Canberra, Palace of Berko

maanantain aamuyö, 12.06.06 klo 01.28

Viikonloppu Canberrassa alkaa olla takana, ihan kiehtova paikka tää on. Tosin en mä nähtävyyksiä ole ehtinyt kierteleen, nuorella miehellä on ihan tarpeeksi muuta tekemistä viikonloppuisin uudessa kaupungissa vieraillessaan.

Perjantaina lähdettiin jo aamutuimaan liikkeelle, puoli kympin junaan ehdittiin viime hetkillä kun Sarah antoi meille kyydin asemalle. Junamatka oli taas loputon, joskus lähempänä yhtä oltiin Sydneyssä. Hieman vettä ripotellessa ja taivaan ollessa tumma käytiin vatsamme täyttämässä food courtissa ja mä vähän Nelsonia kävelytin ympäri Darling Harbouria.

Andy jäi kotiin vedoten kiireisiinsä opiskeluissa. No hyvinhän me Nelsonin kanssa pärjäiltiin kahdestaankin. Vähän hauskalta tuntui näyttää aussille kaupunkia, Nelson siitä jopa hieman vitsaili mulle jälkeenpäin. Minkäs sille tekee jos on kartta piirretty tuonne aivolohkoon ja kompassi tasapainoaistin sijalla.

Aika nopeesti kyllästyttiin katseleen Sydneytä, mä nyt oon oikeestaan kaiken näkemisen arvoisen siellä jo nähnyt. Ehkä Opera Housessa voisin käydä vielä yhden kulttuuri-illan viettämässä ja IMAX-teatterissa 3D-leffaa katselemassa mutta sepä siitä.

Otettiin sitten juna kohti Nelsonin kavereiden majaa, tai oikeestaan se oli hänen tyttöystävän siskon ja kihlatun paikka. Illan jo pimetessä suuntasimme kohti etelää, joskus puoli seiskan aikaan lähdettiin liikkeelle. Varmaan lähempänä kymmentä oltiin Nelsonin kotona, vähän haukattiin hiukopalaa ja alettiin valmistautua Rockstar-bileisiin.

Nelsonilla on kaksi pienempää veljeä ja yksi sisko, isä on alunperin Ghanasta ja nauraa kuin hyeena. Äiti on sellanen perusäiti, oikein miellyttävä persoona. Ja Bruce, perheen kissa on aina tiellä. Kaksikerroksinen omakotitalo on Weston Creekissä, 20 minsaa keskustasta lounaaseen. Mukavan rauhalliseltä lähiöltä näyttää näin ensisilmäyksellä.

Niin, perjantain bileet oli kotibileet, kaverin-kaverin-tutun luona. Siis Nelsonin, enhän mä sieltä ketään tuntenut. Luojan kiitos mut on siunattu taidolla tutustua ihmisiin nopeasti, on tullut tarpeeseen tässä viime aikoina. Bileissä jengi oli pukeutunut rokkitähdiksi, mutta mä jouduin tyytymään suomihiphopparin pukineisiin jätettyäni hurjemmat kuteet juuri sen toisen matkalaukun syövereihin Newcastleen. Siellä taas keskusteltiin mun aksentista ja hengailtiin muuten vaan. En oo muuten ihan vähään aikaan nähnyt niin monia hammasrautoja ja finnisiä naamoja, syytä yllättävään teinien ympäröimiseen en tähän hätään keksinyt. Klo 02 etsin lähimmän telkkarin ja tein oloni mukavaksi, olihan World Cupin vuoro.

Puoliajalla Nelson tuli kertomaan että hän lähtee kotiin, mutta enhän mä mihinkään voinut kesken pelin lähteä! Joten katsoin pelin loppuun ja koisasin sohvalla sen yön. Aamulla yhden aikoihin päivästä perheen äidin tullessa ihmettelemään kuka mä oikein oon oli aika heräillä, nauttia vähän aamupalaa perheen isän kanssa, lukea aamun uutiset ja ei aikaakaan kun Nelson tuli mua noutamaan.

Taas hieman itseäni lisää ruokittuani oli aika tehdä treffit Kenneyn kanssa, sain Nelsonilta kyydin keskustaan josta Kenney mut noukki. Istuskeltiin melkein tunti kuulumisia vaihtaen oluttuopposen ääressä paikallisessa irkkupubissa.

Niin ja teille jotka ette ihan kaikkea mun taustoistani tunne, Kenney on toinen niistä ausseista jotka oli TUT:ssa opiskelemassa viime vuonna. Todella hyvä tyyppi, harmi etten ehtinyt kiireiltäni enempää hengailemaan hänen kanssaan Suomessa.

Nyt on sitten osat vaihtuneet, Kenney valmistuu tänä vuonna ja työskentelee arkkitehtifirmassa. Asuu omakotitalossa kolmen kämppiksen kanssa, käy kaveripiirin kanssa ulkoilemassa ja seurustelee näpsäkän näköisen punapään kanssa. Tottakai hän koettaa mulle aikaa varata, mutta niin se vaan tuntuu olevan rajoitettua. Kuulemma ollut Suomesta paluun jälkeen täysin työllistetty opintojensa kanssa.

Kuulumiset vaihdettuamme hän vähän ajelutti mua ympäri kaupunkia, mutta eipä pimeässä ja vesisateessa oikein paljoa ollut nähtävää. Kävin pyörähtämässä hänen kämpällään ja sen jälkeen käytiin viereisellä rugby-klubilla ruokailemassa pahimpaan nälkään ja sitten olikin mun jo ottaa suunta lauantai-illan bileitä kohti.

Oli kyllä todella mukava nähdä Kenneyä pitkästä aikaa, tosin harmi kyllä tuskin tulee paljoa oltua tekemisissä miehen kanssa. En oikein jaksa uskoa että hän Newcastlen suuntaan itseään irrottaa, ja täällä ollessani oon hengaillut enimmäkseen Nelsonin kavereiden kanssa. Varmaan lounastamassa vielä käydään ennen mun lähtöä, mutta sepä siitä.

Mutta silti on vaan aina pakko ihmetellä miten luontevasti täällä tulee ihmisiä tavattua ja erinäisissä seurueissa hengailtua. Pari luontevaa läppää ja sitä havaitsee olevansa yksi kavereista, tosin tällä kertaa Australiassa, toisella puolella maapalloa. Ja puhumassa vieraalla kielellä. En nyt tähän hätään keksi mitään parempaa fiilistä. Tiedänpä aivan tasan tarkkaan kuinka paljon mun lapset tulee saamaan kannustusta vieraiden kielten opiskelussa. Suosittelen samaa teille muillekin.

Missäs päivässä sitä ollaan menossa? Sunnuntaita kai nyt eletään? Joo, näin on, huomenna olisi vuorossa vapaapäivä muillakin kuin mulla, Elizabeth II täyttää pyöreitä vuosia. 80v ja vielä potkii, melko pirteä mimmi täytyy olla. Englannin kuningatarta juhlitaan täälläkin, onhan täti vielä Aussien ylipäällikkö. Jos ei päivästä muuta iloa tavalliselle kansalaiselle ole, niin ainakin ylimääräinen vapaapäivä tuntuu tulevan tarpeeseen. Rouvalla ei oikeesti tunnu muuta vaikutusta maalle olevan kuin se, että jengi sekoaa täysin kun hän tulee maata kunnioittamaan vierailullaan.

Mielenkiinnolla odotan minkälaisia juhlallisuuksia täällä järjestävät, ainakin ilotulitteita ostivat huomista varten. ACT:hän oli ainoa paikka täällä jossa se paukuttelu on sallittua.

Kylläpä on taas ehtinyt tapahtua muutamassa päivässä. Pitää nyt katsoa kauanko täällä viihtyy, nää Nelsonin kaverit on kyllä todella loistavia tyyppejä. Sen siitä saa kun jää pyörimään samoihin ympyröihin liian pitkäksi aikaa, pitäisi vaan muistaa että jos ei meno miellytä ekassa paikassa niin on aika nostaa kytkintä ja etsiä fiilikset johon itse sopii parhaiten. Canberra toimii kympillä.

Ulkona lämpötila vetelee miinuksen puolella, vesisade joka täällä oli eilen on tuolla vähän korkeammalla vuoristossa tullut pelkkänä lumena. Canberran ensilumet ovat sataneet ja paikalliset kruisailivat tunnustelemaan talven tunnelmaa isolla joukolla. Pakko kai se on itsekin käydä Australian lunta tunnustelemassa, mitenhän kengurut tekee lumienkeleitä?

Mutta nyt oranssipaitojen voittoa tarpeeksi juhlittua on kai aika munkin ottaa muutaman tunnin tirsat vaihteeksi oikealla sängyllä ja valmistautua huomisiin koettelemuksiin. Luistelua lätkäkaukalossa päivällä, ilotulitteita ja Socceroosien peliä illasta.

On se kivaa kun riittää menoa.