Täällä vieläkin

Päätin sitten viettää vielä tänkin viikonlopun Canberrassa, mitäs mä nyt Newcastlessakaan tekisin? Ja sillä ilon määrällä mitä täällä on tähän asti vietetty, ei täältä vaan kykene poistumaan. Enkä mä oo vielä nähnyt kaikkia nähtävvyksiäkään.

Keskiviikkona kävin katselemassa Australian War Memorialia, aussien sotahistoriaa siellä olisi voinut opiskella pidempäänkin. Mutta mä olin vähän myöhään liikkeellä, joten ehdin vaan nopeesti alueen kierrellä läpi ennen sulkemisaikaa. Muita kulttuurinähtävyyksiä en ole vielä ehtinyt kiertää, katsoo nyt jos nuo ehtisi viikonloppuna katsella. Tai sitten pitää tulla uudestaan.

Torstai-iltana olisi ollut telkkarikulttuuri-ilta, mutta kun oli myös torstai-ilta, niin ei se auttanut kuin lähteä bailaamaan. Yliopisto-opiskelijaa oli liikkeellä kummasti. Ja olut sekä muutama yleisin drinkki 1-2 dollaria kappale.

Tänä aamuna rapsuttelin kassejani kilpaa puolenpäivän auringon kanssa, haukottelin ja kävin takapihan kanalasta noutamassa muutaman tuoreen kananmunan munakasta varten. Joo, näillä on täällä oikeesti 4 kanaa takapihalla.

Sitten katseltiin vähän nopeita autoja huumorilla höystettynä, showna Top Gear netistä ladattuna, viralliset kotisivut tarjoavat jaksot ilmaiseen lataukseen. Tosin vain UK:n sisällä. Aika jees sarja, melko viihdyttävää katseltavaa ihan näin ei-niin-autohullulle katselijallekin.

Sitten pelattiin trampoliinifutista Nelsonin veljien kanssa (joo, näillä on trampoliinikin) ja nyt tässä olen futista katsellut telkkarista. Isäntäperhe lähti perhepäivälliselle, mä jäin pitään taloa pystyssä. Perjantai-ilta, mitäs sitä tekisi? Talossa jäätyy munat, yöelämässä voisi olla jotain lämmittävää.

Erikoisia havaintoja matkan varrelta: Canberrassa havaitsin ekan kerran australiassa yökerhon, jolla on narikka. Kai käytännön pakosta. Ja myöskin että kyllä ne autot jäätyy eteläisellä pallonpuoliskollakin.

Australian alkeet, osa 6, Canberran vapaasatama, joka ei oikeastaan olekaan satama

Canberrahan on keinotekoisesti perustettu kaupunki. Tai no onhan ne kaikki kaupungit oikeestaan, mutta kuitenkin. 1908 päättivät kaupungin perustaa, mutta vasta II WW jälkeen tää alkoi kukoistaa. ACT sisältää muutakin kuin pelkän Canberran, mutta pääasiassa pääkaupunkia ajatellen tää alue on perustettu. ACT on maantieteellisesti NSW:n sisällä ja on koti n. kolmannesmiljoonalle ihmiselle. Joista tosin moni on vain vierailemassa, 3 vuoden hallitusjobi on kovin suosittu.

Näillä on täällä on keskustassa keinotekoinen järvi, joka muokattiin patoamalla yksi joki, kun arkkitehti päätti että kaupungissa kuuluu olla järvi. Oli muuten Walther Burley Griffith, amerikkalainen, jos ketään kiinnostaa. Canberra tarkoittaa kohtaamispaikkaa jollain aboriginaalikielellä ja sen tieverkosto on erikoiseen tapaan pyöreiden katujen varaan rakennettu.

Koska ei olla meren rannalla (150 kilsaa lähimpään suolaveteen), niin ilmasto on ainakin näin talvella hyytävä. -8 celsiusta taitaa olla tän hetkinen rekka, tosin tietty yöaikaan kun aurinko ei lämmitä. Maa on siis öisin jäässä. Ehkä vaikutusta on myös sillä, että ollaan sellainen 500-700 metriä merenpinnan yläpuolella. Korkein piste on 888m ja vuoristoa tässä ympärillä on muutenkin. Welcome to the land of heat. Hehe.

Jotenka kun ollaan vuoristossa, jossa on lunta, niin täällä oikeesti lasketellaan. Lumilautailu on iso juttu, tänne jengi vaeltaa talvilomillaan. En ole vielä ehtinyt käydä spotteja katsastamassa, mutta uskoisin että meno on melko samaa kuin keskieuroopan saiteilla (joissa en myöskään ole käynyt) after-ski bileineen ja menevine päivänviettomahdollisuuksineen. Luota asiantuntijan sanaan.

Niin, ja julkinen liikenne on aika toimiva täälläkin, tosin vain busseja kulkee. Kaupunki on todella harvaan rakennettu, ja kasvuvaraa on rakennettu alusta alkaen rutkasti, tiet ovat leveitä ja monikaistaisia ja tämän hetkisellä ihmismäärällä harvoin ruuhkaisia. Jopa metrolle on varattu paikka raiteille, joita ei vielä ole rakennettu. Tosin itse en ole hirveästi tuohon julkiseen tutustunut, kun henkilöautoilla täällä ollaan pääasiassa kierrelty.

Ne loput faktat löytyy taas Wikipediasta, mun näkökanta paikasta voisi tiivistää yhteen sanaan: Ssssssweet!

En tiedä onko se ihmiset, bilekulttuuri vai jokin muu käsittämätön seikka, mutta mä tykkään paikasta kuin hullu puurosta. Jos nyt hullut mitään puuron päälle ymmärtävät. Keskusta on jakaantunut muutamaan kaupunginosaan, Civic on paikka jossa valtaosa pubeista ja klubeista sijaitsevat. Kahden yliopiston mukanaan tuomat opiskelijat pitävät huolen että yöelämä on vilkasta viikollakin, viikonloput nyt ovat täysin villejä muutenkin.

Tosin kyllä nämä täällä osaavat houkutella jengiä juhlimaan baarienkin puolesta. Otetaanpa vaikka esimerkiksi Hauskat Tunnit yhdessä keskustan yökerhossa: 22-23 iso olut ja 5 erilaista perusdrinkkiä opiskelijaystävälliset $1, sen jälkeen $2 kipale. 4 juomaa saa tilata kerralla, jolla esim saa yhden kannullisen drinkkejä. Siis kolmella eurolla kannullinen ilolientä.

On täällä kaikkea "kulttuurillisesti kiinnostavaakin", mutta mua ei nyt huvita kertoa taas yhden museon tarinaa. Tule itse paikalle ja tutustu!

Cool factor: 6,5 on a scale of 0-5

Canberran vapaakaupunki

tiistai, 13.06.06 klo 21.05

Eipä tuo maanantainen juhlapäivä paljon muuta ollut kuin ylimääräinen vapaapäivä paikallisille, jokunen ilotulite näkyi taivaanrannassa yksityisten ampumana välähtelevän, mutta sepä siitä. Tärkeämpi juttu alkoi klo 22.30 paikallista aikaa, ja tuli kanavalta SBS, suorana Saksasta.

Mutta ensin päivällä käytiin luistelemassa, aivan kauheat muoviulokkeet ne sieltä mulle kouraan työnti, mutta oli ne ainakin terävät. Tuli vähän omia CCM:iä ikävä. Mutta kun vuokra maksoi vaan 3 dollaria, niin ei noilla oikein oo varaa kalliimpia luikkareita vuokrailla, jengi on kuulemma niiden kanssa kylmästi kävelleet pihalle aiemmin.

Taisi muuten olla eka kerta kun olin tollaisessa kierrä-kenttää-tasaiseen-tahtiin-varo-pysähtymästä-ja-älä-jyrää-naperoita -sessiossa. Kyllä nää aussitkin luistimilla pysyy, eihän se ihan samaa oo kuin meillä skandinaaveilla jotka syntyvät luistimet jalassa (näppärät kun niillä voi leikata napanuorankin) ja oppivat luistelemaan ennen konttaamista. Tai näin ainakin mä kavereille kerroin. Mutta tulipahan kokeiltua.

Klo 22.30 oltiinkin sitten jo Weston Clubilla, iso TV-screeni ja kannu olutta hyvässä seurassa. Mitäpä muuta sitä mies voi vaatia futisillasta. Klubi oli sellainen australiatyylinen rugby-pubi, jossa jengi tulee pitkän päivän jälkeen yksille, pelaan pokerikoneita ja vaimojaan pakoon. Tällä kertaa tosin isompi yleisö oli siirtynyt keskustan pubeihin nauttimaan ottelun huumasta, joten me saatiin olla aikalailla omalla kaveriporukalla Socceroosien historiaa todistamassa.

Siinä yhden aikoihin oli pakko todeta että kaikki on mahdollista kun vaan jaksaa uskoa. 3-1. Brassit, pitäkää varanne!

Tänään onkin sitten tiedoitusvälineet menneet melkolailla hulluiksi, voit olla aivan varma että tiedät tuloksen eilisestä vähemmistö-futiksesta. Hyvä puoli TV-kanavissa yleensäkin täällä on että yksi kanava on melkolailla pyhitetty World Cupille, kaikki pelit tulee uusintana päiväaikaan ja siihen päälle vielä koosteet. Puhumattakaan urheilu-uutisista.

Tänä aamuna pakkasta oli vaan miinus viis, siitä viis, ei suomipoikaa latisteta helpolla. Enhän mä vielä tuolloin hereillä ollut, puolen päivän aikaan aamupalaa, Nelsonilta auto lainaan ja eläintarhaan villejä eläimiä katselemaan paikallisen oppaan kanssa. Auringon paistaessa lämpökin löysi itsensä takaisin ja eläimilläkin oli mukavaa. Se oli sellainen pikku-Afrikka, muutamalla aussieläimellä höystettynä. Koalan näin, mutta isot kengurut oli piilossa.

Nyt ei oikein mitään kovin tärkeetä tässä ole, ehkä leffa vuokrataan (tai etsitään kaukolla pay-per-view -laatikosta telkkarin alta) ja sitten voisi käydä ajoissa nukkumaan. 04.30 yöllä tulee brassien peli, eli voisi koettaa herätä sitä katselemaan.

Huomenna voisi kierrellä keskustaa, keskiviikkoko silloin jo on? Torstai-illaksi pitäisi ehtiä treenenihin Newcastleen jos en halua viikonlopun peliä missata, mutta toisaalta jos satun treenit missaamaan niin mikäpä mua estää täällä olemasta vielä viikonloppunakin..?

Canberra, Palace of Berko

maanantain aamuyö, 12.06.06 klo 01.28

Viikonloppu Canberrassa alkaa olla takana, ihan kiehtova paikka tää on. Tosin en mä nähtävyyksiä ole ehtinyt kierteleen, nuorella miehellä on ihan tarpeeksi muuta tekemistä viikonloppuisin uudessa kaupungissa vieraillessaan.

Perjantaina lähdettiin jo aamutuimaan liikkeelle, puoli kympin junaan ehdittiin viime hetkillä kun Sarah antoi meille kyydin asemalle. Junamatka oli taas loputon, joskus lähempänä yhtä oltiin Sydneyssä. Hieman vettä ripotellessa ja taivaan ollessa tumma käytiin vatsamme täyttämässä food courtissa ja mä vähän Nelsonia kävelytin ympäri Darling Harbouria.

Andy jäi kotiin vedoten kiireisiinsä opiskeluissa. No hyvinhän me Nelsonin kanssa pärjäiltiin kahdestaankin. Vähän hauskalta tuntui näyttää aussille kaupunkia, Nelson siitä jopa hieman vitsaili mulle jälkeenpäin. Minkäs sille tekee jos on kartta piirretty tuonne aivolohkoon ja kompassi tasapainoaistin sijalla.

Aika nopeesti kyllästyttiin katseleen Sydneytä, mä nyt oon oikeestaan kaiken näkemisen arvoisen siellä jo nähnyt. Ehkä Opera Housessa voisin käydä vielä yhden kulttuuri-illan viettämässä ja IMAX-teatterissa 3D-leffaa katselemassa mutta sepä siitä.

Otettiin sitten juna kohti Nelsonin kavereiden majaa, tai oikeestaan se oli hänen tyttöystävän siskon ja kihlatun paikka. Illan jo pimetessä suuntasimme kohti etelää, joskus puoli seiskan aikaan lähdettiin liikkeelle. Varmaan lähempänä kymmentä oltiin Nelsonin kotona, vähän haukattiin hiukopalaa ja alettiin valmistautua Rockstar-bileisiin.

Nelsonilla on kaksi pienempää veljeä ja yksi sisko, isä on alunperin Ghanasta ja nauraa kuin hyeena. Äiti on sellanen perusäiti, oikein miellyttävä persoona. Ja Bruce, perheen kissa on aina tiellä. Kaksikerroksinen omakotitalo on Weston Creekissä, 20 minsaa keskustasta lounaaseen. Mukavan rauhalliseltä lähiöltä näyttää näin ensisilmäyksellä.

Niin, perjantain bileet oli kotibileet, kaverin-kaverin-tutun luona. Siis Nelsonin, enhän mä sieltä ketään tuntenut. Luojan kiitos mut on siunattu taidolla tutustua ihmisiin nopeasti, on tullut tarpeeseen tässä viime aikoina. Bileissä jengi oli pukeutunut rokkitähdiksi, mutta mä jouduin tyytymään suomihiphopparin pukineisiin jätettyäni hurjemmat kuteet juuri sen toisen matkalaukun syövereihin Newcastleen. Siellä taas keskusteltiin mun aksentista ja hengailtiin muuten vaan. En oo muuten ihan vähään aikaan nähnyt niin monia hammasrautoja ja finnisiä naamoja, syytä yllättävään teinien ympäröimiseen en tähän hätään keksinyt. Klo 02 etsin lähimmän telkkarin ja tein oloni mukavaksi, olihan World Cupin vuoro.

Puoliajalla Nelson tuli kertomaan että hän lähtee kotiin, mutta enhän mä mihinkään voinut kesken pelin lähteä! Joten katsoin pelin loppuun ja koisasin sohvalla sen yön. Aamulla yhden aikoihin päivästä perheen äidin tullessa ihmettelemään kuka mä oikein oon oli aika heräillä, nauttia vähän aamupalaa perheen isän kanssa, lukea aamun uutiset ja ei aikaakaan kun Nelson tuli mua noutamaan.

Taas hieman itseäni lisää ruokittuani oli aika tehdä treffit Kenneyn kanssa, sain Nelsonilta kyydin keskustaan josta Kenney mut noukki. Istuskeltiin melkein tunti kuulumisia vaihtaen oluttuopposen ääressä paikallisessa irkkupubissa.

Niin ja teille jotka ette ihan kaikkea mun taustoistani tunne, Kenney on toinen niistä ausseista jotka oli TUT:ssa opiskelemassa viime vuonna. Todella hyvä tyyppi, harmi etten ehtinyt kiireiltäni enempää hengailemaan hänen kanssaan Suomessa.

Nyt on sitten osat vaihtuneet, Kenney valmistuu tänä vuonna ja työskentelee arkkitehtifirmassa. Asuu omakotitalossa kolmen kämppiksen kanssa, käy kaveripiirin kanssa ulkoilemassa ja seurustelee näpsäkän näköisen punapään kanssa. Tottakai hän koettaa mulle aikaa varata, mutta niin se vaan tuntuu olevan rajoitettua. Kuulemma ollut Suomesta paluun jälkeen täysin työllistetty opintojensa kanssa.

Kuulumiset vaihdettuamme hän vähän ajelutti mua ympäri kaupunkia, mutta eipä pimeässä ja vesisateessa oikein paljoa ollut nähtävää. Kävin pyörähtämässä hänen kämpällään ja sen jälkeen käytiin viereisellä rugby-klubilla ruokailemassa pahimpaan nälkään ja sitten olikin mun jo ottaa suunta lauantai-illan bileitä kohti.

Oli kyllä todella mukava nähdä Kenneyä pitkästä aikaa, tosin harmi kyllä tuskin tulee paljoa oltua tekemisissä miehen kanssa. En oikein jaksa uskoa että hän Newcastlen suuntaan itseään irrottaa, ja täällä ollessani oon hengaillut enimmäkseen Nelsonin kavereiden kanssa. Varmaan lounastamassa vielä käydään ennen mun lähtöä, mutta sepä siitä.

Mutta silti on vaan aina pakko ihmetellä miten luontevasti täällä tulee ihmisiä tavattua ja erinäisissä seurueissa hengailtua. Pari luontevaa läppää ja sitä havaitsee olevansa yksi kavereista, tosin tällä kertaa Australiassa, toisella puolella maapalloa. Ja puhumassa vieraalla kielellä. En nyt tähän hätään keksi mitään parempaa fiilistä. Tiedänpä aivan tasan tarkkaan kuinka paljon mun lapset tulee saamaan kannustusta vieraiden kielten opiskelussa. Suosittelen samaa teille muillekin.

Missäs päivässä sitä ollaan menossa? Sunnuntaita kai nyt eletään? Joo, näin on, huomenna olisi vuorossa vapaapäivä muillakin kuin mulla, Elizabeth II täyttää pyöreitä vuosia. 80v ja vielä potkii, melko pirteä mimmi täytyy olla. Englannin kuningatarta juhlitaan täälläkin, onhan täti vielä Aussien ylipäällikkö. Jos ei päivästä muuta iloa tavalliselle kansalaiselle ole, niin ainakin ylimääräinen vapaapäivä tuntuu tulevan tarpeeseen. Rouvalla ei oikeesti tunnu muuta vaikutusta maalle olevan kuin se, että jengi sekoaa täysin kun hän tulee maata kunnioittamaan vierailullaan.

Mielenkiinnolla odotan minkälaisia juhlallisuuksia täällä järjestävät, ainakin ilotulitteita ostivat huomista varten. ACT:hän oli ainoa paikka täällä jossa se paukuttelu on sallittua.

Kylläpä on taas ehtinyt tapahtua muutamassa päivässä. Pitää nyt katsoa kauanko täällä viihtyy, nää Nelsonin kaverit on kyllä todella loistavia tyyppejä. Sen siitä saa kun jää pyörimään samoihin ympyröihin liian pitkäksi aikaa, pitäisi vaan muistaa että jos ei meno miellytä ekassa paikassa niin on aika nostaa kytkintä ja etsiä fiilikset johon itse sopii parhaiten. Canberra toimii kympillä.

Ulkona lämpötila vetelee miinuksen puolella, vesisade joka täällä oli eilen on tuolla vähän korkeammalla vuoristossa tullut pelkkänä lumena. Canberran ensilumet ovat sataneet ja paikalliset kruisailivat tunnustelemaan talven tunnelmaa isolla joukolla. Pakko kai se on itsekin käydä Australian lunta tunnustelemassa, mitenhän kengurut tekee lumienkeleitä?

Mutta nyt oranssipaitojen voittoa tarpeeksi juhlittua on kai aika munkin ottaa muutaman tunnin tirsat vaihteeksi oikealla sängyllä ja valmistautua huomisiin koettelemuksiin. Luistelua lätkäkaukalossa päivällä, ilotulitteita ja Socceroosien peliä illasta.

On se kivaa kun riittää menoa.