01.04.2006
Lauantaina herätessä sitten alkoikin oikeestaan koko viikonlopun kestävä putki, joka ei oikeen oo ohi vieläkään. Enkä nyt siis tarkoita ryyppyputkea, vaikka kyllä me muutama miestä vahvempi matkalla nautittiinkin. Periaatteenahan on aina ollut että nuorena jaksaa ja seuraavassa elämässä ehtii nukkua, mutta aika kovasti sitä on tässä tullut koeteltua.
Aamulla lähdettiin ysiltä liikkeelle, palautettiin auto ja käytiin vielä vähän Queen Victoria Marketia kiertämässä. Vähän rekvisiittaa kerättiin tuota formulakatsomoa varten. Sieltä sitten vielä vähän keskustan kauppoja läpi ja lähimpään pubiin virittelemään banderollia kasaan. Oli muuten yllättävän hankalaa ihan ydinkeskustasta pubia löytää, hetki jouduttiin kävelemään. Ja kun ei kelikään ihan morsian ollut, niin suunnitelmana oli mennä maan alle piiloon ja tulla ulos kun aurinko paistaa. Kyllä se osittain onnistukin.
Siellähän sitten tietty hetki menikin, formuloiden lämmittelyt katsottiin telkkarista pubissa ja radalle päästiin vasta hieman ennen aika-ajojen lähtöä. Mutta tuli nätti lakana, koko baari oli hengessä mukana. "They are just some Finnish students going to the GP".
Alueelle päästyämme päätettiin sitten siinä yhteistuumin ottaa muutama olunen. Kun todettiin siinä, että tää koko touhuhan on yksi pirun iso kesäfestivaali. Koko alue on anniskelualuetta, jengi vaeltaa mukit kädessä ympäriinsä, täydennyspisteitä on pilvin pimein ja viihdettä tarjolla moneen lähtöön. Tosin vain tuo kauniimpi sukupuoli puuttui, jos mukaan ei lasketa niitä esittelijätyttösiä standeiltä. Mutta ei se menoa haitannut.
Tai tarkemmin ajatellen jos teistä joku on joskus käynyt ralleja katsomassa Suomen perämetsissä, niin tää voisi olla ison maailman vastine sille. Tosin omia juomia ei virallisesti saanut tuoda, mutta turvatarkastukset oli aika olemattomat, riitti kun avasi repun portilla.
Siinä sitten aikamme kierrettyämme totesimme aika-ajon olevan ohi, netistä tarkistin tulokset kämpillä. Hetken aikaa vielä pyörittiin paikalla lakanamme kanssa, mutta sitten kyllästyttiin kylmään ja satunnaisiin sadekuuroihin ja painuimme viimein St Kildan suuntaan.
Siellä ei sitten kovin kauaa jaksettukaan viihtyä, yhdessä pubissa käytiin olet juomassa ja aloitettiin hitaan varma kulkumme kohti kotiluolaamme Melbournen lähiössä. Alkoi päivän ulkonaolo, muutama energiajuoma ja unen puute jo hieman vaivata.
Eipä siinä, muutaman tunnin unet alle, suihku ja pari napakkaa läpsyä kasvoille ja taas oltiin kuin uusi mies. Vähän oli vaikeuksia saada konetta taas käyntiin, mutta ei onneksi jääty nukkumaan vaikka lähellä olikin.
Illan plani oli seuraava: mistä kuuluu musiikkia tai ei kuulu, mutta meno näyttää mukavalta, sinne suunta. Tää oikeestaan kehitettiin siinä vasta illan aikana, oli meillä joku oikea suunnitelmakin, mutta se unohtui matkan varrella. Illan aikana käytiin ainakin karaokebaarissa, hiphop-baarissa, house-yökerhossa, englantilaispubissa kuuntelemassa livemusaa, peliluolassa rumpupeliä pelaamassa, rock-baarissa tukkaa pyörittämässä, normaalissa pintaliitoyökerhossa hengailemassa ja hampurilaisella.
Ja yhdestä paikasta meidät jopa käännytettiin pois liian rumien kenkien takia. Eikä tähän laskettu vielä niitä paikkoja, joihin ei jääty tai ei menty liian kalliiden lippujen takia. Ja kalleuskin on vähän katsojan silmässä, $15 oli kallein, joka on sellanen keskivertolauantain Onnela ilman narikkaa.
Sinällään mukavana yllätyksenä tuli se, että vain rokkibaariin maksettiin itsemme sisälle ($5) eikä narikkaa tarvinnut käyttää vaikka meillä reppu olikin mukana. Eikä ketään kiinnostanut repun sisältö, jos ikää vaan oli niin sisään vaan.
Muutama helmi illan ajalta on pakko nostaa esille, vaikka noita yksityiskohtia olikin aika paljon enemmänkin. Rokkibaarin toudella aito meno, japanialaisen rumpupelin addiktoivuus ja Timon suunniteltu karaokeduo englantilaispubissa.
Tai se duo oli tarkoitus suorittaa, mutta se muuttui sitten jostain syystä pelkäksi duo-diskotanssiksi. Kun bändi tarjosi drinkkejä suorituksista, niin kunnon suomipoikahan oli välittömästi siellä eturivissä. Ideana oli laulaa joku kappale (jäi epäselväksi mikä), mutta osanottajien vähyyden vuoksi kisa peruttiin. Timolla oli jo australialainen tyttönen dubbaamassa hänen suoritusta valmiina, mutta kun ei niin ei. Se sitten oliko pelkkä diskotanssi parempi valinta kuin dubattu karaoke-duo, jääköön jokaisen itse pääteltäväksi...
Rock-baariin eksyimme muutaman kadulla vaellelleen metallica-paitaisten poikien mukaan houkuttelemana, ja siellähän sitten olikin koko rokkikansa kokoontuneena yhden katon alle. Rajauskynää ei oltu säästelty, musta nahka ja rokkipaidat oli muotia. Taisi jollain olla jopa joku tietokoneaiheinen (iik, nörttipoikia!) hepene päällään. Mutta ketään ei arvosteltu, jos ikivihreät rokkihitit iskivät, niin kuuluit joukkoon.
Tietysti tässä mustassa joukossa muutama pinkki- ja vihreäpaitainen suomipoika loisti neonvärillä joukosta, mutta ketäänhän ei arvosteltu. Lattialle ja pää pyörimään. Edes meidän pitkien hiusten puute ei haitannut, yritys se on joka ratkaisee. Tytötkin oli hieman erilaisia kuin mihin oli näissä normiyökerhoissa tottunut, jotenkin rennonpia ja tuo tuulenhalkoja oli myös kovin paljon lähempänä maata kuin näillä ns. trendejä seuraavilla.
Rumpumestariksi pyrimme eräässä toisenlaisessa illanviettopaikassa, muut oli vähän vähemmän vaaleahiuksisia mutta kyllä me kovasti joukkoon koetettiin sopeutua. Ja enpä ihmettele enää miksi nuo pelit ovat heillä niin suosittuja, jokunen dollari koneeseen tuli tungettua.
Ja kun vielä tähän kaikkeen yhtälöön lisää sen tosiasian, että Australia viimein siirsi kelloja, sattumalta meidän eduksi lisäten yhden tunnin peliaikaa yöllä, niin kyllähän siinä sai vaeltaa.
Kotiinsaapuminen ei sitten ollutkaan ihan niin helppoa, yöjuniahan ei kulje ja yöbussit jätti 3 kilsan päähän. Rahalla saa, yhdistelmä bussi+taksi vei väsyneet pojat perille. Eipä taas tarvinnut unta houkutella.
