Päivä 5 - Siirtymätaival

02.10.2006 klo 15.25

Ollaan jossain Cairnsin ja Mission Beachin välissä, kyytinä Greyhound ja suuntana etelä. Aamun ekat bussit missattiin, kun molempia nukutti liikaa. Tää bussi lähti Cairsista yhden aikoihin ja on Townsvillessä seitsemältä. Siis sellainen repiat kuusi tuntia tulee bussimatkaa, ihanaa.

Päätettiin se Mission Beach skipata, koska kuultiin eilen saksalaisilta reissaajilta että se on Cairnsin kopio mutta uimakelpoisella rannalla. Joten ostettiin $55 dollarin liput Townsvilleen asti, siellä viihdytään aikamme. Ainakin torstaihin asti, koska kyseessä on yliopistokaupunki ja keskiviikot on ihan rokkaavia niissä. Ja on siinä lähistöllä muutama näkemisen arvoinen paikka muutenkin.

Matkaa sinne ei oikeestaan ole Cairnsista kuin 342 kilsaa, mutta kun pysähdytään vaikka missä pikku pitäjässä, niin kyllähän tätä aikaa kuluu. Eikä nää tietkään ihan mitään mahtavia ole, vaikka kuski niillä koettaakin kaahata parhaansa mukaan. Mulla tää matkustaminen ei niin kovin kummallista ole, mutta Sakella tekee vähän tiukkaa. Jäätävä krapula kun ei koskaan ole auttanut autossa istumista.

Nyt siis tapetaan aikaa bussissa, ja illasta katsotaan miltäs se kylä oikein näyttää. Majoitusta ei tietty ole, elämässä täytyy olla jännitystä.

klo 23.25
Reef Lodge Backpackers, Townsville

Bussiasemalle päästyämme istuimme alas, Sakari poltti tupakan ja mä söin mangon. Hetken ilmaa ihasteltuamme kaivoimme opuskirjan esiin ja paikallistimme itsemme. Lähin hostelli oli n. 5 minsan kävelyn päässä ja osoittautuikin todelliseksi helmeksi. Ainoa puute on uima-allas, muuten kaikki toimii juuri niinkuin hostelleissa pitääkin. Paikat on puhtaat, tekemistä löytyy sekä ilmapiiri on miellyttävä trooppisine puutarhoineen. Tää paikka meni heti Listan (tm) kärkipäähän, vain Darwinin Frogshollow on edellä.

Nyt on sitten syöty illallinen ja tutkittu kaikkia mahdollisia oppaita mitä täällä on tehtävää. Havaittiin että lauttamatka se on huomenna aamusta tiedossa. Magnetic Island, 8 kilsaa tosta satamasta näyttää olevan oikea löhöilyparatiisi. Saarella on ei enempää tai vähempää kuin 320 aurinkoista päivää vuodessa. Keskimäärin. Siellä on joku 2000 paikallista asukasta, bussiverkosto ja kauppoja. Sekä 24 biitsiä, joista osa on sellaisissa The Beach -leffan tyylisissä laguuneissa. Ei se ehkä yhtä eristäytynyt ole, mutta näkymät pitäisi olla kunnossa. Laittelen niitä valokuvia sitten aikanaan :)

Saarelta löytyy Australian tihein villi-koaloiden keskittymä, ja kaikkea muutakin luonnonelävää näyttää olevan tarjolla. Sekä tietty se tuttu sukellus-, snorklaus-, merikajakointi-, trekkaus-, autonvuokraus yms skene, mitä nyt turistipaikkoihin kuuluu. Mutta tällä paikalla on plussana se julkinen liikenneverkko ja oikeita ihmisiä asumassa, joka heti laskee hintoja kummasti. Ja kun vielä tänään bongattiin tarjous $65 dollarilla kahdesta yöstä hostellissa, lauttamatkat, aamiaiset ja tervetuliaisdrinkki, niin suunnitelmat oli lukossa. Paikkakaan ei näytä hassummalta, YHA-hostelli sekin näyttäisi olevan.

Muuten, nyt kun kävin näitä paikkoja käytyjä hostelleja oikeesti vertaan, niin se Singaporen hostelli on tähän asti ollut ainut josta on löytynyt langaton netti. Arvelin ihan piruuttani kokeilla Airporttia täälläkin, ja mikäs se sieltä putkahti. Taisi Reef-hostelli heilahtaa ykköspaikalle :)



Kävin tuossa myös pienen kävelyn tässä Townsvillen keskustassa tekemässä, mä tykkään. Kuten jo mainitsin, tää ei oo mikään turistimesta, vaan ihan normaali yliopistokaupunki. Sattuu samalla myös olemaan tienhaara Sydneystä/Cairnsistä kohti Darwinia matkaaville, suuri valtatie länteen lähtee tän kaupungin kupeilta. Nopeasti googletettua tän kylän koko on 160 000 ihmistä, eli aika kiva. Keskusta oli mukavan kompakti, ja menoa ja vaihtoehtoja riittäisi. Ei välttämättä olisi pahempi paikka olla vaihto-opiskelijana täälläkään.

Tuossa juuri ennen nukkumaan käyntiä pari opossumia äsken hyppäsi puusta alas ja jahtasi toisiaan hetken aikaa. Huomenna pitäisi nähdä vähän lisää eläimiä, joten nyt on aika painua pehkuihin.

Päivä 4 - Maistuva mango

01.10.2006 klo 23.00

Taas tippui yksi kuukausi almanakasta pois. Ja myös rugby-liiga (NRL) näki huipennuksensa, Brisbane Broncos vei pytyn. Sivusilmällä seurasin ruokaillessani. Newcastlen miesten joukkuehan tippui jo ekalla kierroksella, mutta junnut (alle 21) oli kyllä finaalissa, en nyt sitten tiedä kuinka pelissä kävi. (EDIT: näyttivät hävinneen) Olin liian kiireinen ottamaan aurinkoa. Mitähän ne nyt näyttää telkkarissa, uusintoja kauden varrelta?

Toivottavasti eivät ainakaan paikallisen saippuaoopperan, The Neightboursien jaksoja lisää. Ko. sarjasta on muuten melko moni aussitähti ottanut vauhtia maailmankartalle, joukkoon kuuluu ainakin Natalia Imbruglia, Kylie Minogue ja muutama muu. Itse sarja on ollut televisiossa lähemmäs parikymmentä vuotta ja on ihan hirveetä skeidaa. Mutta niin vaan se Kauniit ja Rohkeatkin vielä porskuttaa.

Heräsin aamuyöstä kun tämä meidän huoneen bileosasto saapui reissuiltaan, mutta kylkeä kääntämällä siirsin itseni takaisin unten maille. Siinä kympin aikoihin olikin sitten jo liian valoisaa mun silmille, nousin ylös ja läksin vähän kiertelemään kaupunkia. Kävin lukemattoman monissa tuliaisliikkeissä katsomassa mitä kaikkea sitä voi turistille koettaa myydä, ja kyllä se valikoima aika kirjava on. Top 3: 3) koalan lihaa säilykepurkissa pikkunälkään 2) kaksimetrinen pehmo-koala 1) peukalonpään kokoiset teko-tissit, jotka vedessä kastelemalla kasvaa oikean kokoisiksi. Sekä se tuttu valikoima koalaa, kengurua, krokotiiliä ja muuta eläimistöä kaikessa mahdollisessa muodossa. En ostanut.

Kauppakassiini sen sijaan tarttui paikalliselta torilta kokonainen ananas dollarilla ja kolme mangoa kolmella dollarilla. Mangot on olleet hurjissa hinnoissa NSW:ssä (6 dollaria/kpl), johtuen pitkälti niistä hurrikaaneista täällä pohjoisessa, jotka kaikki plantaasit tuhosi. Mutta nyt on uusi sato kasvamassa ja kun se on paikallista, niin hintakin on kohdallaan. Ostin myös Made in China Socceroos-pelipaidan kympillä, pitäähän se futispelipaita olla kunnon lomalta tuliaisina. Pitää nyt katsoa jos löytäisi aidon jostain urheiluliikkeestä siedettävään hintaan, mutta jos ei, niin onpahan nyt ainakin jotain.

Reissulta palattuani Sakarikin oli saanut itsensä revittyä ylös, kuulemma pientä päänsärkyä oli eilisillallan kekkerit aiheuttanut. Istuimmepa siis uima-altaalle kirjaa lukemaan ja päivästä nauttimaan. Auringon laskiessa mä menin ottaan torkut, kyllä kauneusunet pitää saada. Sakke on alkanut naureskella mun nukkumataidoille, mutta eikös se ollut kuin rahaa pankkiin? Ja lomallahan tässä ollaan.

Mä valmistin sitten herättyäni vähän illallista nuudeleista ja kanasta, ja sitten istuttiin uima-altaan reunalla viilenevästä illasta nauttien ja englantilaiskaverin kanssa jutellen. Kävin vielä vähän kaupungilla kävelemässä, mutta sellainen Playa del Ingles se on. Ei oikein mua nappaa, jos et oo kännissä/omista paljon rahaa/halua syödä ulkona, on tää kylä aika turhauttava. Jos mahdollista, jätä väliin.

Onneksi huomenna lähdetään, huone pitää luovuttaa kympiltä, mutta varmaan herätään jo aiemmin ja katsotaan jos ysin aikoihin löytyisi jotain bussia etelään. Mission Beach, reppureissaajien keskittymä pari tuntia etelään on eka pysäkki, ja siitä sitten tuumaillaan eteenpäin.

Tosin pitää ensin löytää se bussiasema, mutta se on huomisen murheita. Otanpa nokoset.

Päivä 3 - Nemoa etsimässä

30.09.2006 klo 23.30

Great Barrier Reef, yksi maailman ihmeistä, löytyy tästä Australian koillisrannikolta. Iso se on ja vaikuttava, ja mä oon nyt sitten käynyt sielläkin. Tosin reissun paras puoli oli että paistoi aurinko.

Kovasti tuota täällä mainostavat, että se on yksi niistä MUST jutuista, jotka pitää tehdä. Mutta tää turistivirta tekee aikalailla sen, että eipä siellä mitään katsomisen arvoista ole, kaikki siellä on koluttu. Melko kuolleilta ne korallit näytti, muutama akvaariokala uiskenkenteli ja meritähti näkyi. Ei ollut haita, rauskuja, mustekaloja eikä edes sitä Nemoa näkynyt. Mutta paistoipa aurinko, ja ruokaakin tarjosivat. Eli tulipa käytyä.

Aamuyöstä tytöt meidät herätti kotiin tullessaan, kova oli halu kostaa siinä 06.45 meidän kellojen pärähtämässä soimaan. Jätettiin kuitenkin tytöt nukkumaan ja kevyen aamupalan jälkeen käveltiin tuohon satamaan paattia kohden. Oltiin melko ekoja kyytiin nousijoita, joten kansipaikat varattiin heti lennosta. Laiva itse oli sellainen katamaraani, joka kulki tuulen ja moottorin avulla parin tunnin matkan sinne itse valliriutan alueelle. Mukana oli ehkä joku 70 henkeä, valtaosa vanhoja ihmisiä valokuvia ottamassa. Ja se sitten näkyi siinä menossa.

Aikalailla karjalta karja-aitauksessa se touhu tuntui, yksi länkkäri meitä snorkkeloidessa aina ohjasi kumiveneestään lähemmäs laivaa ettei vaan eksyttäisi muusta joukosta. Suurin huoli oli suojautua piinaavalta auringonpaisteelta, mutta siitäkin muistivat varoittaa tarpeeksi usein. Ettei vaan satutettaisi itseämme. Matkan kohokohta oli ehkäpä snorkkeloinnin peruskurssi, suoritettuna kuivaharjoitteluna. Harmi ettei saatu diplomia siitä. "Jos snorkkelisi vuotaa, syynä on 1) hiukset snorkkelin välissä 2) liikaa viiksiä 3) snorkkeli on väärinpäin päässä."

Mutta ruoka oli hyvää, näkymät mahtavat ja vesi lämmintä. Kävi vaan mietityttämään että kuinka paljon parempia ne meidän pari ykkösvaihtoehtoa olisi ollut, jos olisi niille reissuille mahduttu mukaan. Niiden kyydissä olisi päässyt vähän kauemmas ja pienemmällä porukalla, mutta turhapa sitä enää on miettiä. Otetaan nokka kohti tulevaa.

Viideltä oltiin iltapäivästä takaisin, joten aurinkoa tuli otettua aika tunteella. Mutta viksu turisti oli laittanut aurinkorasvaa kilokaupalla, joten vain pienellä punoituksella säären etuosassa selvittiin. Ne saksalaiset turistit eivät varmaan mieti samalla lailla juuri tällä hetkellä...

Ekana suihkuun, sitten pyykit pesuun, illallista pizzeriasta ja iltaa istumaan. Ja siellä olikin sitten melkoinen backpackereiden ruumiillistuma tarinoitaan jakamassa. En nyt sano että hän valehtelee, ihan varmasti on käynyt useissa paikoissa ja nähnyt maailmaa monelta eri kontilta, mutta siinä vaiheessa kun puhuttiin Laoksen viidakon noitatohtoreista, jotka osaa muuttaa muotonsa villieläimeksi, niin mä menetin kiinnostukseni. Ei siinä, mukavia tarinoita hällä oli kerrottavana, aina mä tykkään kuunnella ja avartaa omaa tietämystä. Vähän sellainen "mä oonkin käynyt hienommassa paikassa kuin sun isä" -tyylinen kerskailu mulle kuitenkin touhusta paistoi läpi, joten tyydyin sitten nyökkäilemään vierestä ja ihmettelemään mitä kaikkea sitä voi maailmalla nähdä. Oon mäkin nyt jotain muuta kuin Koskipuiston Tampereella nähnyt, mutta ei mulla oikein oo tollaisia elämänkatsomusta muuttavia kokemuksia tullut. Ehkä mä oon vaan sitten liian realisti, elämä on julmaa, get use to it.

Päätettiin myös huominen autoreissu peruuttaa, lähinnä siksi että Sakari ei saa tehdä 300 metrin korkeuseron suuruisia nousuja seuraavan 24 tunnin aikana. Kuulemma sukellus oli ihan ok, vaikka hän olisi pinnan alla pidempään tänään viihtynytkin. Mutta tuo sukellus tuo mukanaan tuon rajoituksen korkeuseroissa, ja kun ei oikein tiedetty näistä tän alueen topografisista eroista, niin päätettiin hyljätä ajatus. Eikä tytötkään niin innostuneita olleet enää ideasta. Joten otetaan huominen rauhallisesti (lue: aurinkoa), etsitään kyyti etelää kohden ja valmistaudutaan siirtymään.

Kyllä tää Cairns on enemmän niille saksalaisille turisteille, jotka haluaa polttaa sitä rahaa (ja nahkaansa). Ei jää kauas Surfers Paradisesta, tosin tää on vaan suunnattu sukeltajille. Mulle riittää.

Päivä 2 - Ebba & Karen

29.09.2006 klo 23.55

Tänään suunniteltiin viikonloppu, pitää käydä huomenissa valliriuttaa katsomassa ja sunnuntaina vuokrataan auto, jolla käydään vesiputouksella sekä vähän biitsillä pohjoisessa. Eiköhän tää turistimesta sen jälkeen ole nähty, eihän täällä oo edes uimakelpoista rantaa! Matkan varrella etelään on paikkoja nimeltä Mission Beach, Airlie Beach, Whitsundays, Townsville, Bundaberg, Fraser Island, Noosa Heads ja lopulta Brisbane. Sekä piljoona muuta. Tuttuja nimiä kaikille backpackereille, mutta katsoos nyt missä kaikissa pysähdytään. Teistä kun harva on täällä käynyt niin kerron paikoista sitten vähän lisää tässä matkan edistyessä. Mutta nyt takaisin tähän päivään.

Aamulla tosissaan vaihdettiin hostellia, eilisen keskustakierroksen perusteella oltiin vaihtoehdot etsitty. Tosin kierrosta vähän haittasi meidän Lonely Planetin ikä, se oli 3 vuotta vanha. Ja kuten taisin eilen mainita, tää paikka on kokenut melkoisen rakennusbuumin viime vuosina, elikkäs valtaosa paikoista joko oli lakannut olemasta tai vaihtanut paikkaa. No, tästä rantabulevardin varrelta, kokonaiset 15 metriä edellisen hostellimme respasta tää uusi mesta löytyi.

Caravella 77, kovin hämyisen näköinen paikka kadulta katsottuna mutta sisäpihalle päästyä oikein kodikas. Selvästi on ollut tässä hetken aikaa, ikä näkyy mutta eipä me mitään luksusta oltu etsimässäkään. Ysiltä aamulla paikkoja kysellessäni meille vielä löytyi yösija viikonlopun ajaksi, 4 hengen sekadormi muutaman pirtsakan tyttölapsen kanssa parilla kympillä nenä. Eivät tytöt olleet Suomesta, mutta rakas länsinaapuri se edustaa täälläkin.

Fakta numero 1) ruotsalaisten ruotsinkieli on aivan jotain muuta kuin yläasteen sönkötykset oppitunneilla. Ei sitä vaan ymmärrä. 2) Ruotsin kielen taito katoaa jos sitä ei käytä. Ei luonnistu vaikka yrittäisitkin. 3) Ruotsalaiset tytöt ei oo niin pahoja kuin niiden maine kertoo. Ne vaan tykkää olla yläosattomissa. 4) Tytöt lähtee meidän kanssa vesiputouksia katselemaan. 5) Sweeet!

No kyllä näilläkin tyttölapsilla joku raja alastomuuden kanssa on, häveliäisyyttä niillekin opetetaan. Mutta tän päivän aikana kolmesti oon kävellyt huoneeseen sisään kun ne on ollut puolialastomana, enkä edes tarkoituksella. Ja kovin tuollainen stringi-kokoelma lattialla kuivamassa valtaosan päivästä pistää raavaan miehen tolaltaan, vaikka niitä kuinka koettaisi olla huomaamatta. Aurinkoakin tytöt voi ottaa ilman yläosaa, kunhan ei juokse. Enkös mä näin opettanut eilen?

Kamamme majoitettua otettiin sitten taas aurinkoa, ensin uima-altaalla ja sitten siinä laguunin äärellä. Välissä syötiin lounasta ja etsittiin niitä vaihtoehtoja sukellus-/snorklausreissuja varten. Sakella kun on sukelluslisenssi, niin hän arveli käydä pinnan alla katselemassa. Mä säästän rahaa ja kelluttelen pinnalla. Vähän huokutteli tuo Introduction Dive, mutta enköhän mä sen passaa. Sukellusten kanssa oli paljon valinnanvaraa ja vähän paikkoja, me kun haluttiin lähteä huomenna. Lopulta päädyttiin varaamaan paikka tästä meidän respan kautta, $110 tuntuu olevan yhden päivän reissusta se kilpailykykyinen hinta tässä kylässä. Jossain vaihtoehdoissa olisi ollut ilmainen 10 minsan laitesukellus, mutta ne oli kaikki jo buukattu. Kyseltiin myös vähän vuokra-autojen hintoja, vuokra olisi jonkun $50 / päivä. Jos siis tytöt lähtee mukaan, niin ihan siedettäväksi se loppusumma muodostuu.

Illasta käytiin syömässä ilmainen illallinen, kupongit saatiin hostellin kautta. Kyseessä oli samantyylinen mini-ateria kuin mitä Darwinissa tarjosivat, jonka olisi saanut upgradetettua isommaksi 6 dollarilla. Ei oltu nälkäsiä, syötiin siis vähän. Ja palattiin hostellille naukkailemaan olutta ja jutustelemaan tyttöjen kanssa.

Olivat keskiviikkona saapuneet maahan, ensin vähän Aasiaa kiertäneet ja sitten Sydneyn kautta Cairnsiin saapuneet. Lomilla ovat, 3kk meinasivat vaan matkailla. Kesätyörahoilla kustantavat reissunsa ja ottavat kaiken ilon irti. Molemmat ovat matkailleet melkoisesti, sekä vaihdossa käyneet ulkomailla. Aika vakaa kielitaito tytseillä on, sekä ovat ihan mukavan oloisia persoonia. Helppo tulla toimeen, eiköhän tässä huoneessa viikonlopun yli viihdytä. Tytöt lähti bailaan, me mentiin nukkuun.

Nyt tutimaan, aamulla on lähtö puoli kasi. Tiedossa tajuttoman paljon aurinkoa ja vielä enemmän nähtävyyksiä. Ja taisin muuten ratkaista ensi kesän työskentelyongelmatkin tänään. Mä lähden Ruotsiin.

Päivä 1 - Cairnsin rauhaa

28.09.2006 klo 23.53

Eletään torstaita ja viikonloppua tämä kaupunki selvästi odottaa. Päivä meni pitkälti auringossa istuessa ja olutta juodessa, loma on alkanut.

Kaupunki ei kovin suuri ole, varmaan vähän Darwinin luokkaa. Mutta turistimesta tää selvästi on, kovasti rakentavat uutta koko ajan. Tää meidän hostelli on ihan tässä rantabulevardilla, ydinkeskustassa. Parihuone $47 / yö, joka tekee sen hieman reilun parikymppiä nenä. Tuntuu olevan aika kilpailukykyinen hinta näihin muihin verrattuna, turistikausi kuitenkin on menossa ja hinnat melko katossa.

Cairns on rantakaupunki, mutta ei tuossa meressä voi uida. Koska niitä aaltoja ei oikein ole (se Great Barrier Reef), on tuo sataman vesi vähän sellaista sakeaa paikalla seisovaa mutapohjaa. Mutta turistin pitää uida, joten Veijo Insinööri on rakentanut valtavan laguunin tuohon rannan viereen. Sen äärellä me tää päivä vietettiin, ja oli siinä jokunen muukin. Parastahan paikassa on, että paikallinen pukeutumiskoodi tuntuu olevan "just don't run when topless". En siis juossut, kun mun toppi oli jäänyt kotiin. Eikä ne tytötkään, keskittyivät makoilemaan.

Vähän kylää kierrettiin päivän aikana, huomenna pitää vaihtaa hostellia tuohon viereen. Siis jos niillä on tilaa. Tää meidän kun on hieman liian rauhallinen meidän makuun, kyllä täällä hyvin nukkuu mutta vähän kaipaisi lisää aktionia. Eiköhän me joku mesta täältä löydetä, valinnanvaraa tuntuu olevan. Arveltiin viikonlopun yli täällä viihtyä, ja sitten ottaakin jo suunta kohti etelää. Paljon on nähtävää ja koettavaa ja niin vähän aikaa.

Päivä 0 - Taas mennään

27.09.2006 klo 20.55
Brisbane Domestic Terminal

Onpa hyvä fiilis. Ei tuosta viime reissusta tunnu olevan kuin k*llin luikaus, ja taas reissataan. Brisbanessa on vähän sateista, mutta eihän me tänne ollut jäämässäkään. Välipysäkki kestää kolmisen tuntia, piti laukutkin ottaa hihnalta ja tullata uudestaan koneeseen. Voihan halpalentoyhtiöt. Mutta kun tällä keikauksella lennoille Cairnsiin tuli hintaa vain $185, niin valinta oli helppo.

Aamulla heräsin makoisten yöunien jälkeen uuteen päivään, joka ei ollutkaan aurinkoinen. Pilvipeite oli Newcastlen peittänyt, eikä siellä niin lämmintäkään ollut. Samanlaista keliä lupasivat loppuviikoksikin. Ei harmittanut lähteä.

Kävin siinä sitten palauttamassa sen harkkatyöni ja maksamassa osan asuntolan vuokrasta pois, tein lounasta ja heilautin itseni Sakarin kämpille keskustaan. Siellä otettiin muutama olunen loman alkamisen kunniaksi ja katsottiin The Dudesons -leffa hänen kämppisten kanssa aikaa tappaaksemme. Hyvää suomikuvaa ne pojat kyllä rakentaa. Ovat muuten yllättävän suuri juttu täällä, aika monta kaveria oon tavannut jotka heidät tunnistavat ja showsta pitävät. Ja kuulemma on vielä isompi asia jenkeissä, mutta siellähän kaikki on suurta. Iso yleisö, kai jonkun täytyy hulluista suomalaisistakin tykätä.

Newcastlen lentokentälle pääsimme hyvissä ajoin, olimme ekoja rinkkojamme tullaamaan koneeseen. Turvatarkastuksen läpi päästyämme istuimme alas ja totesimme maailman pienuuden. Jälleen kerran. Mites monta meitä suomen kieltä taitavia tässä maailmassa nyt olikaan? 5-6 miljoonaa? Ja koko maailman väkiluku? 5-6 biljoonaa? Millä todennäköisyydellä törmäät Suomea puhuvaan ihmiseen, ja juuri silloin kun olet todennut kovaan ääneen jotain ei-niin mukavaa hänestä? 0,1% kertaa mun normaali mukavuusaste = pieni prosenttiluku? Mitäs luulette, tärppäsikö?

Juteltiin siinä niitä näitä ja huomattiin vastapäätä istuvan pariskunnan tarkkailevan meitä. No, tottakai ne ihmetteli mitä kieltä me puhumme ja koettivat sitä selvitellä, ajattelimme. Aikamme asiaa naurettiin keskenämme, ei ehkä niin mukavaan sävyyn, kunnes tämä vanhempi herrasmies tiedusteli meiltä "Mitä murretta te oikein puhutte?" Suomeksi, tietty.

Hän oli 34 vuotta ollut ausseissa ja vielä hieman ymmärsi kieltä. Ei hän tietty sitä ihan hirveästi ollut viime aikoina käyttänyt, mutta kovasti oli kiinnostunut meidän taustoistamme. Aikamme juteltiin, kunnes heidän lentonsa lähti. Mä olin kuulemma muuten Lahdesta. Kamalaa, mutta mitä nyt 70-luvulla viimeksi Suomessa ollut mistään tietää :)

Lento meni mukavasti nukkuessa, sellanen tunnin luikaus se oli ja nyt tässä hetken odotettuamme onkin kohta taas mennä. Pari tuntia Cairnsiin, Jetstar kuljettaa. Pikaruokaa on syöty ja vettä juotu. Ei oo tarvi mennä Red Roosteriin enää ikinä, kamalaa ruokaa. En kyllä kykenisi tuota roskaruokaa montaa päivää pidempään syömään, mutta menkööt nyt matkustuksen takia.

Niin, oonkos mä Sakarista jotain jo maininnut? Varmaan parilla sanalla, mutta kerrotaan nytten matkakaverista vähän tarkemmin. Eli siis isänsä hällä on skottilainen ja äiti Suomesta, juniorikoulut (4-8v) hän kävi Belgiassa ja sen jälkeen muutti Suomeen käydäkseen loput koulut siellä. Porin suunnalla eleli nuoruutensa, ja lukion jälkeen lähti vähän lisää maailmaa katsomaan, suuntana Newcastle, Australia ja 3 vuotta journalismin opintoja. On hän aika paljon matkustanut ennenkin, ainakin aasiaa on hieman kiertänyt, Afrikassa käynyt ja liftannut Suomesta Portugaliin. Taitaa toista vuotta olla Newiessä ja on kyllä kovin jouheva kaveri.

Vähän tuo suomi taas takkusi alkuvaiheessa, oudolta tuntuu sitä näin paljon puhua. Pitää varmaan jossain vaiheessa siirtyä takaisin englantiin, kun se nyt molemmilta mukavasti sujuu. Sakella on muuten brittipassi, eli vaikka Suomessa onkin virallisesti valtaosan ajastaan viettänyt niin kansalaisuutta hän ei ole ottanut. Kuulemma tullut ihan mielenkiintoisia tilanteita maailmalla kun ihmiset eivät tajua hänen myös suomea ymmärtävän. Tämä pätee erikoisesti Helsinki-Vantaaseen.

Mutta nyt kuuluttavat meitä lennolle, +30 astetta ja 60% kosteus kutsuu!

PS. Toivottavasti Cairnsissa ei sada, meillähän ei hostellia ole varattuna, joten taivasalla nukkuminen voi olla yksi vaihtoehto.

02.54
The Bellview, Cairns CBD

Lämpöä +23, ilmankosteus vähän eri tasolla kuin etelässä ja yöelämä tuntuu olevan kovaa vaikka eletään keskiviikkoa. Lentokentältä tultiin bussilla keskustaan ja kysyttiin bussikuskilta neuvoa mihin mennä. Toinen kokeilemamme hostelli oli auki ja otettiin parihuone kahdeksi päiväksi. Ei siis rannalle jouduttu, joka kuulemma oli hyvästä. Kroko Tiilit ne täälläkin saattaa siellä metsästää. Yhden oluen jälkeen irkkupubissa palasimme nukkumaan univelkaa pois.

Huomenna on nätti päivä.