Jellyfish & co

04.02.2006 klo 23.45

Aamuaurinko sarasti seitsemän jälkeen hilautuessamme aamupalalle, joka oli yllättävän hyvä verrattuna aikaisempiin. Tarjolla tosin vain teetä ja bananipannukakkua, mutta hyvää sellaista.

Päämääränä oli Timolla hylyn valtaus sukeltaen, itse tyydyin tutkailemaan tilannetta pinnalta snorklaten. Vedestä löytyikin melkoinen määrä kaloja, Nemo & kumppanit olivat paikalla turistia viihdyttämässä. Sukelluksesta varmaan löytyy enemmän Timon blogista Other Side Of The Globe.

Kuten päivän aikana myös kivuliaalla tavalla huomasimme, oli paikalla myös herra, rouva & koko suku Jellyfish, eli suomalaisimmin meduusa. Pieniä ne olivat, mutta sitäkin kivuliaampia. Kyseessähän on tämä läpikuultava, pallomainen vedenelävä, joka puolustautuu hyökkääjää vastaan pienillä myrkkyannoksilla, jotka ihmisen iholla tuntuvat hieman kuin nokkosen puremilta.

Nämä eivät onneksi olleet ihan yhtä kuolettavia kuin Australiasta löytyvät box-jellyfishit, jotka ovat kooltaan jopa metrejä pitkine lonkeroineen. Taitaa olla siellä uidessa kunnon kokovartalomärkäpuku paikallaan.

Päivä oli melko pilvinen, eikä näkyvyyskään kovin huima ollut, mutta kaikki ilo otettiin irti, aamun session jälkeen pienien päivänokosten jälkeen menimme snorklailemaan uudestaan. Korallia ei kuitenkaan ihan hirveästi paikalla ollut, tai ainakin meno oli aika kuollutta. Great Barrier Reef mielessämme palautimme kamat ja suuntasimme illalliselle "kaupungin" keskustaan.

Tässä taas hieman tilannetta tuumiessamme arvelimme huomenna jatkaa matkaamme, jos sää säilyy yhtä epävakaana. Suuntana Singaraja pohjoisessa ja Lovinan alue delphiineineen. Delphiinit eivät meitä niin kiinnosta, eli tiedossa on siis taas kovasti kieltäytymistä erikoistarjouksista.

Taas jos aurinko paistelee, niin miksipä emme tässä vähän aikaa nahkaamme kärvistelisi.

Kuulin muuten tässä tänään syyn miksi balilainen katukauppias myy tavaransa niin halvalla, ja juuri minulle: oman onnensa vuoksi. Tulee kuulemma epäonnea, jos turisti ei häneltä ostakaan. Niinpä niin. Alkaa tulla kovin skeptiseksi täällä, ruokapaikassa tänään omistajan koirakin tuntui katseellaan tarjoavan transportia tai ainakin rahaa pyytävän. Kyllä alkaa olla kohta jo ikävä sivistyneeseen maailmaan.

Tuli tuossa pieni flashback eilisestä reissusta. En ole kyllä ennen niin asialleen omistautunutta kaveria nähnyt kuin eilen oli saapuessamme Semanapuran bussi-/bemotermiinaalille.

Kun hän havaitsi silmäkulmastaan suomalaisen valkohipiäisen turistin pilkottavan paikalle saapuvan bemon takaritsillä, ei siinä jäänyt aikaa tuumailla. Liike tuli selvästi selkäytimestä, siitä kuuluisasta lihasmuistista.

Koko vartalo oli alusta alkaen täysin mukana liikkeessä, hermoradat synkronoituina kohteeseen, turistiin, ja jänteet sekä lihakset veivät kehoa mielen haluamaan suuntaan. Täydessä vauhdissa miestä oli hienoa katsella, tuli mieleen hidastukset 100m olympialaisten pyräyksestä, kaikkensa likoon laittavista huippu-urheilijoista. Pari turistia maaliviivan toiselle puolen syötiksi ja tämä kaveri olisi pessyt ne kaikki.

Puolessa matkassa suu vääntyi muodostamaan lauseita, kirjain kerrallaan sanat vääntyivät ulos suusta, karjunta oli hurjaa. Oli kuin olisi viidakon kuningasta kuunnellut.

T-R-A-N-S-P-O-R-T, S-P-E-C-I-A-L P-R-I-Z-E !!!

Kun emme ensin sanoista saaneet selvää auton muodostaman melun vuoksi, luulimme hetken kuskin ajaneen hänen ainoan poikansa yli surutta. Mutta totuus paljastui pian autosta ulos noustuamme. Emme valinneet hänen palvelujaan. Tylyt turistit.

Taas kerran, jos suomalainen osaaja omistautuisi asialleen puoliksikaan yhtä vakavalla asenteella kuin kyseinen herra, jäisi USA:t ja Japanit kauas kakkosiksi ja jopa tällä tarinan herralla olisi takataskussaan uutuuttaan kiiltelevä Nokian puhelin, ja Hesburgereita löytyisi joka kadunkulmasta. Suomalaiset, medborjare, nyt on aika nostaa Suomen talouskasvu nousuun! Ei muuta kuin joka jamppa kadunkulmaan notkumaan ja transportia tarjoamaan. Cheap, very cheap. Pienestä se lähtee.