Suomen kamaralla

lauantai, 29.12.2006 klo 18.15

Ruisleipä, sauna, luistinrata, sinihomejuusto, jouluruuat. Ja tietty äiti. Täällä ne kaikki odottivat. Lämpötilakin on vedellyt vähän enemmän talvisia lukujaan tässä parin päivän aikana, -6 alle taisi neula vähän tipahdella hetkellisesti. Ihmeellisintä on, kun aurinko ei juuri puiden latvojen päälle nouse, ja pimeä laskee niin pirun aikaiseen. Onpa hienoa olla kotona.

Äiti ja sisarukset olivat mua kentällä vastassa, jopa kaikki tavarani olivat osanneet toiselta puolelta maata perille. Kovin oli mielenkiintoinen fiilis kun pystyin suomeksi kentällä kysymään neuvoa. Siinä sitten äidin kyyneleet pyyhittyä vedin talvitakin niskaan ja suunnattiin autoa kohti. Kyllähän se ilma hieman poskia puri, mutta kaikkeen kuulemma tottuu.

Nyt tässä muutaman päivän kotona olleena on pidetty Suomen kulttuurin & kielen pikakurssi, taidan mä tätä vielä osata. Kaikkea tuttua ja kotimaista on kokeiltu, ei se niin erikoiselta tunnu. Jopa autolla osaan ajaa tällä puolen tietä, tosin vinkkarit on väärällä puolella. V*tuttaa vaan kun noi kaikki tv-ohjelmat on tekstitetty, häiritsee elämystä. Ja vuosi sitten tuntui että ilman ei pärjätä.

Noin kokonaisuutena ei tää niin pahalta tunnu. Ilmat on ihan siedettävät, ja vähän kerrassaan tuohon suomen kieleen ympärillä tottuu. Mutta toisaalta enpä tässä hirveästi ole sisältä poistunut, mitä nyt hieman ensijäitä oli käytävä testaamassa tuossa keskustan kentällä. Seuraavat päivät/viikot näyttää miten pahaksi tää tästä muuttuu. Mulla on kuitenkin fiilis että ylöspäin ollaan menossa, uudet seikkailut odottavat.

Mitäkö muuttui? Itse en tunne muuttuneeni kummasti, mitä nyt vuosi toi mukanaan vähän laajempaa ajatusmaailmaa. Sekä ison kasan elämyksiä. Matkustelukipinä jäi päälle, eiköhän tässä lähivuosina vielä voisi vähän kierrellä. Ja kun partani ajoin pois siskokin muutti mielensä että olisin muuttunut. Vaikka vähän erilaiset vaatteet olikin päällä kuin lähtiessä. Mutta sitä se on 13v teinitytön elämä. Suomen päässä en nyt ole hirveästi eroja havainnut, katsoo sitten onko Tampereella jotain kummempaa. Eiköhän tää kuitenkin ollut mulle vaan pieni välivuosi, tästä jatketaan vanhoin kuvioin. Tai ehkä jotain pientä voisi muuttaa...

Tässä vaiheessa on aika kiittää siis kaikkia kanssani "matkanneita", tää reissu on paketissa. Vieraskirjaan voisit mainita jos vuoden aikana mukana poikkesit, olisi kiva nähdä itsekin kuinka moni mun toilailuja seurasi. Mutta nyt, Welcome 2007!

Lontoo, Heathrow

keskiviikko 27.12.2006, klo 10.10 Greenwich Mean Time

Herranjumala tätä kentän kokoa. On kyllä mahdollisuus itsensä hukata, mutta kyllä mun sisäisellä kompassilla perille päästään. Qantaksen lento laskeutui terminaaliin kolme, ja mun jatkolento lähtee kakkosterminaalista. Matkattiin siis 10 minsaa bussilla paikasta toiseen.

Qantaksen yölento meni ongelmitta kokonaisuudessaan, tällä kertaa mun Qantas-TV jopa toimi moitteetta. Koetin viimeiset 64,80 aussidollaria käyttää lennolla tax-free tuliaisiin, mutta koska mun haluama EdT maksoi $65, emme päässeet yhteisymmärrykseen lentoemojen kanssa. No, parinkymmenen sentin vuoksi kannoin rahani muualle. Ihme liikelogiikkaa.

Kävin siis nyt tän kentän liikkeitä koluamassa ja päädyin ostaan hieman tuliaisjuomia ja lopulta myös sen EdT:n. En tosin samaa minkä olisin Qantakselta ostanut, mutta jotain kuitenkin.

Euroopan lentoliikenne on heittänyt häränpyllyä tässä vuoden poissaollessani, turvatarkastukset on menneet vielä uskomattomammiksi kuin muistelin. Eikä nyt kyse ole vain Heathrown käytännöistä, sama metallitarkastus levitä-kädet-käänny-ympäri-hyvää-päivänjatkoa -rutiini täälläkin on kuin muualla, tosin nyt kyltit ohjeistivat ihmisiä poistamaan päällystakkinsa ennen metallinpaljastimen läpikävelyä. Mikä on päällystakki?

Ei, tuo nyt on jo rutiinia kaikkialla. Mutta tuo säännöstely kaikkien juomamateriaalien kantamisesta käsimatkatavaroissa on mennyt aikalailla ylettömyyksiin. Mun piti ennen tarkastuksen läpäisyä laittaa mun dödö ja hammastahna sinetöityyn pussiin, jotta laskivat mut läpi. Ja muualta ostettuja tuliaisjuomia on turha edes kuvitella kantavansa mukanaan. Ja tämä koskee siis kaikkia EU:n sisäisiä lentoja, jos haluat tax freetä käyttää, ensin on mentävä tarkastusten läpi ja sitten ostettava juomansa ko. kentältä. En ollut siis tuomassa aussijuomia mukanani.

No, mun lennon pitäisi puolen tunnin päästä lastautua taas täyteen, näyttäisi olevan pari muutakin lentoa yhdistetty samaan. Turvatarkastuksessa näytti Ilveksen junnuporukka olevan tulossa mitä luultavimmin Suomen suuntaan, joten eiköhän iloista kolmetuntista päästä jakamaan poikien seurassa.


klo 15.20, Lento Kone

Hellurei ja hellät tunteet, kohta ollaan perillä. Lätkäjunnut eivät tulleet koneeseen, kiitos siitä. Sen sijaan vieressä istuu Bangkokiin vanhempiaan viikoksi tapaamaan menossa oleva neito, jonka kanssa tässä aikamme kuluksi turistaan. Mulla on ikkunapaikka, ja häntä kovasti kiinnostaa katsella mun olan yli maisemia. Juuri äsken Ruotsin yli heilahdettiin, tai ollaan kai me vieläkin rajojen sisällä. Hän asuu Briteissä ja ei ole koskaan Suomessa ennen käynyt. Nytpä on mahdollisuus.

Tosin hän vain vaihtaa konetta, ei poistu kentältä, mutta eiköhän siinä jo saa jonkinlaisen elämyksen. Pilotti kuulutti juuri että tunnin verran menee perille, ja lämpötila on viiden plussa-asteen puolella. Melkoinen pehmeä lasku, eihän siellä ole edes talvi!

Nyt kun olen ihan ähkynä tarjotuista kolmioleivistä, taidan syventyä hetkeksi vielä kirjaani. Kummallinen valoilmiö tekee paikkaansa juuri ulkona, näyttäisi aurinko alkavan laskea mailleen. Mutta kellohan ei ole vielä edes neljää?!?

Kotia kohden

tiistai, 26.12.2006

klo 17.15
Sydneyn kentällä ollaan, vikaa kertaa hetkeen. Ulkona aurinko paistaa kauniisti, terminaalissa tuoksuu kerosiini ja kotia kohti suuntaavat turistit ostavat paljon tuliaisia. Piti munkin muutama. Rahaakin olisi vielä $80 jäljellä, mutta taidan säästää ne ja vaihtaa Suomessa euroiksi.

Kate heitti mut aamulla bussipysäkille, olin mä muutaman tunnin unta saanut. Se kahdeksan tunnin matka meni joutuisasti nukkuessa, ja kohta oltiinkin taas Sydneyssä. Tuli muuten ekaa kertaa ylitettyä Harbour Bridge, kun bussi sen kautta kulki Central Stationille. Muut hyppäsivät keskustassa pois kyydistä, mut kuski vielä kuskasi lentokentälle. Kentällä olin hieman ennen kahta, joten on tässä ollut aikaa taas kenttää kierrellä. Ostin matkalle lukemista, muutaman ostoksen suoritin myymälöissä ja söin valtavasta leikkelelautasesta Crescent Headissa kasaamiani eväitä.

Queenslandin omaa Bundaberg-rommia en saanut ostettua mukaan, kun ovat euroopassa muuttaneet säännöksiä poissa ollessani. Lontooseen asti olisin päässyt, mutta sieltä yhteyslennolle ei saa käsimatkatavaroissa kuskata mitään nestemäistä. Eivätkä antaneet tax freetä ostaa ennen kuin olin rinkkani tullannut kohti Helsinkiä jo menemään, eli en saanut ruumaankaan mitään lastattua. Pirun terroristit.

No, kohta pyörähtää laskuri käyntiin. Vain 30 tuntia ja counting. Missä on teleportit, eikös nyt jo tulevaisuutta eletä?


klo n. 3 tuntia koneen noususta

Lento lastautui kyllä ajallaan, mutta siinä sitten jotain ongelmaa koneessa korjasivat tunnin verran ennen kuin kone pääsi nousemaan ilmaan. Selkeni sitten että osa jota venailtiin oli bisnes-luokan ruuan lämmitysuuneihin jotain sulakkeita tms. eikä insinööri edes saanut vikaa korjattua, kunhan lastasi osan mukaan ja siirsi vastuun Lontoon pään mekaanikoille. Kyllä tää kone näyttää mukavasti ilmassa kestävän, vaikka nyt ykkösluokka joutuu hetken ruokaansa odottelemaan kun meitä muita palvellaan ensin. Kyllä turistia hemmotellaan.

Koneen numero on Qantas 1, ja kyllä tää taas ihmisiä vetää. Näyttäisi spekseissä lukevan et reilu 400 ihmistä mahtuu, eikä kovin montaa tyhjää paikkaa ole tullut bongattua. Ruoka oli vaihteeksi loistavaa, ja sitä oli mun mielestä jopa liian paljon. Go Qantas go.

Katselin tuossa juuri sellaisen hermoja rentouttovan äktion-pätkän kuin Snakes on the Plane, nyt voisin koettaa hieman torkkua ennen pysähdystä Bangkokissa. Näytettiin kartan mukaan juuri Darwinin yli lentävämme, paikallisaika on 23.05, aikaa Bangkokiin on 4:55h ja ulkona on pimeää.

Nyt enää 4:54. Loistavaa.


klo 7:05h Lontoosta

Bangkokin kenttä oli ruma ja betoninen, vaikkakin selvästi aivan viime aikoina rakennettu. Vähän oli kuin olisi isossa sylinterissä kävellyt. Pistivät meidät siellä vähän ulkoilemaan, käveltiin hirmuinen lenkki yläkertaan ja uudestaan turvatarkastusten läpi vain päästäksemme takaisin samaan koneeseen. Koneessahan ei turvasäännösten mukaan saa olla ihmisiä kun sitä tankataan.

Stoppi kesti jonkun kolme varttia, kävin haistelemassa hajuvesiä ja join vettä. Nyt ollaan lennetty viitisen tuntia, sain jopa hieman nukuttua. Vieressä nuori plikka voi pahoin, jotein luovutin paikkani käytävän äärestä hälle. Raavas suomituristi ei matkapahoinvoi.

Alla kiitää sellaisia kuuluisia paikannimiä kuin Kabut, Dushanbe, Islamabad ja Samarkand. Taidan ottaa taas torkut.