Joutseno

Tampere jäi nyt taa. Kyllä siinä 7 tuntia pakatessa isän kanssa menikin, mutta kaikki kamat mahtui mukaan. Tai no, osa meni kyllä kummitädille Nokian suuntaan, mutta pakettiautollinen tavaraa lähti mukana Joutsenoon. Kaverit tuli hyvästeltyä ja hirveän montaa siltaa en tainnut polttaa takanani, paluukin lienee vielä ihan mahdollista. Kun tuli sekin nyt luvattua, kai se on takaisin tultava. Paluuajasta ei onneksi ollut puhetta :)

Vähän haikea fiilis, kyllähän siinä Tuulanhovin solussa tulikin vähän reilu 2,5 vuotta asusteltua ja nähtyä ja koettua kaikenlaista. Voipi olla että takaisintullessa ei Hervantaan enää ole fiilistä muuttaa, keskusta houkuttelee ainakin tällä hetkellä huomattavasti enemmän. Mutta katsoo sitä sitten silloin uudestaan, nyt alkaa olla aika kääntää katsetta vähän muuallepäin maailmaa... ;)

Seuraava etappi on sitten saada mahtumaan pakettiautollinen tavaraa vanhempien varastoihin. Sitä sitten seuraa luontevasti matkalle otettavien tavaroiden kaivaminen pahvilaatikoista rinkkaan pakattavaksi. Fiksuna kaverina en tietysti jaksanut niitä pohtia Tampereella ollenkaan... On muuten pirun hyvän tuntuinen rinkka selässä, jospa kerrankin tuli sijoitettua johonkin järkevään. Kyllä Ruotsissa osataan.

Tulomatka Tampereelta tuli ihan joutuisasti, uni maistui kummasti muutaman vähän huonommin nukutun yön jäljiltä. Ja ei, kyseessä ei ollut matkajännitys, vaan muut seikat. Ei tuo lähtökuume ole oikein vielä potkaissut, kai se siinä Singaporen kentällä viimeistään itsestään muistuttelee, jos ilmankosteus on 93% ja lämpö siinä kolmenkympin huitteilla.

Näyttäisi kuitenkin että jäädään alle 50 asteen lämpötilaeroon, jotain kymmenen miinusasteen paikkeille on nuo ennusteet perjantaille luvanneet. Ei taida siis veikkailemani -35 astetta Helsinki-Vantaalla toteutua.

Tiedossa siis ihan hehkeät pari päivää kotikotona, olisi vielä pientä puuhasteltavaa kuitenkin jäljellä. Nyt kuitenkin siirryn makuuasentoon, kirjoittelenpa huomenna lisää.

Kolme päivää.