The hour of the wolf

28.1.2006 (kai)

Ei enää mitään hajua mitä kello on. Heräsin juuri, pimeetä näyttäisi olevan. Niin ulkona kuin lentokoneessakin. Hyvä etten halannut vanhasta tottumuksesta karvaista saksalaista miestä vieressäni. Kun tässä hetken olen totutellut ajatukseen hereillä olemisesta, kaivan Qantas-TV:stä karttaruudun esiin ja totean seuraavaa:

Lennetty 3h28min, matkaa jäljellä 7h43min. Jossain Kaspianmeren päällä näytetään olevan. Nopeutta 911km/h, korkeutta vähän reilu 10km ja lämpötila ulkona -65C. Näyttäisi kartan mukaan kohta myös tuo aurinko nousevan. Hyvässä vauhdissa siis ollaan.Mutta silti niin kaukana.

Lisää herättyäni totean läppärin kellon näyttävän 04:19, siis Suomen aikaa. Ilmankos onkin vähän pöllämistynyt olo. Niin, ja kello Singaporessa parille päästyäni on sitten kuusi illalla paikallista aikaa, nam nam. Tervetuloa aikaero.

Ruokana oli lammasta mozzarellasalaatilla, kaikki juoma on ilmaista.En tosin uskaltautunut enää koskea alkoholeihin, otin sivistyneesti ginger alen ja veden ruokajuomaksi. Jakoivat myös jotain puuhapusseja, joissa oli matkahammasharja, sukat ja sellaiset silmät peittävät väsyneen matkustajan kaverit.

Worlds Best Inflight TV, Q-TV suoltaa leffaa taukoamatta. Listalla on draamaa, komediaa, uutisia, matkatietoa, piirrettyjä, kauhua, Jessica Alban puolialastonta vartaloa. Valitsin Jessican. Siis kielen takia, nehän puhuu englantia...

Tosin jotain minä tuossa vehkeessä rikoin, ensin oli interaktiiviset valikot ja jopa space invandersia olisi päässyt pelaamaan. Australian windowsseissa vaan on erona se, että sininen ruutu on korvattu vihreällä, liekö nurmikon kaipuuta vai mitä. Mutta jokatapauksessa tuloksena oli tyly ilmoitus "our full interactive system is not available at this time". Vieressä kaverilla näyttäisi futaavan kuitenkin ihan loistavasti. Perkele.

No, samapa tuo, katsonpa läppäriltä sitten vaikka pornoa. Eiköhän sillä kielimuuri vieressä istuvan herran kanssa saada murrettua, rakkauden kielihän on universaalia? Toivoin viereen istumaan tietysti sirpsakkaa aussityttöä, mutta eipä tärpännyt. Kaveri puhuu muutaman sanan englantia, minä en ainuttakaan saksaa. Kovasti se jaksaa silti hymyillä.

Melkoinen peli tää Boeing 747-400 on. Tuntuu aika hassulta kävellä päästä päähän, ollaanhan kuitenkin yli kymmenessä kilometrissä. Ja pojat, ei, en ajatellut kymppikerhoa käydä testaamaan. Ainakaan vielä.

Taidanpa palata kulttuurin pariin, syvennyn siis tuohon edessäistuvan selkänojassa olevaan 5 tuuman näyttöön. Taisi siellä olla listalla sellainenkin Hollywoodin lahja maailmalle kuin Deuce Bigalow - European Gigolo. Jaa, mutta tuolla napillahan voi kutsua lentoemon. Ja juomat oli ilmaisia. Eiköhän me tästä vielä bileet saada pystyyn...