Singapore

29.01.2006

Hellurei. Täällä ollaan. Lentokentällä olin alkuun ihan hukassa, meni hetken aikaa siellä neppaillessa. Kun viimein sain maahantulovirallisuudet hoidettua ja rinkkani mukaan kaapattua (siellä se kiltisti hihnalla odotti, ehjänä ja kaikki tavarat tallessa), oli aika etsiä MRT, paikallinen metro.

Eipä ollut paikallisilla ongelmia havaita mut turistiksi rinkan ja repun kanssa, ja siltä se kyllä tuntuikin. Joka välissä oli joku opastamassa oikeaan suuntaan. Oma seikkailunsa oli sitten metroasemalta hostellille löytäminenkin, sanotaanko nyt vain näin että lento oli maissa puolen seiskan aikoihin ja hostellille pääsin puolen kymmenen aikoihin. Mutta enpä alentunut taksien koijattavaksi. Minä itse -syndrooma.

Ilmastosta. Mitäpä siitä sanoisi? Tartteeko mitään? Ilmastointia on joka paikassa, kuulin huhun että maa käyttää 40% energiastaan ilmastointiin. Mutta sitten kun sitä ei ole... Illallakin lämpöä lähemmäs 30 astetta ja ilmankosteus 90% pinnassa. Kuin märällä rätillä löisi päin näköä. Mutta en valita ;)

Tarkoituksena oli tietysti käydä nukkumaan hostellille päästyä, nukkumaan univelkaa pois jne. Tietäähän siinä miten siinä sitten kävi.

Oli nimittäin kiinalaisten uusivuosi mukavasti siinä samana iltana (kestää muuten pari viikkoa, kovia juhlimaan nuo kiinalaiset), ja kaupunki täynnä hulinaa. Iskin itseni sitten sekalaiseen seurueeseen, johon kuului norjalainen, pari aussia, yksi kanadalainen ja pari muuta. Englannin taito tuli tarpeeseen.

Vielä menee vähän totutellessa englannin kieleen, kovasti tekisi mieli suomeksi puhua, mutta onneksi sitä ei kukaan ymmärrä. Ei mitään pehmeitä laskuja.

Mentiin sillä porukalla sitten ensin lähipubiin, kaverit pelasi bilistä ja poltti appelsiinitupakkaa vesipiipusta. Itse en tietenkään kilttinä poikana koskenut. En. Siitä sitten metrolla hulinan keskukseen, Chinatowniin. Itsehän punkkaan Little Indiassa, tuossa äsken sain varmistettua että on punkka tässä loppuajankin.

Tulipa koettua mitä on tungos. Itse juhlallisuuksia en sen kummemmin nähnyt, olipahan vaan väkeä niin pirusti. Meren rannalla olisi ollut iso ilotulituskin, mutta me pakenimme ruuhkaa kattobaariin, josta näkyi vaan jokin kakkosilotulitus jonkun hotellin katolta. Mutta tunnelma oli kohdallaan.

Nyt hetken aikaa unta saaneena onkin tästä hyvä lähteä tutkimaan kaupunkia. Ostoslistalla ainakin aurinkolasit, ehkä mukaan tarttuu jotain muutakin... Mutta aurinko porottaa kutsuvasti, aika mennä!