Socceroos

Eipä tässä, 2 tuntia tenttiin ja avasin tässä oluen. Voisinpa ottaa toisenkin. Oli se vaan sen arvosta!

Round of 16, here we come!

Vettä sataa ropisee

Kyllä nuo ennusteet on aika paikkansa pitäneet, ukkosta nyt ei ole näkynyt mutta muuten on vähän ripotellut. Tänäänkin oli kentät taas vaihteeksi suljettu, käytiin lenkillä ja vähän palloa potkimassa muuten vaan. Ei se oo ihme jos tulee takkiin peleissä kun ei päästä treenaan. Ja kun tähän kaikkeen vielä yhdistää surffikelin mahdottomuuden, niin voihan surkeuksien surkeus.

Kyllä me tosin tuossa tiistaina käytiin vähän taas kokeilemassa, ei se surffi ihan mahdotonta ole vaikka vähän rämpimiseltä se välillä näyttääkin. Parasta on se, että sunnuntaisurffailijat ovat jääneet kotiin, nyt siellä on tilaa kauhoa.

Tiistai-iltana treenien jälkeen päätin että nyt on aika vähän ryhdistäytyä, ei oikein tuo jalka meinannut nousta muiden tahtiin. Tiukka surffaus/futaus/kuntopiiri/lenkkeily -ohjelma käyttöön ja mies pois rapakunnosta. Tosin tietty vasta loman jälkeen, maanantaina pitäs lähteä.

Muuten viikko on mennyt tenttiin valmistautuessa, sivusilmällä materiaaleja oon lukenut futista katsoessani. Viime yönä kokeilin rajojani ja katsoin ekan ja vikan pelin muutaman tunnin unella välissä. Ei oikein meinannut onnistua, toinen puoliaika Hollannin pelistä meni torkkuessa.

Harmi sinällään, nyt tulisi taas Tsekki-Italia, Ghana-USA ja kaiken kukkuraksi Australia-Kroatia. Kyllä tietty brassitkin pelaa, mutta pitää olla tentissä jo tuohon aikaan. Pirun opiskelu, pilaa hyvän futisputken!

Kengurumaan pojille riittää tasapeli ensi yönä, se peli on kyllä pakko nousta katsomaan. Ja jos ei normaalin futiksen rintamalla lykästä, niin robofutis tuo kunniaa maahan: Newcastlen joukkue oli kultaa ottanut nelijalkaisten robottikavereiden sarjassa.

Ja huomennahan taidetaan viettää kotipuolessa myös jussia? Timon kanssa arveltiin mun tentin jälkeen sivistyneesti juopotella, grillailla, kiroilla suomeksi niin perkeleesti, kirmailla nakuna ympäriinsä ja pistää vaikkapa naapuri-kampusasuntola tuleen keskikesän festien kunniaksi. Kyllä kokko on oltava.

Ja taas maan ihmeitä ihmetellen: eilisillan bileissä näin teollisuusluokan kaljabongin: letku on sellanen hennon tytön ranteen kokoinen, suppilo vetää keskivertomiehen pään sisälleen ja venttiilisysteemi ei häviä lavuaarin hanan mekanismille. Vehkeen operointiin tarvitaan mies katolle letkua pitämään ja erillinen henkilö 6 oluen vetoisuutta täyttämään. Ja varmaa dippainssi koko operaatiota valvomaan. Isossa maailmassa ison maailman malliin...

Mutta nyt aika vetäytyä pehkuihin että jaksaa. Oonko muistanut mainita että Darwin saa suomalaisedustusta maanantaina..?

Paluu Newcastleen

Tapahtui junan ja bussin yhdistelmällä, ja vei aikaa sellaset 7 tuntia. Pikkuvikoja, lyhyitä matkoja. Kämppikset oli jo vähän kaivanneet, epäilivät mun muuttaneen asumaan Canberraan tai sitten vaan yksinkertaisesti heittänyt veivini. Ei vielä, piruparat.

Lauantai-iltana oli vähän tarkoitus lähteä yöelämää katsomaan, mutta kun poikien perjantai-ilta oli vähän venähtänyt pitkäksi (puoleenpäivään lauantai-aamua), niin katselin tyytyväisenä futista sen illan sohvalla makoillen.

Tosin päivällä olin jo käynyt National Museumin katsomassa, joten olihan sitä aktiviteettia jo ihan tarpeeksi tullut suoritettua. Museo oli vähän sellainen sekoitus kiasmaa, nykyaikaista elokuvateatteria ja vanhaa kunnon museota. Aika viihdyttävä kokonaisuus.

Siinä la-su välisenä yönä tuli sitten Ghanan peli, jota Nelsonin vanhempien kanssa katseltiin. Muut lapset olivat teillä tietymättömillä, joten mä paikkasin. Nelsonin isä innostui siinä sitten esittelemään maahockeyn ja kriketin hienouksia, oli mailat ja pallo ja kaikkee. Jopa pieni koepeli otettiin siinä olohuoneen puolella. Monica (äiti) pyöritteli sohvalla päätään ja laittoi telkkarista ääntä kovemmalle.

Sunnuntaina Nelsonin kanssa käytiin katsomassa pakollinen korkeanpaikan näköala, paikallinen Näsinneula pyörivineen ravintoloineen. Ihan kivat näköalat, mutta eipä mitään ihmeellistä. Myös hetki pikkuveljen korispeliä seurattiin sivusta, kun hän tarvitsi kyydin peliin ja takas. Illalla sitten vähän ruokailtiin isommalla porukalla, Charles (isä) näytti taas taitojaan afrikkalais-aasialais-australialais-cousinen puolella. Melko hyvät mätöt hän väsäsi, niinkuin aina. Ja kohta kello lähestyikin jo puoltayötä, klo 02 oli taas vuorossa yksi kansallishetki.

0-2 tuli Gingan taitajilta selkään, mutta pää pystyssä kaaduttiin. Ei muuten tuu olemaan brassien kisat tänä vuonna, sanooka mun sanoneen. Ja aussit kaataa Kroatian aikaisin perjantai-aamuna ja jatkaa pudotuspeleihin, mä käyn häikäisemässä enkun testissä siinä voiton kunniaksi ja sitten juhlitaankin jussia loppupäivä. Eikös se aatto perjantaina ollut?

Ihan vain sivuhuomautuksena: tää Canberran aika on ollut ehdottomasti parasta aikaa Australiassa ollessani, sivuuttaen jopa surffireissun kokemukset. Tai en mä tiedä voiko niitä oikeesti edes verrata, täällä on bailattu ja viime lomalla surffattu, mutta silti. Ei se lämpötila meinaa mitään, voi kylmässäkin pitää hauskaa!

Tähän on varmaan auttanut aika paljon tää kohdeperheen vieraanvaraisuus, ihan perheenjäsen tässä on tullut oltua. Charles, Monica, Richard, Anthony ja muut, kiitosta vaan kaikesta. Ehkä vielä nähdään uudestaankin, taitaa tuo laskettelukausia olla aluillaan ja mulla lienee tiedossa ensi jaksossa taas "jokunen" pitkä viikonloppu...

Vähän paskaa keliä on Newcastleen luvannut tälle viikolle, ukkosta ja kaikkee. Mutta taas kerran, eiköhän tämä korvaudu Darwinin lämmöllä tuossa maanantaina alkaen...