Canberran vapaakaupunki

tiistai, 13.06.06 klo 21.05

Eipä tuo maanantainen juhlapäivä paljon muuta ollut kuin ylimääräinen vapaapäivä paikallisille, jokunen ilotulite näkyi taivaanrannassa yksityisten ampumana välähtelevän, mutta sepä siitä. Tärkeämpi juttu alkoi klo 22.30 paikallista aikaa, ja tuli kanavalta SBS, suorana Saksasta.

Mutta ensin päivällä käytiin luistelemassa, aivan kauheat muoviulokkeet ne sieltä mulle kouraan työnti, mutta oli ne ainakin terävät. Tuli vähän omia CCM:iä ikävä. Mutta kun vuokra maksoi vaan 3 dollaria, niin ei noilla oikein oo varaa kalliimpia luikkareita vuokrailla, jengi on kuulemma niiden kanssa kylmästi kävelleet pihalle aiemmin.

Taisi muuten olla eka kerta kun olin tollaisessa kierrä-kenttää-tasaiseen-tahtiin-varo-pysähtymästä-ja-älä-jyrää-naperoita -sessiossa. Kyllä nää aussitkin luistimilla pysyy, eihän se ihan samaa oo kuin meillä skandinaaveilla jotka syntyvät luistimet jalassa (näppärät kun niillä voi leikata napanuorankin) ja oppivat luistelemaan ennen konttaamista. Tai näin ainakin mä kavereille kerroin. Mutta tulipahan kokeiltua.

Klo 22.30 oltiinkin sitten jo Weston Clubilla, iso TV-screeni ja kannu olutta hyvässä seurassa. Mitäpä muuta sitä mies voi vaatia futisillasta. Klubi oli sellainen australiatyylinen rugby-pubi, jossa jengi tulee pitkän päivän jälkeen yksille, pelaan pokerikoneita ja vaimojaan pakoon. Tällä kertaa tosin isompi yleisö oli siirtynyt keskustan pubeihin nauttimaan ottelun huumasta, joten me saatiin olla aikalailla omalla kaveriporukalla Socceroosien historiaa todistamassa.

Siinä yhden aikoihin oli pakko todeta että kaikki on mahdollista kun vaan jaksaa uskoa. 3-1. Brassit, pitäkää varanne!

Tänään onkin sitten tiedoitusvälineet menneet melkolailla hulluiksi, voit olla aivan varma että tiedät tuloksen eilisestä vähemmistö-futiksesta. Hyvä puoli TV-kanavissa yleensäkin täällä on että yksi kanava on melkolailla pyhitetty World Cupille, kaikki pelit tulee uusintana päiväaikaan ja siihen päälle vielä koosteet. Puhumattakaan urheilu-uutisista.

Tänä aamuna pakkasta oli vaan miinus viis, siitä viis, ei suomipoikaa latisteta helpolla. Enhän mä vielä tuolloin hereillä ollut, puolen päivän aikaan aamupalaa, Nelsonilta auto lainaan ja eläintarhaan villejä eläimiä katselemaan paikallisen oppaan kanssa. Auringon paistaessa lämpökin löysi itsensä takaisin ja eläimilläkin oli mukavaa. Se oli sellainen pikku-Afrikka, muutamalla aussieläimellä höystettynä. Koalan näin, mutta isot kengurut oli piilossa.

Nyt ei oikein mitään kovin tärkeetä tässä ole, ehkä leffa vuokrataan (tai etsitään kaukolla pay-per-view -laatikosta telkkarin alta) ja sitten voisi käydä ajoissa nukkumaan. 04.30 yöllä tulee brassien peli, eli voisi koettaa herätä sitä katselemaan.

Huomenna voisi kierrellä keskustaa, keskiviikkoko silloin jo on? Torstai-illaksi pitäisi ehtiä treenenihin Newcastleen jos en halua viikonlopun peliä missata, mutta toisaalta jos satun treenit missaamaan niin mikäpä mua estää täällä olemasta vielä viikonloppunakin..?