Abseiling

Sielläpä tuo päivä pääasiassa meni. On muuten epäinhimillinen aika herätä ennen seiskaa, mutta ehtipä abseilaamaan enemmän. Kolmella autolla lähdettiin, meidän auto oli ensin perillä. Matkassa meni kolmisen varttia, muita venailtiin puolisen tuntia.

Puisto oli oikeestaan lähempänä sademetsää kuin mitään muuta, nytpä tiedän mistä Blue Mountainsit on saanut nimensä. Eukalyptuspuut laskee ilmaan jotain ihmeainetta, joka näyttää kaukaa katsottuna siniseltä sumulta. Aika hassun näköinen efekti. Eka wallabynkin näin menomatkalla, siinä se tien poikki loikkelehti.

Muita odotellessa otin pienet nokoset autossa. Kun oltiin lopulta kaikki kasassa, kamat kantoon ja seinämien juurelle. Eivät olleet kuin kymmenen minsan talsimisen päässä, aika optimaalinen paikka siis. Virittelivät kaksi seinämää siinä päivän aikana, sellasen 10 ja 50 metrin pudotukset.

Ensin tietysti reenattiin pienemmällä seinällä, jotta jokainen oppi luottamaan varusteisiinsa ja kaveriin alhaalla. Ja ihan kertauksena teille, jotka ette termiä abseilaus tunne, niin kyseessähän on seinämää pitkin kävely alaspäin narun varassa. Alhaalla on kaveri varmistamassa ettet tajuttomaksi mennessäsi tipu, mutta muuten olet omillasi.

Kyllä se kieltämättä ekalla kerralla pisti polvet vapisemaan, hurjin paikka on vaan oikeasti kaatua selälleen tyhjän päälle. Olin minä joskus pikkupoikana jossain leirikoulussa tuota kokeillutkin, mutta enhän mä siitä mitään muistanut. Ekan kerran jälkeen alkoikin itselläni jo homma sujua vähän eri tahtiin, olihan se pakko jotain jännempääkin siinä sitten kokeilla.

Aikamme pikkuseinämällä pompittuamme oli aika siirtyä korkeammalle. Ei sekään kovin mahdoton ollut, itse ainakin nautin sieluni pohjasta joka hetkestä kun narun varassa roikuin. Välillä oli pakko jäädä katselemaan maisemiakin. Tätä lisää.

Koska reissussa oli kyse rocksportista, oli tarjolla vielä muutama kiipeilyreittikin. Itse kokeilin sitä vaikeampaa, joka kuvissakin näkyy, ja toiselle en ehtinyt ennen vesisadetta. Eikä siitä mun naruilla mitään tullut, täytyy lähteä kokeilemaan urheiluhallin kiipeilyseinää ja sen helppoja otteita ensin.

Siinä kolmen pintaan tuli sitten vettä vähän reilummin, joka lopetti meidän päivän. Meni kaikki niin liukkaaksi, etteivät halunneet meitä enää riskeerata. On muuten mielenkiintoinen fiilis seisoa seinämän juurella varmistamassa kaveria alas, kun sademetsän ilmasto näyttää kosteampaa puoltaan. Vähän on vaikea kurkkia ylös, mutta irti vaan ei lasketa.

Kotiin tullessa tarkistin vielä ettei ole iilimatoja eikä punkkeja/muita ylimääräisiä otuksia ihossa. Ei ollut vaikka niitä puistossa olikin ihan yllinkyllin. Yhdeltä kaverilta poistettiin iilis niskasta päivän aikana, hyvin se oli jo ehtinyt verta kupata. Hassuja veikkosia.

Seuraavaa kertaa odotellessa. Kertoilivat vetäjät tuosa sellaisesta huvista kuin caving, joka on siis abseilausta, trekkausta, telttailua, vesistöjen ylitystä ja omien rajojen kokeilua yhdistettynä. Mistähän välistä mä löytäisin vapaan viikonlopun?

2006-03-4
21.5,25.7,0
23.6,67,7,SE,9
24.5,64,7,S,19