Viikko on taas vierähtänyt, kovin nopeasti se kuluu. Viime viikolla bailattiin ankarasti, surffattiin, katsottiin leffoja ja pidettiin Vegas-iltamia. Keskiviikkoonkos mä viimeksi jäin?
Aikani päätäni raavittuani on todettava, että en kyllä nyt muista mitä tein keskiviikkona. Toivottavasti jotain perkeleen tärkeetä. Torstaista ei päivästä ole sen parempaa muistikuvaa, mutta illalla otettiin muutamat viikonlopun alkamisen kunniaksi. Perjantaina otin rauhallisesti ja en lähtenyt ulos Sarahin synttäreitä juhlimaan, vaan hengailin kampuksella. Olihan silloin illasta tosin pinkit bileet yhdessä kämpässä, mulla oli pinkki sandaali jalassa. Toista en löytänyt.
Lauantai, heräillessäni puoliltapäivin viimeistelin asusteeni illan kasinobileitä varten, oli silinteri ja kaikkea. Onneksi raha oli leikkirahaa, mikäs siinä sitä tuhlatessa. Voisi jotain vastaava järkkäillä kotipuolessakin. Kaupungillakin käytiin, ja melko aikaiseen aamuun tuo nukkuminen meni. Sunnuntai, bloody sunday. Parin tunnin unet ja jo on Dylan potkimassa mun ovea ja repimässä miestä surffaamaan. Nätti päivähän sen oli, simmut auki ja etsimään lisää jengiä rantsulle. Ei siksi että muhun yllättävä sosiaalisuuden puuska olisi iskenyt, vaan että en mä oikein ollut vielä laillisissa rajoissa ajaan autoa. Ja Dylania en olisi laskenut rattiin, hullu jenkki olisi vielä vahingoittanut mun kultaa.
Aikamme etsittyämme saatiin saksalainen Carsten ja britti Sarah mukaamme, Sarah ajoi Jeebussia tyttömäisen vakaalla otteella. Eli epävakaasti. Oli hällä kuitenkin etuna tuo liikenteen vasemmalla puolella olevuus, mutta sepä siitä. Rannalle kuitenkin päästiin. Pienestä käden vapinasta pääsi nopeasti eroon kun oli lauta kainalossa, eikä veteen hypätessä enää päätäkään särkenyt.
Vedessä oli varmaan viitisenkymmentä erilaisilla vehkeillä kellujaa, sulassa sovussa boogi-, short- ja long-boardit siellä uiskenteli, jopa mun minimalibu mahtui joukkoon. Mutta pieni ruuhka ei haitannut, säännöllinen aaltoilu takasi jokaiselle haluajalle pikkukivaa. Mukava tuo mun lauta, välillä ei edes tarvinnut meloa ja aallon harjalle sitä silti päätyi. Kelluvuus hyvä.
Sunnuntain loppupäivä meni aikalailla hyväntekeväisyyteen, mutta tänään on taas aherrettu. Ysistä viiteen tuli touhuttua, taideaineen luovat osuudet liimailin canvakselle nyt illasta ja puolesta päivästä viiteen editoitiin meitin eka musavideo. Jopa luennolla kävin. Nyt illasta käytiin vähän katsomassa performansseja koulun draamateatterissa, näillä on oikein kunnon esiintymislavat ja kaikki. Kyllähän näyttää kampuksella asuvien joukosta löytyvän melkoinen kasa lahjakkaita nuoria, ei tää maa ihan hukkaan oo heitetty. Tosin olihan siellä ulkkarivertakin, ei tuo säkkipilli taida olla ihan aussien kansallissoitin...
Tuomarina kisassa muuten oli eräs
Francine Bell, jenkeistä Australiaan muuttanut gospel-laulaja, joka on kymmenisen vuotta tässä yliopistolla toiminut vierailevana luennoitsijana. En mä muuten rouvaa olisi minään pitänyt, mutta onpa ollut myös noissa elävissä kuvissa mukana. Nimeltä mainittakoon Matrixin molemmat jatko-osat. Johan nyt on perhana.
Huomisen jos vielä puurtaisi, keskiviikkona esitellään TTY:tä paikallisille opiskelijoille, katsoos jos saisi tämän opiskelijatulvan Newcastlesta Tampereelle elvytettyä (ei ainuttakaan opiskelijaa TTY:lle 7 vuoden yhteistyösopimuksen aikana täältä).
Jaa ne lentoliput. Juu, Fijille mennään ja myös Uusi-Seelanti käydään katselemassa. Alkaen 5.11., pari kuukautta reissaten ja sitten joulun viettoon takaisin Australian mantereelle. Ja salmiakkikossut voi laittaa kylmenemään, Reissumies-ruisleivät valmiiksi ja saunan päälle, tämä poika tulee kotiin 27. joulukuuta. Oliskohan uutena vuotena mitään bilemeininkiä tiedossa?
2006-08-28
9.9,20.0,0
17.0,63,2,SE,9
17.2,61,6,SE,28
