University of Newcastle

12.02.2006 klo 23.00

Terve taas. Täällä ollaan, täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Aamupalan Sydneyssä nautittuani painelin asemalle ja ostin The Sunday Telegraphin, josta pystyi tsekkaamaan Australian uutiset. Siitä sitten muutaman kyselyn kautta Newcastlen laiturille, josta loikkasin junaan. Sehän oli tietysti väärä, mutta totaalisella aussienglannilla minua ohjastamaan saapui konduktööri, joka kertoi minun erehtyneen junasta.

Enpä osannut arvata, että samalla raiteella voi olla kaksi junaa peräkkäin. Nyt tiedän paremmin. 2,5 tunnin matka sujui joutuisasti lehteä lueskellen, oli melkoinen järkäle. Näyttäisi Balilla ensi viikon alussa saavan syytteen 9 aussinuorta, jotka olivat koettaneet heroiinia salakuljettaa maasta. Kahdelle tiedossa kuolemanrangaistus, lopuille elinkautinen. Indonesian vankiloissa. Hyvä että tsekkasin kassini läpikotaisin ennenkuin poistuin Singaporesta ja Balilta.

Newcastlessa turistiinfoon ja kartat mukaan, siitä purilaiselle niitä tutkimaan. Oli muuten punajuuria hampurilaisen välissä, kummallista. Siitä sitten oikean bussin valittuani kampukselle, jossa löysinkin itseni International Houseen aika pikaisesti. Oli paikallisilla tutoreilla ihan yhtä kiire kuin meillä kotisuomessa, venailin siis kiltisti ja olin tyytyväinen että sain edes jonkinlaista ohjausta. Muutenkin näin ensisilmäykseltä näyttäisi aika jees olevan tämä uusien ohjaus, ekat bileet oli heti illasta.

Huoneeni on toisessa kerroksessa, ikkunasta näkyy uima-altaalle, yhteinen keittiö ja oleskelutila sekä 9 kämppistä. Taitaa olla aikalailla 50-50 tyttöjä ja poikia. Englannin puhumistahan minä tänne tulin opiskelemaan, ja hyvin menee. Minä ja yksi saksalainen, loput puhuu englantia äidinkielenään. Mission accomplished :)

Netin saa toimimaan muutaman päivän viiveellä, kunhan olen täyttänyt tarvittavat lomakkeet. Sama kuin Suomessa siis. Tuulettimen voisi käydä hommaamassa, taloissa ei ole ilmastointia. Muuten huone on melko ookoo, ei valittamista. Tosin sänky on vain 80cm levee, täytyy taas totutella 120cm jälkeen.

Siitä sitten painelimme supermarketiin tutorin kyydillä, on muuten muutaman kilometrin päässä. Ja se on lähikauppa. Pitänee siis turvautua ostosreissuilla paikallisliikenteen palveluihin. Tai hommata se auto. Mutta toisaalta campukselle mahtuu asumaan 1000 opiskelijaa, ja koulussa on 20 000, joten nuo parkkipaikat taitaa olla aika kiven alla.

Kaupasta ostin vähän aamupalaa, hengareita, pesuainetta ja muutaman muun välttämättömyystarvikkeen. Niin, ja olutta. Myyvät alkoholin täällä erillisissä kaupoissa, ja oli siinä joku muukin ostamassa päihdyttäviä tuotteita. Taitaa tuo orientaatioviikko alkaa huomenna...

Takaisin kampukselle ja altaan reunalle, johon koko jengi kerääntyi BBQ:n äärelle. Tällä kertaa tosin vain makkaraa, jotain perunasalaatteja ja vaaleaa leipää, mutta eiköhän tästä oikean pihvin pariinkin kohta päästä. Mukavaa porukkaa tuntuu olevan, kuulemma verrattuna viime vuoteen vielä paljon sosiaalisempiakin. Siinä nautittiin ajastamme ja rikottiin jäätä, tutustuttiin toisiimme hetken aikaa.

Seuraavaksi oli vuorossa tutustumisleikkejä, nimien muistamista, ihmissolmua ja ilmapallojen rikkomista. Aika peruskamaa siis. Sitten paineltiin takaisin altaan reunalle ja jengi suuntasi altaaseen. Itse ehdin käydä pulahtamassa ennen ryysistä, sitten kun kavereille vielä heitettiin valtava Australia-pallo altaaseen, niin meno yltyi hurjaksi. Lapsi on terve kun se leikkii.

Valtaosa porukasta on sellaisia 20+, eli ei ihan teinejä. Tosin aina joukkoon niitäkin mahtuu. Totesin siinä allasleikkejä katsellessani nähneeni tarpeeksi, kaappasin mukavan Mauritiukselta kotoisin olevan tytön matkaani ja lähdimme tutkimaan kampusaluetta. En todellakaan osaa kirjoittaa hänen nimeään, mutta hän lupasi kirjoittaa paperille sen minulle huomenna.

Ei me hirveästi siinä ehditty nähdä, kun alue on kuitenkin niin pirun laaja. Käytiin siinä vähän pyörähtämässä lähialueita, vartijasetäkin kävi morjestamassa ja todettiin että painellaan takaisin asuntolalle. Alkoi jo nukuttaa, joten aika suunnata kohti omaa huonetta.

International House on joku kymmenkunta pientä taloa, jotka ovat 2-3 kerroksisia. Aina yhden talon kerroksessa asuu 10 ihmistä, eli kokonaisuutena meidän määrä on jotain 150-200 ihmistä. Puolet on ausseja, puolet ulkkareita. Kampuksella on myös kolme tai neljä muuta asuntolaa, joissa loput campus-asujat sitten elää. Ja niitä pitää kuulemma sitten vihata. Niin no.

Antoivat tuossa informaatiopaketin ohessa myös pari kauniin vihreää paitaa, t-paidan ja kauluspaidan, jotta varmasti erotumme ekan vuoden opiskelijoiksi. Eipä ole tullut samaa univormua muiden kanssa pidettykään päällä sitten armeija-ajan.

Illasta tässä vielä vähän jutusteltiin kämppisten kanssa, telkkarista tuli olympialaisten jäärännikelkkailua ja juotiin jotain jämäviiniä. Mun mielestä se oli ihan hyvää.

Kieltämättä tän aussienglannin kanssa menee vielä hetki ennenkuin sitä ymmärtää täysin, englantilaiset on helppoja ymmärtää ja jenkit vähän vaikeampia, muut ulkkarit sitten taas on aikalailla samalla viivalla mun kanssa. Tai oikeestaan tuntuu että mä puhun kieltä vähän paremmin kuin muut ulkkarit, mutta eiköhän se siitä ajan kuluessa tasoitu. Tuntuu silti viimein aivan loistavalta oikeasti _puhua_ englantia, eikä vaan tarjota helpoimpia sanoja ja toivoa että toinen ymmärtää ne.

Huomenna kasilta ylös ja ysin aikaan tiedossa siirtyminen tervetuliaissanoihin, ja siitä sitten onkin ohjelmaa loppupäiväksi. Pitäisi vaan noita vaatteita vähän ehtiä pestä, viimeisiä kalsareita taas aletaan viedä. Maksaa muuten dollarin pesukerta, törkeää. Tutori suositteli säästämään dollarin kolikoita, ovat kullan arvoisia täällä.

Ei noita lakanoita vielä ole, pitää nekin jossain välissä hommata. Onneksi on matkatyyny ja makuupussi. Mutta eiköhän tämä ura tästä urkene. Peli on avattu.