Ympyrä sulkeutuu

06.02.2006 klo 23.55

Kuta Beachilla jälleen. Miksikö? Lyhyesti, 10 000 rupian (n. 80 senttiä) takia, pidemmän version löydät alta. Jatka siis lukemista.

Matka Toya Bungkahilta lähti liikkeelle joutuisasti, 50 000 paikallisella valuutalla oltiin jo Denpasarissa asti, josta olikin sitten hyvät jatkoyhteydet eteenpäin. Ensin jonkun paikallisen pickupilla kraaterista ylös Penelokaniin, josta kulki saaren pääväylää pitkin oikeita busseja Denpasarin ja Singarajan välillä melko säännöllisesti.

Siinä paikallisen bemoaikataulutietäjän taas tarjotessa meille palveluitaan vaatimattomalla 300 000 rupian hinnalla "suorasta" yhteydestä (aivan sama kuin julkinen), kävin pohtimaan elämän realiteetteja. Mitä tarkoittaa tyhmä?

Onko tyhmää jos pyytää? Onko tyhmää jos suostuu? Onko tyhmyys opittua vai periytyykö se geeneistä? Onko tyhmyys maantieteellistä, onko sitä joillain kansoilla veressä enemmän kuin toisilla? Näkyykö tyhmyys päällepäin?

Peilistä itseäni katsellessa en ole vielä löytänyt itsestäni mistään punakynällä merkittyä, kissankokoisin kirjaimin kirjoitettua "KOETA KUSETTAA MINUA, OLEN TYHMÄ" -tekstiä, mutta kovin se tuntuu paistavan päällepäin. Vai onko turisti aina tyhmä? Toihan olisi samaa kuin toteaisi että naiset ei osaa ajaa autoa. Ja siihen leikkiin en lähde, tiedän seuraukset.

Tuossa pitkän bussimatkan aikana Denpasariin Timon kanssa kehiteltiin pieni muistisääntö Balilla selviämiseen:

"Jos balilainen osaa englantia, siihen ei voi luottaa. Toisaalta jos se ei osaa, ei se ole takuu että siihen voi luottaa. Jos taas se ei puhu ollenkaan (apina, koira, mykkä tms.) ei sekään ole takuu, että se on rehellinen"

Kääntyy vapaasti englannittaen "Don't trust balinese". Tullee seuraavaan Lonely Planetin painokseen.

Tarkoituksena meillä oli mennä vielä viimeisiksi päiviksi Bukit Peninsulalle, aivan saaren eteläkärkeen katselemaan loistavia surffiaaltoja ja rentoutumaan hiekkarantojen ääreen. Halvallakin siellä olisi vielä päässyt, pikkukyliä ne siellä olivat. Yhteydet sinne olivat kuitenkin melko heikot, ja Denpasarin bemoterminaali oli sitten se käännekohta.

Tiesimme ihan tarkkaan että matka sinne ei maksa 10K paikallista enempää, tarjosimme siis 20 000. Turistilisä, tuplaten kaikki. Kun kuski vaati 30 000, ja jatkoi inttämistä vararikostaan, taittui vain se kamelin selkä. Honestly, my dear friend, we don't give a damn, totesimme, nousimme seuraavaan Kutan bussiin ja haistatimme pitkät koko aidolle Balille.

Kutalla painoimme ilmastoituun hotellihuoneeseen, satelliittitelevisiolla, uima-altaalla, jääkaapilla, ammeella ja lämpimällä vedellä. Niin, ja huonepalvelulla. Sellanen 8 euroa yö. Seuraavaksi painoimme lähiraflaan syömään pippuripihvit, jonka jälkeen ostimme jääkaapin täyteen kaljaa. Kun pihveistä jäi vielä nälkä, niin kävimme vielä macissä syömässä hampurilaiset iltapalaksi. Timo heilautti siitä sitten vielä taksilla n. 200m matkan hotellille, syitä voitte varmaan lukea enemmän Timon blogista.;)

Nyt riitti pennin venytys. Seuraavat päivät otetaan aurinkoa ja rinkkaa kannan enää vain tästä lentokentälle ja Australiaan. Sai reissupartakin lähteä, tarttuu aurinko paremmin. Täällä ainakin paikalliset tuntevat pelin hengen, ja kun et ole enää ainut turisti, eivät he jää roikkumaan käsivarteesi koko päiväksi. Muutama painotettu "no thanks" jo tehoaa. Ja ei tämä loppupeleissä niin hirveän kallis paikka ole, isot massat näyttää painavan hintojakin alas.

Eikä täällä kaikkea mahdollista turistin tarvitsemaa näytä olevan tarjolla. Itselläni on nimittäin ollut ranteessani hikinauha, jossa on superman-logo. Usean balilaisen siitä meille jo mainitessa, että "Superman is dead", kävimme miettimään mitä he oikein tarkoittavat. Kyseessä on paikallinen rock-bändi, kuulemma melko suosittukin. Arvelimme siis Kutaan saavuttuamme etsiä lukemattomista levyliikkeistä bändin levyn käsiimme ja alkaa levittää sitä ympäri maailmaa. Very cheap, tottakai.

Mutta yllätys olikin suuri, kun ei tallennetta mistään oikeen löytynytkään. Kyseessä kun on balilainen yhtye, niin eihän sitä voi piratisoida. Kyllä kaikki länsimaiset valtavirran ja vähän pienemmätkin levyt löytyy hyllystä, mutta ei tätä. Viimeisin huhu kertoo, että vesipuiston lähellä olevasta supermarketista voisi löytyä. Päätimme tuossa yhteistuumin että se levyhän hommataan, mennään vaikka taksilla hakemaan se jos ei muuten.

Tuetaan oikein paikallista. Suunnittelimme myös lähtevämme kaupiskelemaan levyä Australian mantereilla, halpaan hintaan. Ja jos kotisuomesta löytyy kiinnostuneita jälleenmyyjiä, niin ilmoittautukoon minulle. Me perimme vain nimellisen veroprosentin (government tax, paikasta riippuen 10-20%), loppu tuotto jää teille.

Tai sitten vaihtoehtoisesti vuokrataan skootteri ja lähdetään kauppaamaan transportia paikallisille kojumyyjille. Kun ei puolen tunnin tinkaamisen jälkeenkään kaupat synny, siirrytään ihmismarkkinoihin. Kyllä meistä aina sen verran suomiplayboyta löytyy, että "young boyta" voidaan kaupata. Eikö se vaalea iho ole oikea houkutin?

Paskat, otan uuden oluen. 3 days and counting.