Tulamben & Liberty -laivan hylky

3.2.2006 klo 18.30

Päivä meni reissatessa Ubudista Tulambeniin saaren koillisosaan. Tulambeniin on aivan rannan viereen uponnut Agung -tulivuoren purkautuessa amerikkalainen sotalaiva, joka oli satamassa sillä hetkellä, joskus toisen maailmansodan lopussa. Kaupunki on kasvanut täysin hylyn ympärille, ulkomaiset sukeltajat tuovat hyvin rahaa kaupunkiin.

Rahalla olisi päässyt suoraan charter-kyydillä perille asti, mutta eihän opintotuella revitellä. Tosin täällä kyllä voisi, mutta arveltiin ottaa kuitenkin maisemareitti ja tiristää rahahanat mahdollisimman tiukalle.

Budjetiksi lyötiin lähtiessä 5e per mies matkaan, mutta lopulta perille päästiin kokonaisuudessaan vähän alle 5 eurolla. Siis yhteensä. Se kyllä vaati aika paljon tinkimistä, hikeä ja pinnaa, mutta perillä ollaan. Aurinko laskee juuri, yksi olut otettiin reissun kunniaksi ja bungalowin terassilta kuulee kivasti kuinka aallot lyö rantaan.

Alkumatka meni joutuisasti, kaksi ekaa kaupunkia (Gianyar ja Semanapura) oli täynnä julkisia kulkuneuvoja, bemoja, meitä kuskaamaan. Selvennykseksi bemo = pakettiauto, joka on modifioitu kuljettamaan n. 9-12 ihmistä. Ja enemmänkin jos vain kyytiin mahtuu.

Koska emme tyytyneet tavalliseen ja helppoon reittiin etelästä rannikon kautta kohti Tulambenia, vaan halusimme kulkea Gunung Agung -tulivuoren rinteitä pitkin vähän paikkoja katsellen oli seuraavaksi tiedossa hieman viivästyksiä. Selatiin päästyämme mukavan kuorma-autosedän kyydissä totesimme että paikallisen valtauskonnon harjoittajilla elikkäs hinduilla oli joku uskonnollinen seremoniafestivaali käynnissä ja julkiset kyydit oli aika kiven alla.

Kaikki pakettiautot oli täynnä valkoiseen hattuun pukeutuneita uskovia matkalla temppeleihin. Tarjolla olisi, ei kovin yllättävästi, ollut tietenkin isomman rahan yksityisiä kuskeja, jotka olisivat vieneet vaikka kuuhun, mutta kun ei budjetti antanut periksi. Periaate on periaate, siitä ei vaan tingitä.

Tunnin verran odoteltuamme ja neuvoja kyseltyämme paikalle saapui kolmihenkinen perhe matkalla Amlapuran (joku suurikin terminaali idän suuntaan meneville julkisille, kauttakulkusatama siis meille kohti lopullista pämäärää) suuntaan temppeliin hartautta harjoittamaan, ja kyllähän heille muutama suomipoika kyytiin mahtui. Kyytiin siis vain.

Amlapurassa he jättivät meidät n. 1,5 km päähän keskustasta, eli tiedossa hikeä ja kieltäytymistä kyydittäjistä. Rinkat (mulla n. 19kg, Iimolla samoilla tienoilla) selkään ja menoksi. "Keskustasta", joka näytti lähinnä kujalta, löytyi LP:n suosittelema ravintola, joka tosin taisi olla täysin unessa. Kyllä me ruokaa saatiin, kaveri kadun puolelta toi jotain lihakebakoita, riisiä ja jotain lihakeittoa pyytämättä, menua kyllä näytettiin, mutta ei me siitä mitään saatu valita. Ja turha kai sanoa että oltiin ainoat asiakkaat ja kukaan ei osannut sanaakaan englantia.

Hinnaston mukaan ruokailun olisi voinut suorittaa n. 80 sentillä, mutta meillä loppulasku nousi sitten n. 1,5 euroon per henki. Ja kun ei niitä kylmiä lihoja oikein uskaltanut syödä, niin riisillä sitten mentiin. Kyllä taas turistia koijjattiin, tosin tällä kertaa se tuli halvaksi.

Valtaosa matkasta takana, viimeinen etappi vielä edessä. Rahaa mennyt n. 3e matkoihin ja 3e riisiannokseen, yhteensä siis kahdelta hengeltä. Koska kello oli jo neljän tienoilla, oli tiedossa vähän ongelmia julkisten kyytien suhteen. Tai niin ne yksityiskuskit meille kovasti pyrkivät väittämään. Lopulta pitkällisen yksityiskyydistä kieltäytymisten jälkeen paikalle saapui julkinen, jonka kanssa myös hetken neuvoteltuamme saimme hinnan kohdalleen ja matka alkoi.

Meren jo tuoksuessa ilmassa ja puiden välistä veden pilkoittaessa kerroimme kuskille mihin hotelliin haluamme, taas LP:n suosituksia lukeneena. Tietysti hän jätti meidät kaverinsa hotellin eteen, josta hetken aikaa rantaa pitkin käveltyämme löysimme oikean paikan. Yö 3e/mies, heti rannan vieressä oleva sijainti ja kuuluisa Liberty-laivan hylky heti vieressä.

Kuten eräskin tuttu kotipuolessa sanoisi, kyllä mä/me vaan ollaan fiksuja!

Seuraavaksi vuorossa kunnon yöunet, Timo jo vähän sukelluskursseja ottaneena taitaa heti aamusesta lähteä hylkyä kohti, itse taidan tyytyä snorklaukseen pinnalta. Vielä voisi tässä käydä illallisen vetäisemässä hotellin ravintolassa, nukuttaa sitten paremmin. Varmaan muutama yö viivytään tässä, kun ei nuo muutkaan tarjolla olevat paikat Balillta hirveästi vaihtelua tarjoa.

Loppuun voisin vielä tässä päivän verran paikallista liikennekulttuuria kokeneena todeta seuraavaa:

1. Ryhmittyä saa mihin vain, väistämisvelvollisuutta ei ole, isoin/röyhkein menee ensin.
2. Ohittaessa pitää töötätä, että muut väistää.
3. Oikeastaan töötätä pitää silloin kun siltä tuntuu. Ja varsinkin jos turisteja kävelee kadulle rinkat selässä. Tai kun joku tekee liikenteessä jotain väärin. Tärkeätä kunhan vaan tööttää.
4. Mopon/skotterin kyytiin mahtuu helposti koko perhe, isi ajaa ja äiti & 2 lasta kulkee takana kyydissä.
5. Jos ei ole siunautunut perhettä vaan työ (=vihreiden lehtien kaupiskelu) on tällä hetkellä tärkempää, kulkee myös bisnes mopon kyydissä mukavasti. Mielellään 1x2 metrin lavalla kuljetettuna.
6. Mopoa ei saa ajaa ilman kaikille pakollista ajokorttia. Mutta jos on tarpeeksi vanha että ylettää istuimelta tankoon, saa mopoa kuitenkin ajaa.
7. Mopedilla kulkee kaikki.
8. Ei väliä vaikka et omistaisi taksilupaa, voit silti toimia yksityisenä taksina. Kunhan hinnasta sovitaan. Ja kaiken muun voi aina siirtää myöhemmäksi, tärkeätä että turisti pääsee perille.
9. Maan hallitukselle on tärkeätä että paikalliset tiet ovat ajokelpoisia. Eli siis niissä ei ole metriä syvempiä kuoppia aika-ajoin.
10. Mustan hiekan siivilöinti, lastaus rekka-autojen (Mitsubishi) lavalle ja kuljetus eri paikkoihin on suuri bisnes. Sitä tekee kaikki.

Viimeinen kohta olisi kai oikeestaan kuulunut eilisen listan kohtaan elinkeinorakenne, kohdaksi D. Mutta menköön.

Nämä asiat todettuani totean, että oli hyvä päätös jättää skootteri/auto/fillari/mikä tahansa muu kävelyä nopeammin kulkeva kulkuväline hommamatta ja antaa paikallisten hoitaa ajaminen.