Täällä taas, ja kohta muualla

Viikon päivitys vuorossa, ottakaapa mukava asento kiikkerällä tietokonetuolillanne. Eletään tiistaita, 26. syyskuuta 2006 ja mä oon valmis lomailemaan.

Tai no vielä pitäisi pakata ja tietokoneesta backupit ottaa, huomenna harkkatyöt palauttaa, maksaa osa asuntolan maksuista, palauttaa kirjaston kirjat ja suoriutua lentokentälle. Onneksi kone lähtee Newcastlesta, ei tarttee enää Sydneyyn suoriutua. Siellä tulikin käytyä eilen. Mutta aloitetaan viime viikosta.

Tiistaina oli aaltoja, tosin rikoin surffilaudasta yhden evän siinä matkan varrella. Oltiin Dudley Beachillä, hieman etelässä ruuhkaa karussa. Alkaa nimittäin tuo kesäkeli näkymään, on nuo kaikki keskustan rannat tupaten täynnä kaikenlaista laudalla kellujaa. Illasta koetin sitten etsiä uutta evää Jesmondin "surffiliikkeestä" mutta ne möi vaan fiiniä kudetta. Ei onnannut.

Tiistaina jo myös vähän valikoitiin materiaalia viikonlopun kuvauksista ja illasta käytiin sitten ihan paikan päällä. Kuvattiin haastattelut näytelmän kirjoittajien kanssa ja sitten vielä kävin Sakaria morjestamassa kun sattui Adamstownin vieressä asumaan.

No, keskiviikkona piti taas lähteä aikaiseen aamulla liikeelle, Kate ja Henry tuli mukaan rannalle chillailemaan. Viimein oli ihan kamerakin mukana rannalla, muutaman surffikuvan sain itsestäni kuvagalleriaa koristamaan. Samalla vähän päivittelin noita vanhenpia kuvia sinne arkistoon. Itse surffi ei kummallinen ollut, kovin oli raskas aalto päälle kaatuessaan. Ja yhdellä evälläkin se sujui.

Paluumatkalla käytiin sitten keskustan surffiliikkeiden kautta hakemassa se uupuva evä, hieman meinasi ensin olla vaikeuksia löytää oikea mutta lopulta pariinkymppiin irtosi oikeanlainen väline. Lauta on taas iskukunnossa. Päivä meni sitten viimeistellessä sen musavideon kuvaukset kasaan, nyt on hyvä olla. Loman jälkeen sitten editoidaan.

Torstai, hmm. Ei muistikuvaa. Kai mä noita harkkatöitä kasailin ja luultavimmin joku piti bileitä kampuksella. Perjantaina oli taas pitkä päivä suunnitellessa ja kirjoittaessa, illalla muutamalla oluella itseäni palkitsin. Varmaan myös surffasin. Kävin myös noutamassa kamerat (vaihteeksi) viikonlopun kuvauksia varten. Lauantai-aamuna oli hieno surffikeli, Dylanin ja poikien kanssa vietettiin pitkä aamupäivä rannalla. Kuten jo aiemmin mainitsin, kelit senkun paranee. Ekaa kertaa ihan pelkissä boardshortseissa surffasin (aiemmin mulla on ollut se raft-shirt päällä auringolta suojaamassa), mutta hyvin se näytti luonnistuvan ilmankin. Hieno fiilis.

Kotimatkalla käytiin ostamassa kuteita illan bileitä varten, Gender Bender -nimiset olivat vuorossa. Pojille mekko ja tytöille viikset ja ulos. Voi veljet. En oikein tiedä pitäskö noita kuvia laittaa julkiseen jakeluun, oon kuullut että ne ei sieltä koskaan poistu. Kyllä mun pikkumusta melkosen kiree oli...

Sunnuntaina olisi ollut futisturnee ja IH survivor, mutta mä kyllä jouduin skippaamaan molemmat. Ei paljoa tullut nukuttua yöllä ja päivä oli piinaavan kuuma. Olin melko varma että mä olisin kuollut ulkona -> pysyin siis sisällä. Olotilani toettua sitten tein harkkatöitä ja illasta käytiin kuvaamassa muutama tunti sitä musateatterin harjoittelua. Myöhään siellä meni mutta hyvää materiaalia tuli.

Illalla kotiin palattuani katselin hetken telkkaria ja päätettiin Heatherin kanssa lähteä maanantaina katsoon teatteria. Sydneyyn. Pitäähän se oopperatalo ihmisen elämässään (ainakin) kerran kokea. Joten seiskalta aamulla ylös hieman puvun silittämistä, kamat kasaan ja asemalle. Se kolme tuntia meni nukkuessa ja LP Australian editionia silmäillessä. Matkasuunnitelmat on vieläkin vaiheessa.

Pieni tauko tässä välissä, tää aikajärjestyksessä kertominen on niin kovin tylsää. Musta tuntuu että tää tarinoiden taso on laskenut melkoisesti noista alkupään ajan mestariteoksista, mutta pysyypähän edes kirjakieli jossain kunnossa. Vähän tarinaa maustaakseni kerronpa siis hetken aikaa olutmerkeistä.

Fostersia ei juo kukaan, se on oikeesti ranskalainen nykyään. Hyi. Tooheys New on paikallinen olvi, halpaa ja helppoa. Sitten on Carlton Draught, Melbournen oma yleisolut, mun suosikki. Carltonilta on myös olemassa muutama erilainen brändi, sama pätee myös Tooheysiin. Ekalla on ainakin Cold, Melbourne Bitter ja Crown Lager, vikalla Extra Dry, Draught ja Old. Noista Old on tumma olut, joka on ihan siedettävää muttei kuitenkaan Guinnesia. Jossain vaiheessa tykkäsin sitäkin nauttia. Sitten löytyy sellaisia kuin XXXX, VB, Hahn, Cascade, Gold, Coopers jne. Listahan on melko loputon tää maa tykkää oluesta. Ja tietty tähän listaan pitää lisätä ne paikalliset pikkupanimoiden tuotteet. Koko lista löytyy mistäs muualta kuin Wikipediasta.

Yhden merkin voisin vielä mainita, joka on paikallinen Newcastlen Bluetongue Ginger Beer. Tässä maassa inkiväärioluella yleensä tarkoitetaan alkoholitonta, mutta tuo tekee poikeuksen. On tarjolla Newcastlen keskustan baarissa nimeltään Brewery, yksi syy enemmän lähteä ulos. Täällä kun ei lonkeroita ole, niin tuo on ehkä lähinnä. Siidereitähän ei tosimies juo, mutta Darwinissa löysin Tasmanialaisen Mercuryn, joka oli mukavaa vaihtelua raskaisiin oluisiin. Ja on täällä tietty myös UK:n Strongbow, mutta sepä siitä. Sitten on limuviinoja tytöille, mutta ne on toinen tarina. Rajansa mullakin.

Noin yleisesti oluet on alkoholipitoisempia täällä, ja baarissa iso olut on nimeltään schooner (425mL) ja pieni middy (285mL). Jos oikein janottaa, niin ota jug tai kaksi (kannu(t)). Hintaa schoonerilla on opiskelijailloissa ravintolassa $2,5 ja normi-iltana $4-5. Kaupasta ostettuna halvimmillaan saa 30 tölkin Tooheys New boksin jollain 34 dollarilla, kun yleensä kori irtoaa 30-40 dollarilla. Riippuen vähän bottleshoppien tarjouksista, ne kun ei ole Alkon tyylisiä monopoleja. Ei se siis niin hirveen halpaa ole, mutta siksi meillä onkin ihanainen boksiviini, The Goon. Mutta siitähän te jo tiedätte.

No, takaisin Sydneyyn. Päivä meni katsellessa nähtävyyksiä, hieman taas näytin paikkoja. Heather oli kuin pikkutyttö, kovin innoissaan kaikesta. Ja mikäs siinä, ihana ilma oli taas. Ostettiin viinipullo ja käytiin pikkupiknikillä (oli mulla omenakin mutta sitä ei syöty) siinä Royal Botanic Gardenissa, aika kului siivillä katsellessa auringonlaskua Satamasillan ja oopperatalon taa. Kellon lähestyessä kuutta piti käydä sitten vaihtamassa ne ykköset ylle ja valmistautua korkeakulttuuriin.

Näytelmä jota mentiin katsoon oli Shakespearea, The Tempest nimeltään. Ei ihan sinne isoimpaan saliin päästy, mutta kyllä tähänkin 400 ihmistä oli ahtautunut, loppunmyyty näytelmä oli. Maanantai-iltana. Voipi olla että tekevät jonkin verran rahaa tuolla rakennuksella... Itse näytelmästä ei kovin kummempaa, päivän ulkonaolon ja viinipullon jälkeen se eka puolituntia oli kyllä melkosta taistelua hereillä pysymisen kanssa. Ja ei tuo kuivakka 1600-luvun huumorikaan muhun ihan vedonnut. Taas kerran, tuo kotipuolen show ei kyllä häviä yhtään.

Teatterista poistuttua sitten olikin aika jo etsiä junaa kotiinpäin, kello oli kohta kymmenen. Junamatka kesti hetken ja kotona oltiin virkeinä ja pirteinä siinä kolmen pintaan aamuyöllä. Onneksi ei ollutkaan tänään juuri mitään tehtävää. Mutta oli se sen arvosta, onpahan nyt käyty korkeakulttuuria ihailemassa maailman huipulla.

Niin, tänään sitten heräsin taas aikaisin ja koko päivä tässä on paahdettu. Mutta nyt on kaikki valmista, tässä juuri viimeistelin varmuuskopiot koneesta ja otin pienen kotiparturisession niskavilloille (ettei vaan tule rusketusrajoja :) ja seuraavaksi otan pitkän suihkun, pakkaan kamani ja nukun pitkään. Huomenna palautan harkkatyöni ja suunistan Sakarin kämpille. Siellä saatetaan ottaa muutama olut loman alkamisen kunniaksi. Klo 17.10 kone nousee kentältä ja eipä aikaakaan kun ollaan pohjoisen lämmössä.

Jopa polttelee.