Kiipeilyseinän haasteet

Aamusta katseltiin enkun tunnilla videota alzheimerista, on kuulemma australialaisille oikea ongelma. Ei ne ookaan supermiehiä. Piti tehdä siitä 300 sanan essee maanantaiksi , joten väsäsin sen sitten siinä seuraavan parin tunnin aikana kirjastossa. Vaihdoin myös esitelmäni aiheen vähän kiinnostavampaan, Ethics in marketing --> The History of Surfing.

Kämpillä vähän ruokaa naamaan ja kohti urheiluhallia, tarkoituksena käydä lainaamassa snorkkelit sunnuntain uimakarnevaaleja varten kiipeilykerhosta. Ja joo, ei siellä isoa varastoa ole linssejä tarjolla jos joku "sattuu" kaipaamaan niitä kiipeilyseinällä, mutta näinpä yhdet viime kerralla siellä käydessäni.

Eipä ollut store auki, joten kyselin siinä sitten surffituntia huomisaamuksi vastaanottotiskiltä. Eivät saaneet surffihemmoja kiinni, sanoivat että tule uudestaan myöhemmin. Ja kun vielä kiipeilyseinälle ei ollut ketään sillä hetkellä opastamassa uusia seinän saloihin, lupaavan aurinkoisesti alkanut päiväni meinasi mennä pahasti pilveen.

Ei tätä miestä lannisteta näin helpolla. Ryhdistäydyin, katsoin kelloa (13.30), vedin syvää henkeä ja suuntasin kohti juna-asemaa. Keskustaan, etsimään asusteita karnevaalia ja lauantain illallista varten. Tavoitteena tulla takaisin klo 17.30, kun paikalla on oikeat ihmiset ja hommat taas onnistuu.

Keskustassa kiertelin sen muutaman tunnin, on muuten paljon käveltävää jos vaan jalka nousee. Keskustassa, Central Business Districtin alueella kyllä voisi kulkea bussillakin ilmaiseksi, mutta silloin ei tulisi kierreltyä sivukujia. En siis alistunut, vaan siirsin sinnikkäästi jalkaa toisen eteen.

Kyllähän sieltä pientä kivaa tarttui matkaan, en nyt oikeen tiedä kehtaanko oikeesti kaikkea sitä kamaa laittaa päälle. Kerranhan tässä toisaalta eletään... Kävin vielä katselemassa beachin aaltoja hetken aikaa ennenkuin suuntasin takaisin junalle. Urheiluhallilla olin takaisin 17.28, kuuluisaa suomalaista tarkkuuttako? Miten mä ikinä totun taas akateemiseen varttiin?

Snorkkelit löytyi, ne ei itseasiassa olleet lainakamaa vaan sain ne omaksi, epäilen vahvasti että ne vuotaa kuin seula. Mutta eiköhän niillä yhden olympiamittaisen uima-altaan silti kulje päästä päähän. Myös kiipeilyseinällä näkyi lupaavaa kuhinaa, joten ei muuta kuin sekaan vaan.

Ensin vähän teoriaa (älä tiputa kaveria, mitään irtoesineitä äläkä juo kaljaa seinällä) ja sitten asiaan. Aika tuttua huttua, johan tässä ollaan melkein konkareita kiipeilyvälineissä. Seinällä on eri vaikeusasteisia reittejä, välillä 9-28, isomman numeron ollessa aina vaikeampi. Itse suuntasin ekalla vaikeustason 18 reitille.

Kyllä se muuten kovasti kouluttaa tuo kiipeily. Abseilaus oli valovuosia helpompaa. Kyllä mä melkein ylös asti pääsin, mutta sitten ei vaan oikeesti enää ote pitänyt. Tuoltakohan Sylvester Stallonestakin tuntui lumisella huipulla Cliffhangerissa? Kyllä siinä vartti meni ennenkuin sain mitään pysymään käsissäni, mutta en valittanut. Oli oheisohjelmaa.

Viereisellä kentällä oli käynnissä tyttöjen Netball-ottelu (oisko se verkkopalloa suomeksi?), maaleina koripallokorit ilman taustalevyä. Kovasti ne tytöt kentällä kirmasi, varmasti oli taktisesti loppuun asti hiotut kuviot ja pelipaikat tiedossa. Joku jopa kuvasi videolle peliä katsomosta (se oli sitten sellainen vanha nainen eikä kukaan limainen vanha mies -toim. huom.).

Vielä kerran kokeilin, puolessa välissä tuli sellainen bonjour-ilmiö ekasta kerrasta ja köyden varaan kiikkumaan. Koska kello alkoi olla jo lähellä seiskaa, irrottelin valjaani (heti kun pinsettiote taas suostui tottelemaan aivojen komentoa) ja siirryin kohti illallista.

Tosin ulko-ovella muistin että en ole vieläkään ilmoittautunut surffaamaan, joten varttitunnin viivästys siitä taas tuli. Vielä mahtui mukaan ja Melissakin innostui siinä samalla. Ruokailemassa oltiin n. minuuttia ennen sen sulkeutumista.

Nyt istuin alas (todella aliarvostettu liikunnan muoto), nautin oluen (vielä enemmän aliarvostettu) ja hetken kuluttua painun pehkuihin. Aamulla klo 10.30 pitäisi olla biitsillä, 12.30 alkaa kriketti koululla ja 18.30 on illallinen. Ainakin paikalliset on todella innoissaan tapahtumasta, musta tuntuu että tää on aika lähellä meidän vuosijuhlia. Tosin ilman viinaa, heittävät kuulemma pihalle liian humalassa olevat. Silti niillä on baari siellä. Ihime touhua.

Eihän mulla mitään pukua oo, mutta eipä ne vaatteet taida olla se mikä pidemmässä juoksussa merkkaa näissä jutuissa, kyllä ne on vähän muut jutut...

2006-03-10
19.0,28.0,0
24.0,81,1,SE,6,
26.1,68,6,SE,19