Aika hiljasta

28.11.2006 klo 23.00

Eilinen kirjaus jäi kirjottamatta kaikessa kiireessä, mutta enpä mä oikein mitään tehnytkään. Kävin Sigatokassa shoppaamassa vähän ruokaa ja aurinkorasvaa, lopun päivää välttelin aurinkoa ja editoin videoita. Tänään taasen oon ottanut aurinkoa ja editoinut videota. Huomenna? Jaa-a.

No sen verran voisin tässä vielä turista, että näyttäisi tuo vallankumous tapahtuvan. Tim kertoi että USA:n suurlähetystön linjat oli jo tukossa kyselijöistä, sotilaita on kutsuttu lisää Suvan ympäristöön ylimääräiseen "harjoitukseen" ja suukopu televisiossa jatkuu. Fijin sotilasjohto venailee että peruskoululaiset saavat vuoden pakettiin tässä viikon sisään ja sitten katsotaan mitä tapahtuu.

En silti jaksa olla huolissani, mun suunnitelmissa kun oli olla muualla kuin aseistetut sotilaat. Nyt tässä parin päivän sisään käyn Suvassa haistelees tunnelmia pikaisesti, ja riippuen tunnelmista viihdyn joko pari päivää siinä tai sitten jatkan pikaisesti matkaa pohjoiseen.

Sunset Strip

26.11.2006 klo 20.30

En käynyt kirkossa. Nukuin ysiin ja vaihdoin majapaikkaa. Tässä samalla rannalla tää Vakaviti Motelkin on, sellanen 15 minsan kävelymatka edellisestä. Yö on 4 dollaria halvempi, paikka on vähän pienempi ja jengi enemmän mun tyylistä. Taidan viihtyä tässä tovin.

Sunnuntain johdosta kaikki paikat oli siis kiinni tänään, joten mä tyydyin istuun uima-altaan reunalla. Sain kehitettyä reissun ekat palovammat, vuhuu! Ja nyt siis puhun koko reissusta, alkaen helmikuusta. Aika pitkään mä sain sitä viivytettyä. Iho ei sentään lähtenyt kuoriutumaan, mutta pikkuinen punoitus näkyisi olevan ympäri kehoa. SPF15 ei ollut siis tarpeeksi Fijin vaativalle auringolle. After sunia iholle ja huomenna pidetään paita päällä.

Lämpötilasta nyt mainittakoon vielä sen verran, että eihän mulla lämpömittaria mukana ole, ihan arvailujen varassa tässä ollaan menty. Mutta jos puinen aurinkotuoli lämpeää niin paljon, ettei siinä oikein kärsi istua (betonisesta uima-altaan reunasta puhumattakaan), niin mun mielestä silloin on kuuma. Uima-allaskin oli lähellä kiehumista.

Huoneessa on pari muutakin hemmoa, heistä mainittakoon Seattlen läheltä oleva Tim. Hän on vuoden verran Fijillä jo oleskellut, toimentulonsa hän saa sukelluskursseja vetämällä. Tuo divemasterin homma ei muuten kuulosta pahalta ollenkaan, niitä tapaa täällä tropiikissa melko lailla. Palkka on hyvä ja paikkaa saa vaihtaa usein, töitä löytyy aina. Ei tosin oo mun ala, musta tuntuu ettei musta oikeen oo laittaan maskia päähän ja meneen 30 metriä pinnan alle. Mä pysyttelen mieluummin pinnalla.

Altaan reunalla tuli juteltua myös fijiläisen graafisen suunnittelijan kanssa. Hän kertoi että Fijin alueella tienaa aika pirun hyvin hänen ammatissaan, kolmen kuukauden palkka on sellaset 50 kilotonnia paikallista. Joka tekee 25 000e. Ei välttämättä paha rasti ollenkaan. Hän oli muun muassa ollut maan sanomalehtiä, Fiji Sunia ja Fiji Timesia ollut latomassa kasaan.

Oon tässä reissun aikana lueskellut Tom Clancyn tuotantoa aina vapaa-aikanani, jossain puolessa välissä hänen tuotantoaan ollaan menossa. Sain juuri hetki sitten edellisen lopetettua, ja heti löytyi motellista seuraava. En ookaan näin montaa kirjaa ihan vähään aikaan lukenut, kotipuolessa oli aina kiire tehdä jotain muuta. Vapaa-aika on mukavaa.

Huomenna pitää käydä ostamassa ruokaa, tää päivä meni vähän nälkää näkiessä. Mutta vatsalaukulla on tapana tottua vähän pienempiin ruoka-annoksiin, ja jos sitä aina päivisin aina vähän jotain pientä saisi puuhasteltua, niin täällähän saattaisi vaikka pudottaa hieman painoa. Nyt taidan pistää leffan pyöriin, huomiseen!

Coral Coast, eteläinen Viti Levu

25.11.2006 klo 19.30

Pimeys on laskeutunut yllemme. Aikansa elänyt tuuletin surisee nurkassa loputonta virttään, tuuli puhaltelee palmupuissa ja tuore muurahaiskarkoite tuoksuu ilmassa. Appelsiininen. Päivä oli pitkä, mutta tuottoisa. Suoritin 70 kilometrin siirtymätaipaleen etelään, pois kaupungin melusta. Paikan nimi on Tubakula Beach Bungalows, hieman itään Sigatokan kylästä. Olen noin puolessavälissä pääsaarta sen etelärannikolla Nadin ja Suvan välissä. Muutama jenkki tässä samassa rakennuksessa majoittuu, mutta ne pysyy melkolailla omissa oloissaan. Muissa rakennuksissa on pääasiassa pariskuntia, päärekennus pitää sisällään ravintolan. Tänne ovat ihmiset selvästi tulleet rauhoittumaan. Niin minäkin.

Tuossa auringonlaskua katsellessani kävin tuumimaan syntyjä syviä. Miljoonannen kerran sitten Helsinki-Vantaalta lähdettyäni tuli pohdittua että mikäs mut oikein tänne ajoi? Eikös mun elämä ollut ihan mallillaan Tampereellakin, mutta ei, piti sitä lähteä rahaa tuhlaamaan toiselle puolelle maapalloa. En olisi viisi vuotta sitten uskonut itseäni täältä löytäväni tänä päivänä, mutta sellaista se on. Jotenkin vaan joku pikku polte sisällä kertoi että pois on päästävä, iso maailma odottaa. Tässä meren liplatusta kuunnellessa, muurahaisia jahdatessa ja geckon kanssa leikkiessä on todettava että tänne tulo oli yksi parhaista päätöksistäni tähän asti. Elämä opettaa, isä tapasi sanoa pienempänä, mutta vähänpä hän tiesi. Sitä se kyllä tekee, vaikkakin eri kielellä ja eri kulttuurissa.

Nadista tänne bussi maksoi vitosen ja matka kesti vähän reilun tunnin. Samalla rahalla olisi päässyt yksityiskyydillä, mutta mähän en syljekään chartereiden suuntaan. Jotenkin tulee kylmiä väreitä koko sanasta. Vaikka kaverit vain työtänsä tekevätkin, mä en vaan suvaitse koko ammattikuntaa. Huijaa turistia, tarjoa kyytiä. Hyi. Pysyttelen tavallisen kansan parissa, ne on mukavia. Tosin niitä on paljon.

Bussi oli täynnä, enkä nyt puhu semitäydestä vaan täydestä. Istumapaikat oli viimeistä myöten kansoitettu, parhaimmilla istui kolme. Mun kyyti oli expressi, siinä oli oikein televisio (ei laajakuva). Kyllä mä tollaisella kotisuomessakin ajelisin, jos hinnat olisi samat. Matkan kohokohta oli seurata mun edessä istuvia noin vuoden ikäisiä naperoita, jotka lautasen kokoisilla silmillään tuijotti mua koko matkan. Tuntui vähän kuin olisin ollut humanisti TTY:n kampuksella kysymässä lähimmältä ohikulkijalta "Anteeksi, missähän kirjallisuuskerho sijaitsee?". Tuijotus keskeytyi vain siksi aikaa kun vanhemmat tarjosivat pienille tikkarin. En olekaan ennen nähnyt moista iloa tikkukaramellista.

Tää resortti on ok uima-altaineen ja avuliaine henkilökuntineen, on tässä jopa beach-volley -kenttä. Mutta hintaa touhulle kertyy $22 yöstä, joka on mulle vähän liikaa. Tuossa vieressä on toinen vähän vastaava 18 dollarilla, taidan vaihtaa huomenna paikkaa sinne. Jos tällä alueella viihtyisi viikonlopun yli, ja katselisi sitten ensi viikon puolella mitä sitä tekisi. Aikaahan on.

Gecko tuossa huuteli kutsuhuutoaan, kai se etsii sieluntoveriaan. Toivottavasti ei pyri mun huoneeseen. Päivä meni perille päästyäni aurinkoa ottaessa, nyt illasta söin kympillä kana-riisi-curryn paikan ravintolassa. Se oli todella maittava, mutta taidan silti itse suosia omaa kokkausta. Sillä kun taas säästää jokusen dollarin, ja mullahan on aikaa kokata.

Perhana, tänäänhän onkin jo lauantai. Se meinaa että huomenna on kirkkopyhä, kaikki paikat on kiinni. Saattaapi olla että joudun hätävaranuudeleihin turvautumaan ruoaksi, jos kaupatkin Sigatokassa ovat kiinni. Mutta voisin käydä aamukirkkoa katsomassa, sen pitäisi olla "hieman" eläväisempi kuin kotoisat hartaudet.

Päätin tuossa myös että kyllä se on Suva käytävä katsomassa. Parempi käydä siellä nyt, ennenkuin tilanne kärjistyy. Turvalliselta täällä on tuntunut koko ajan, suurin riski tähän asti on ollut väistellä puista putoilevia kookospähkinöitä. Kaupungin itsessään tulisi olla yksi rennoimpia pääkaupunkeja maailmassa, ja tähän astisen menon nähneenä se on helppo uskoa. Ensi viikko näyttää mikä todellisuus on.

Kuten huomaatte, ei täällä paljoa illasta ole tekemistä. Nyt lopetan turinani tältä päivältä, huomiseen.

Fiji, Paradise on the Earth

Arvelin tästä kirjotella ihan oman kappaleensa, kun tiesin että tää venyy kuitenkin pitkäksi kuin nälkävuosi. Koetetaan nyt kuitenkin lyhyesti.


Fiji. Itsenäistyi 1970, käsittää yhteensä 333 saarta, asukkaita 840 000 ja sijainti on eteläisen tyynenmeren trooppisella vyöhykkeellä, himpun päiväntasaajasta etelään. Ilmasto on aika jees, sadekausi pitäisi alkaa joulukuussa. Keskilämpötila on kolmenkympin tienoilla, ja merivesi on aina 25-29 asteen välissä. Kello on 10 tuntia Helsingin vyöhykettä edellä, tosin 180° meridiaani kulkee läntisten saarten läpi. Päivälinjaa on kuitenkin täällä siirretty, jotta koko maa sattuisi samalle päivälle. Harmillista, jos koulusta kotiin tullessa hyppäisi päivän taakse/eteenpäin. Se voisi tosin tuoda mielenkiintoisia sovelluksia mukanaan.

Maan kokonaisala käsittää 1,3 miljuunaa neliökilsaa, josta tosin vain 1,5% on maata. Pääsaari, Viti Levu on isoin, jolla myös asuu 75% ihmisistä. Maan pääkaupunki, Suva, sijaitsee saaren sateisemmalla itäpuolella, kun taas turistikeskittymä Nadi aurinkoisella länsipuolella. Keskiosa saaresta on ylänköä ja vuoristoa, korkein huippu nousee 1323 metriin. Kansainvälinen lentokenttä on Nadissa, ja tästä on helpoin ja lyhyin matka suunnata lomasaarille tuohon saaren länsipuolelle. Pääsaari ei oikein omaa kunnon upeita paratiisihiekkarantoja, tää on vähän tälläista tulivuorisademetsää. Ulkosaarille sitä on mentävä, jos haluaa oman palasensa paratiisista.

Ja paratiisiahan niillä riittää. Kuten mainitsin, lännessä on Mamanucas ja Yasawat, valtaosan turistien kohteet. Viti Levun etelä- ja länsipuolella rannikon läheisyydessä on myös muutama ihan ok saari, johon on halpa/helppo turistia kuskata. Kauempana idässä on sitten hurja rykelmä pikkuisia saaria, mutta niihin meno maksaa pirusti ja ihan normituristi ei edes ole edes tervetullut sinne. Et säkään varmaan haluaisi ravunpunaista saksalaista takapihallesi speedoissa aurinkoa ottamaan?

Elokuvateollisuus on myös Fijin jo löytänyt, ainakin Blue Lagoon, Cast Away, Bounty-mainos & tusina tosi-TV sarjoja täällä on kuvattu. Enkä ihmettele. Hinnat on aika kukkaroystävälliset, periaatteelle että ulkosaarilla kaikki maksaa enemmän, Viti Levu on budjettituristille. Bussilla voi kulkea melkein ilmaiseksi, Nadilta Suvalle meno maksaa vitosen Suomen rahassa, koko saaren pääsee ympäri varmaan 15 juurolla. Kurssi on euroystävällinen ~1e = $2 Tosin matka voi kestää pari päivää ympäri saaren vaikka matkaa ei olekaan kuin 300-400 kilsaa. Majoitus maksaa pääsaarella n. $15-20/yö, saarilla voi varautua maksaan $30-80. Tosin saarilla myös ruuat kuuluu hintaan, supermarketteja kun niiltä ei löydy. Mutta kun laskee että pääsaarella saa toimivan illallisen viitosella ja kympillä saa jo vähän prameilla, niin en oikein näe saaria kustannusystävälliseksi.

Tietty jos haluaa oman selänpesijän, haaremin paikallistyttöjä, silkkiset lakanat ja kultalusikan, kyllä sekin onnistuu. Sattuneesta syystä en arvannut kokeilla. Kunhan olutta saa 750 ml lekan kolmella dollarilla, niin mä oon tyytyväinen.

Väestö on jakautunut indo-fijiläisiin ja fijiläisiin suhteella fifty-sixty, originaalit johtaa marginaalisesti. Joku 7 prossaa on sitten muita. Kielenä nää puhuu pääasiassa fiji-hindua (aksetti eri intialaisista, kirja kertoi, mä oon vähän paha vertaan) ja fijiä keskenään sekä takeltelevaa englantia ulkomaalaisille. Politiikasta voisin turista tunteja, mutta en arvellut siihen nyt syventyä. Pääasiassa maa on aika sekaisin, kovasti on erimielisyyksiä noiden kahden pääkansalaisuuden välillä. Parin viikon sisällä pitäisi tulla vallankumous, jota tässä nyt mielenkiinnolla odotan. Armeija ja hallitus ei oikein tuu toimeen, tuolla on juurensa jo vudessa 1987. Ei varmaan kivaa olla paikallinen, kun pientä nokkapokkaa on ollut koko ajan 90-luvun alusta lähtien. Tosin kahakoinnista pääosa tapahtuu pääkaupungin tuntumassa, turistipuolella saarta ei näy muuta kuin seurannaisvaikutukset.

Uskontoja on tusina, koska tää on niin monikansallinen maa. Brittien perintönä tosin kristinusko taitaa olla se suurin. Koulutustaso on aika jees, kaikki taitaa päästä kouluun. Ei tää silti ihan länsivaltio oo, eikä tän pitäiskään. Osana maan hallintoa on edelleen pikkukylien vanhimmat, Great Council of Chiefs, joka mm. valitsee maan presidentin. Muuten hallinto toimii brittien tyylisesti. Perinteistä pidetään kiinni, kylissä vieraillessa turisteilla on tiukat käyttäytymisnormit. Tervetuloseromoniat, kava-juoman kittaaminen sekä melko monta muutakin seremoniaa on vieläkin osa jokapäiväistä elämää valtaosalle kansasta.

Rahansa kansa saa turismista ja sokeriruosta, joiden jälkeen tulee kalastus, muu maanviljelys, kaikenlainen luonnontuotanto ja jopa kullankaivuu. On täälläkin oikeesti nälkärajan alapuolella olevia ihmisiä, mutta pääasiassa jengillä menee hyvin. Ilmasto tuo mukanaan hyvät kasvuolosuhteet, ja kylissä kaikki auttaa toisiaan.

Joko riittää?

Suunnitelmia laatiessa

24.11.2006 klo 20.55

Sitäpä tässä on kokopäivä tehty. Aamulla heitin hostellin hintaan kuuluvan aamupalan (paahtoleipää margariinilla) huiviin ja suuntasin kaupungille. Tarkoituksena oli katsella kylän menoa ja käydä lentokentällä kysymässä puolueetonta neuvoa reissujen suhteen Fijian Visitor Bureausta (FVB).

Ekaksi kävin katsomassa hindutemppelin tuossa vieressä, josta jatkoin markkinoiden kautta erinäisten liikkeiden läpi bussipysäkille. Bussi tuli kun tuli, ja maksoin 50 sentin könttäsumman 10 kilsan matkasta kentälle. Kentällä totesin että FVB oli vaihtanut tukikohtansa puoleen väliin Nadia ja kenttää. Eipä siinä, toinen bussi takaisin, jossa tapasin Carlosin. Carlos oli australian-fijiläinen, hänen isänsä oli joku pääimaami paikallisessa kirkossa (en kysynyt missä niistä) ja muuttanut vuosi sitten vasta Fijille. Hän oli menossa katsomaan paikallistaistoa rugbyn herruudesta, joka sattui olemaan matkan varrella minullakin. Päätin siis liittyä seuraan.

Jos aussien rugby on rajua, niin tää oli sitten linnasäännöillä pelattava vastine. Carlos kertoi että valtaosa pelaajista oli jos ei aivan mutta melkein paikallishuligaaneja, joka aiheuttaa jos jonkilaista nokkapokkaa tuomioiden välillä. Kisat oli paripäiväiset piirimestaruudet, jotka pelataan aina näin vuoden päätteeksi, tänään oli alkukarsinnat ja huomenna finaalit. Tapahtuma oli selvästi koko perheen vapaapäivä, iso joukko katsojia isolla ruohokentällä istuskeli. Tosin varjossa, eikä kovin moni itse peliä ollut tullut katsomaan, kunhan hengailivat. Siis isi pelaa ja perhe tappaa aikaa. Ihan kuin kotipuolessa puulaakifutis. Aikani touhua seurasin ja kyselin Carlokselta paikallismenosta. Sain muutaman hyvän vinkin, mm. hän varmisti että ei ne poliittiset ongelmat tällä puolella saarta näy, ne pysyy itäpuolella pääkaupunki Suvan alueella. Olipa hyvä puhua jonkun kanssa jonka englanti ei ollut aksentoitunutta ja vähän vähemmän soljuvaa.

Niin, maahan on monikielinen, kaikki osaa englantia. Tosin ei se nyt ihan täydellistä ole, riippuen ihmisestä taitotaso on kolmasluokkalaisen tai sitten yliopisto-opiskelijan tasolla. Muut kielet on fiji ja hindi, eli siis Intian pääkieli. Aksentti on hurja mutta toimeen tullaan. Paras kielikukkanen tältä päivältä bongattuna oli "Imraan's Barbar Shop", joka ei myynyt barbaarikirveitä vaan tarjosi hiustenleikkuuta. Muutenkin fiilis paikasta on todella paljon positiivisempi kuin Balilla, vaikka kadulla ihmiset kovasti taksia tarjoavatkin, ei ne sentään roiku hihassa. Vaikka hulluruohoa jo muutama on tarjonnutkin, niin rihkamakaupustelijat pysyvät liikkeissään. Kuvaisin menoa sanoilla "ylettömän aktiivinen asiakaspalvelu".

Löysin Bureuan pienen kävelymatkan päästä rugbykentältä, ja siinä tädin kanssa turistiin mukavia. Hän antoi joitain vinkkejä paikoista joissa kannattaisi pysähtyä, joten mun suunnitelmat alkaa tässä kasautua pikkuhiljaa oikeeksi plääniksi. Myöskin selvitin että lennon vaihto on aika kivutonta aikaisempaan ajankohtaan, jos tarve vaatii, sellainen satku paikallista ja maasta pääsee pois aiemmin. Lennot olivat aika tyhjiä, joten pari päivää ennen ilmoittaessa kaiken pitäisi olla ok. Siis rahavarannon kuivuessa/konepistoolien ilmaantuessa katukuvaan onnistunut takavasemmalle -operaatio on mahdollinen.

On muuten kuuma täällä. Aamulla kympiltä liikkeelle lähtiessä ilma oli vielä siedettävä, mutta siinä kahden-kolme huippeilla tuli jo mietittyä mihin täällä pääsee pakoon. Ilmankosteus sen taas tekee, elohopea lienee vain kolmenkympin tuntumassa. Tulin siis reissulta palattua hetkeksi päivänokosille ilmastoituun hostellihuoneeseen. Joo, melkoinen kermaperse, mutta ottakaa huomioon että oon vasta ekaa päivää täällä. Viikon kuluttua jo soljutaan joukossa kuin Yön Timo Joensuun kauppatorilla perjantai-iltana.

Nyt illalla kävin sitten vähän ruokaa hakemassa sekä kyselemässä noiden saarireissujen parhaita tarjouksia. Tää hotellin setä tarjosi nyt viikoksi $35 dollarilla yö täyden ylläpidon lähimmällä saarella $80 menopaluulautalla. Eli sellanen 325 dollaria viikosta, ja varmaan satanen muihin huveihin siellä alueella. Houkuttelevaa, mutta en arvellut vielä tarttua syöttiin. Mulle kun on aika sama missä mä makaan, kunhan aurinko paistaa. Joten arvelin huomenna lähteä etelään kohti Coral Coastia. Ranta ei ole mikään mahtava, mutta erään rennon hostellin oli kämppätoveri Japanista siellä käynyt katsomassa.

Ja vähän kyllä houkuttelisi se Suvan aluekin käydä vilkaisemassa, en ole ennen ollutkaan vallankumousalttiissa ilmapiirissä. Katsoos nyt.

Lentokoneessa

23.11.2006 klo 21.34

Ei näytä ihmisiä koneessa huolettavan Fijin sisäpoliittinen tilanne, kone on täynnä. Tosin valtaosa taitaa jatkaa suoraan Los Angelesiin, mutta eiköhän meitä kourallinen Fijillekin jää. Päivä meni kaupungilla kierrellessä, jopa vähän liian kauan. Meinasi mennä vähän tiukille koneen kanssa, bussi keskustasta lentokentälle kesti 20 minuutin sijasta 2 tuntia. Ruuhka-aika & käsittämätön kiertojärjestys.

Niin, mähän olin kentällä kun taululla vilkkui "final call", eli siis sellasen tunnin myöhässä check-innistä. Kone lähti virallisesti klo 19.10 ja mä olin kentällä puoli seiska. Vähän liian myöhään kansainväliselle lennolle, huomasin. Suostuivat vielä kuitenkin ottaan mun kamat kyytiin, luojan kiitos, ja mä olin viidessä minuutissa aseman ulko-ovelta koneen portilla. Oli kyllä henkilökohtainen rekka kaikkien tarkastusten läpäisemisessä. En arvellut kokeilla uudestaan.

Mulla ei tietty oo mitään varattu itse Fijin päässä, joten pitää lentokentällä kysellä neuvoja. Lonely Planetia nopeasti vilkaistuani näyttäisi että tiedossa on Bali kakkonen, tosin nyt ihmisten pitäisi ymmärtää englantia paremmin. Great.

Sinä osta halpa riepu, minä muuten mennä konkurssi. Näin. Kaikkeen sitä pitää itsensä heittää.

klo 00.55

Bula!

Hostelli löytyi kivuttomasti, olisi ollut lentokentällä ottajaa muuallekin. Halbahalbaa oli tarjolla kaikkialla, mutta mä poimin tälläsen Nadi Downtown backpackersin tästä ihan kylän keskustasta, kun kuskasivat ilmaiseksi. $12 on yö, otin kaksi. Kurssi on vielä vähän heikompi kuin Uudessa-Seelannissa, muistaakseni viimeksi tarkistaaksessani eurolla sai vähän päälle kaksi paikallista.

Juttelin muutaman paikallisen kanssa, hostellin isännät eivät suositelleet Suvan aluetta tuolla itärannikolla. Nadihan on lännessä, tänne ne kaikki turistit tulee ja tuonne pääsaaren länsirannalla sijaitseville paratiisisaarille ne kaikki matkustaa. Mutta kun ne maksaa, jollain $50-70 /yö selviää, riippuen vähän paikasta. Tohon tosin kuuluu myös ruuat, saarilla kun ei supermarketteja ymmärrettävästi paljoa ole. Mutta silti.

"John", paikallinen puuseppä istui hostellin ulkopuolella ja kovasti olisi mua viemässä lähikylään tutustumaan paikallisiin. Dave, hostellin työntekijä taasen olisi mua buukannut saarille lomasta nauttimaan. Hän kertoi että sää muuttuu sateiseksi joulukuussa, kun se on sadekautta. Pitäisi kuulemma saarilla käydä nyt ensin, ja vasta sitten kierrellä tätä Viti Levu -nimistä pääsaarta.

Nyt taas iskee tää tuttu ketä uskoa ja ketä ei -syndrooma, mukaviltahan nää kaikki vaikuttaa, mutta kun ei niistä oikein koskaan tiedä. Jospa pääsisi pois tästä Nadin alueelta johonkin muualle, niin saattaisi touhu parantua. Tai sitten tosissaan eletään Balin aika uudestaan läpi.

Huomenna kiertelen aluetta ja kyselen vaihtoehtoja, lentokentällä on puolueeton turistitoimisto ja jos löytäisi muitakin backpackereitä. Meidän hostellissa oon tavannut mun lisäksi neljä, enkä muita hostelleja tuossa ajomatkalla kylään nähnyt. Itsenäinen matkailu kiinnostaisi kyllä saaren ympäri, mutta vähän vielä mietityttää rohkeneeko sitä. Jos löytyisi joku samanhenkinen, niin ehkä sitten.