnevaaleja varten kiipeilykerhosta. Ja joo, ei siellä isoa varastoa ole linssejä tarjolla jos joku "sattuu" kaipaamaan niitä kiipeilyseinällä, mutta näinpä yhdet viime kerralla siellä käydessäni.

Eipä ollut store auki, joten kyselin siinä sitten surffituntia huomisaamuksi vastaanottotiskiltä. Eivät saaneet surffihemmoja kiinni, sanoivat että tule uudestaan myöhemmin. Ja kun vielä kiipeilyseinälle ei ollut ketään sillä hetkellä opastamassa uusia seinän saloihin, lupaavan aurinkoisesti alkanut päiväni meinasi mennä pahasti pilveen.

Ei tätä miestä lannisteta näin helpolla. Ryhdistäydyin, katsoin kelloa (13.30), vedin syvää henkeä ja suuntasin kohti juna-asemaa. Keskustaan, etsimään asusteita karnevaalia ja lauantain illallista varten. Tavoitteena tulla takaisin klo 17.30, kun paikalla on oikeat ihmiset ja hommat taas onnistuu.

Keskustassa kiertelin sen muutaman tunnin, on muuten paljon käveltävää jos vaan jalka nousee. Keskustassa, Central Business Districtin alueella kyllä voisi kulkea bussillakin ilmaiseksi, mutta silloin ei tulisi kierreltyä sivukujia. En siis alistunut, vaan siirsin sinnikkäästi jalkaa toisen eteen.

Kyllähän sieltä pientä kivaa tarttui matkaan, en nyt oikeen tiedä kehtaanko oikeesti kaikkea sitä kamaa laittaa päälle. Kerranhan tässä toisaalta eletään... Kävin vielä katselemassa beachin aaltoja hetken aikaa ennenkuin suuntasin takaisin junalle. Urheiluhallilla olin takaisin 17.28, kuuluisaa suomalaista tarkkuuttako? Miten mä ikinä totun taas akateemiseen varttiin?

Snorkkelit löytyi, ne ei itseasiassa olleet lainakamaa vaan sain ne omaksi, epäilen vahvasti että ne vuotaa kuin seula. Mutta eiköhän niillä yhden olympiamittaisen uima-altaan silti kulje päästä päähän. Myös kiipeilyseinällä näkyi lupaavaa kuhinaa, joten ei muuta kuin sekaan vaan.

Ensin vähän teoriaa (älä tiputa kaveria, mitään irtoesineitä äläkä juo kaljaa seinällä) ja sitten asiaan. Aika tuttua huttua, johan tässä ollaan melkein konkareita kiipeilyvälineissä. Seinällä on eri vaikeusasteisia reittejä, välillä 9-28, isomman numeron ollessa aina vaikeampi. Itse suuntasin ekalla vaikeustason 18 reitille.

Kyllä se muuten kovasti kouluttaa tuo kiipeily. Abseilaus oli valovuosia helpompaa. Kyllä mä melkein ylös asti pääsin, mutta sitten ei vaan oikeesti enää ote pitänyt. Tuoltakohan Sylvester Stallonestakin tuntui lumisella huipulla Cliffhangerissa? Kyllä siinä vartti meni ennenkuin sain mitään pysymään käsissäni, mutta en valittanut. Oli oheisohjelmaa.

Viereisellä kentällä oli käynnissä tyttöjen Netball-ottelu (oisko se verkkopalloa suomeksi?), maaleina koripallokorit ilman taustalevyä. Kovasti ne tytöt kentällä kirmasi, varmasti oli taktisesti loppuun asti hiotut kuviot ja pelipaikat tiedossa. Joku jopa kuvasi videolle peliä katsomosta (se oli sitten sellainen vanha nainen eikä kukaan limainen vanha mies -toim. huom.).

Vielä kerran kokeilin, puolessa välissä tuli sellainen bonjour-ilmiö ekasta kerrasta ja köyden varaan kiikkumaan. Koska kello alkoi olla jo lähellä seiskaa, irrottelin valjaani (heti kun pinsettiote taas suostui tottelemaan aivojen komentoa) ja siirryin kohti illallista.

Tosin ulko-ovella muistin että en ole vieläkään ilmoittautunut surffaamaan, joten varttitunnin viivästys siitä taas tuli. Vielä mahtui mukaan ja Melissakin innostui siinä samalla. Ruokailemassa oltiin n. minuuttia ennen sen sulkeutumista.

Nyt istuin alas (todella aliarvostettu liikunnan muoto), nautin oluen (vielä enemmän aliarvostettu) ja hetken kuluttua painun pehkuihin. Aamulla klo 10.30 pitäisi olla biitsillä, 12.30 alkaa kriketti koululla ja 18.30 on illallinen. Ainakin paikalliset on todella innoissaan tapahtumasta, musta tuntuu että tää on aika lähellä meidän vuosijuhlia. Tosin ilman viinaa, heittävät kuulemma pihalle liian humalassa olevat. Silti niillä on baari siellä. Ihime touhua.

Eihän mulla mitään pukua oo, mutta eipä ne vaatteet taida olla se mikä pidemmässä juoksussa merkkaa näissä jutuissa, kyllä ne on vähän muut jutut...

2006-03-10
19.0,28.0,0
24.0,81,1,SE,6,
26.1,68,6,SE,19

Surffilaudan etsiskelyä

Ei potkittu englantilaisia pois mestareiden liigasta, mutta hyvä peli oli kuitenkin katsoa. Tää tässä maassa pahiten on vikana, kunnon futispelit tulee ihan typeriin aikoihin. Ja kun kaikki jotka seuraa niin seuraa täällä euroopan futista, niin siinähän sitä ollaan.

Real Madridin tippumista suriessani surffasin vähän nettisivuja surffilaudoista, ei jaksanut enää käydä nukkumaan. Nyt tiedän tasan tarkkaan minkälaisen laudan haluan, hintahaarukkaa suunnittelin siihen 200-300 dollarin tuntumaan, ehkä vähän enemmän jos löydän kustomoidun laudan jostain.

Siinä samalla vähän sivusilmällä tutkin myös autoja, jollainhan se on saatava rannalle se lankku. Ja kummasti se antaisi vapautta liikkumiseen täällä muutenkin. Timon kanssa myös siinä samalla pohdittiin muutenkin syntyjä syviä, yhteinen auto voisi olla paikallaan, mutta toisaalta oma on aina oma. Ja Timo lähtee kiertään maata ekan semesterin jälkeen, joten jäisin sitten taas ilman kulkupeliä.

Eipä siinä nyt oikeen mitään ratkaisuja vielä tehty, ainut mikä päätettiin oli että joku kulkupeli meillä on huhtikuun puolessa välissä, sillä kierretään pohjoinen NSW läpi ja sitten hengaillaan Gold Coastilla loppuaika lomasta.

Muuten en oikeen tehnyt mitään, luin kirjaa ja makoilin auringossa. Tavoitteena oli käydä kiipeilyseinä testaamassa, mutta enpä saanut aikaiseksi. Soitin kuitenkin liikuntahallille ja kyselin lauantai-aamulle surffituntia, kuten myös vähän tenniskenttien varaamista ja mailojen vuokraamista.

Illalla vaihteeksi futista, kaverit pelaa muuten oikeesti tosissaan. Kyllä ne mut siihen ykkösjengin/reservin harjoitusrinkiin mukaan otti, onpa mukavaa pelata ja treenata pitkästä aikaa taas kunnolla. Ja kun kaverit ympärillä ei oo mitään alottelijoita, niin kyllä maistuu. Pelit on tosin viikonloppusin, katsoos mitenkä paljon sitä tulee oltua paikalla. Tällä hetkellä oon tosin ihan tyytyväinen treenaamiseen, ei mulla mitään suurempia tavoitteita pelien suhteen ole.

Huomenna pitäs varmaan alkaa taas tekeen koulun eteen jotain, enkussa olisi yksi esitelmä kasailtavana ja eka harkkatehtävän dedis on maanantaina. Viikonloppu kun menee aikalailla bilettäessä, ne Commencement Dinner, Recovery Breakfast ja Swimming Carneval. Mutta toisaalta myös surffilautaa voisi käydä kyselemässä paikallisista surffiliikkeistä...

Kävin myös muuten vähän ruokaostoksia tuossa tekemässä vielä illasta, kulkee ilmaiset bussit lähiostoskeskukseen. En tosin ehtinyt kuin ihan viimeisiin, joten kaupassa oli aikaa pyöriä sellainen 15 minsaa. Ja kun kaapit ammotti tyhjyyttään, niin pakkohan niitä oli täydentää. Eipä paljoa jäänyt aikaa etsiä tarjouksia.

Mutta nyt on millä mällätä. Havaitsin siinä myös sellaisen pikkujutun, josta en ole tainnut mainita aiemmin: täällä limut on aivan törkyhalpoja, 18 packin pepsitölkkejä sai alle viidelle eurolla, Ginger Ale maksaa sellasen puoli euroa / 1,25 litraa ja isojen limpparipullojen hintoja en ole edes katsonut. Liekö jokin kansallisjuoma, hiilihappo ja sokeri..?

2006-03-9
18.2,29.4,0
20.6,85,0,Calm
28.0,60,3,SE,4

100 Club

Nähtävästi juomapelit kuuluu tämänkin maan valikoimaan. Periaate tuttu (ei ehkä sulle äiti, mä en harrasta), shottilasi olutta minuutin välein. Sadan minuutin ajan. Jokainen voi siinä sitten omassa pienessä mielessään laskea paljonkos se tekee.

No eihän se nättiä enää loppuvaiheessa ollut, kaverit vielä teki siitä oikeen show. Salamavalot välkkyi ja kaikilla (paitsi osallistujilla huomisaamuna) oli hauskaa. Kyllä tuohon sisäpihalle bileet sai käyntiin aika pienellä vaivalla, vähän tuoleja ja pöytiä ja paaaaljon alkoholia.

Vedän siis sanani takaisin ettei täällä ole tapana juoda humaltuakseen. Ihan samasta puusta veistettyjä ne täälläkin näyttää olevan.

Timon kanssa siinä sivussa tuumailtiin että pitänee näyttää suomalainen versio jossain vaiheessa. Aika amatöörimäistä touhua näytti olevan, eihän nämä osaa edes ryypätä. Jospa pitäisi yhdet vuosijuhlat täällä ollessaan..? Tulisi rumaa jälkeä.

Aamusesta kävin musiikkimaailmaa opiskelemassa, harkkatyönä tehdään miksauksena 180 sekuntinen kooste erilaisista musiikkiklipeistä. Deadline on joskus kuukauden päästä, mulla se on varmaan valmis viikon kuluttua. Hieno kurssi.

Melbournen F1-kisat kyllä kovasti houkuttaa, Timo joutuu reissun passaamaan kun hällä on tenttejä viikonlopun molemmin puolin. Jos ei muita lähde, niin painelen sitten itsekseni. Onhan se vormuloita joskus käytävä katsomassa. Vähän kyselin toista Timoa tuolta Gold Coastin suunnalta jos hän kiinnostuisi, katsoo nyt. Pitäisi liput kuitenkin kohtapuoleen varailla.

Ja viikon päästä viikonloppuna lähden katsomaan maan pääkaupunkia, Canberrassa on festivaalit. Kenney lupasi majapaikan, joten homma selvä. Myös kaikkien irkkujen sankari, St Patrick juhlistaa samana viikonloppuna (tai oikeestaan kaikki muut ryyppää Paten kunniaksi), joten eiköhän siellä menoa saada aikaiseksi.

Nyt viikonloppuna on taasen Commencement Dinner, asustuksena smart casual eli ei shortseja ja sandaaleita. Kehuvat tapahtumaa vuoden bilekalenterin hienoinpana, saas nyt taas katsoa. Näkisivätpä tamperelaiset vuosijuhlat...

Alkaa myös vähän kerrassaan hahmottua tuo mid-semester breakin ohjelma, aikaahan on 2,5 viikkoa, suunnitelmana olisi 1-1,5 viikkoa kuluttaa matkustamiseen pohjoiseen Brisbanea ja Gold Coastia kohti, sitten olla loppuaika siellä suunnalla surffaten, aurinkoa ottaen ja lähitienoita kiertäen. Majapaikaksi suunnittelin jokos Timon (asuu kuulemma rannan vieressä, 5. kerros, lämmitetty uima-allas ja merinäköala parvekkeelta) lukaalia tai sitten irkkutyttöjen majapaikkaa rannan ääreltä. Riippuen tietysti kuinka tervetullut mä oon.

Nyt unten maille, aamulla klo 06.30 alkaa Champions League telkkarista, Real Madrid-Arsenal. Aika taas todistaa miten hispaanifutis potkii räät pihalle englantilaishuligaaneista.

2006-03-8
20.6,26.8,0
22.6,68,7,SE,4
25.8,58,1,SE,6

Eipä tässä kummempaa

Vähän opiskelua, futista ja illalla hengailua. Ei oikeestaan oo mitään kerrottavaa tästä päivästä, joten jätänpä kertomatta. Tai no, opinpa käyttämään kameran eri kuvausmoodeja. Pitäisi löytää sitä kurssia varten "My favourite place" ja kerätä portfoliota asian tiimoilta, ottaa kuvia, tehdä taustatutkimusta ja sitten lopulta esittää projekti kaikille. Kuulostaa jännältä.

2006-03-7
20.3,28.8,0
23.6,81,3,Calm
27.0,63,0,SE,9

Kesäkelit

Viimein aurinkoista taivasta ja aurinkoa. Johan tässä sadetta onkin katseltu. Aamulla kävin vielä viimeisen ostoskeskuksen katselemassa, löysin kuulokkeet itselleni ja ostin EdT:n. Paikkana Kotara, etelässä ja yhden bussivaihdon päässä. Harmi että on noin hankala päästä sinne julkisilla, oli ehdottomasti tähänastisista paras keskus.

Englannin kurssille suunnatessani kirosin koulunkäyntiä, altaan vierellä makoilu olisi kiinnostanut niiiiiin paljon enemmän. No, pari tuntia siellä vaan meni, kävin vielä markkinoinnin tutoriaalissa kertomassa että pitäkää kurssinne,tämä poika vaihtaa ainetta.

Selvisi tosissaan tänä aamuna että mahdun mukaan siihen Photomedia-kurssiin, tiedossa digikuvaamisen perusteita ja kuvankäsittelyä. Eli siinä meni sitten se viimeinenkin kurssi jossa oikeesti pitäisi opiskella jotain. Ja huomenna selviää saanko keskiviikko-aamun tutoriaalin siirrettyä tiistaille, jolloin mulla olisi opintoja maanantaina ja tiistaina, loput ajasta vapaata.

Olihan se jo aikakin noi kurssit saada paikalleen, tänään on viimeinen päivä vaihtaa kursseja. Taidan vielä muutaman noista vanhoista pitää ns. varalla, jos noi muut ei tunnukaan kiinnostavilta. Tiputtaa kun niitä kuulemma voi helpommin kuin lisätä.

Ehdin vielä hetkeksi altaan reunalle ennen päivällistä, nyt tuoksun taivaalliselta ja kuuntelen iTunesin radiota uusilla
napeillani, hyvältä kuulostaa.

Seuraavaksi taidan käydä varaamaan lippuja Melbournen F1-kisoihin, jospa niillä olisi opiskelija-alennuksia..?

2006-03-6
18.0,33.5,0
21.7,78,2,NW,4
32.2,29,1,NW,4

Futissunnuntai

Tää päivä meni aikalailla futiksen parissa, aamusta treeneihin ja illasta oli A-liigan, paikallisen futiksen mestaruussarjan finaali satelliittikanavilta. Oli taas vaihteeksi kaunis päivä, aamu tosin alkoi ei niin lupaavasti treeneissä. Valmentaja totesi alkuun, että kun on viime aikoina jouduttu perumaan harjoituksia, niin otetaan nyt heti alkuun vähän kuntotreeniä: Piip-testi.

Ote Suomi-Matti sanakirjasta, kohdasta P: Piip-testi - infernaalinen kunnonmittaustesti, juoksua kieli vyön alla niin kauan kuin henki pihisee, jalat kantaa ja mies on tajuissaan. Last Man Standing Wins. Ei suositella sydänvaivaisille, eikä oikeestaan muillekaan. Cooperin testi potenssiin 3.

Matka on 20m, ja sitä juostaan edestakaisin cd-levyltä kuuluvan merkkiäänen mukaan. Piip - liikkeelle. Piip - ei kuhnita siellä. Piip - hymyä pojat. Piip - kerätkää raadot pois, että muut mahtuu juoksemaan. Piip - pojat, tää on vaan urheilua. Eihän kenenkään itseään ole pakko tappiin vetää, mutta eikös rajojen testaus kuntotesteissä ole aiheena? Eikä helpottanut keli yhtään, mutta ei auta valittaa.

Alkuun laitoin tavoitteeksi etten tipu ekana, enkä tippunut. Olin itseasiassa jossain 6 parhaan joukossa, ei taida paikalliset olla kuulleet suomalaisesta sisusta, niin helposti ne luovutti. Tosin kyllä muakin melkein sai paareilla kärrätä pois testin jälkeen. Ja sitten pelattiin loppuaika, eihän siitä sitten taas mitään meinannut tulla, jalat tuntui puolikeitetyiltä makaroneilta.

Kun viimein lopetettiin, uima-altaan kautta ottamaan muutaman tunnin unet ja viideltä alkoi sitten se Aussi-liigan finaali. Sydney - Central Coast (Sydneyn ja Newcastlen puolivälissä). Todella paska peli, Veikkausliigassa olen nähnyt parempia. Ei oo kovin tasokas tää näiden sarja. Tosin Dwight Yorke pelasi Sydneyn riveissä, oli Englannista kuulemma karannut kokaiininkäyttöhuhuja Australiaan.

2006-03-5
21.6,26.5,0
23.9,64,6,SE,6
25.3,58,6,SE,6