Ubudin tanssit

2.2.2006 klo 23.15

Kuta Beachin alueella aamulla herättyäni ja ravitsevan continental breakfastin (pari paahtoleipää ja teetä) nautittuani lainasin naapuripöyän naisilta Lonely Planetia tutkiakseni Kutan muuta majoitustarjontaa hätävaraksi. Ei oikein tehnyt sen hetkinen majapaikka vaikutusta.

Tyttöjä ei näkynyt missään ja Timokin oli paikalle saapunut lähipubiin, joten arvelin toteuttaa ns. ylimääräinen lasti yli laidan -operaation ja kadota hotellista vähin äänin. Kamat mukaan ja pubiin vaihtamaan kuulumisia, tällä kertaa suomeksi. Oli ihan kivaa välillä taas suomea jutella, muidenkin kuin itsensä kanssa.

Nautimme siinä sitten vähän lounasta ja suunnittelimme tulevaa. Päätimme yksin tuumin vaihtaa maisemaa samantien, suuntana Ubub saaren keskiosissa. Palasimme vielä hostellille kyselemään kyytiä, ja sehän järjestyi ihan kelpo hintaan, oma kuski ja kyyti suoraan pelimestoille.

Timolla oli onneksi Bali&Lombok LP mukana, joten sitä siinä sitten tavailimme ja pohdimme minne suunnata. Taidetaan ainakin Tulambenissa saaren koillisosissa käydä muutama päivä snorklailemassa, ehkä Banur-tulivuoren alueella käydä vähän maisemia katselemassa. Vielä on vähän suunnitelmat auki.

Ubudissa muutaman hostellit kierrettyämme löysimme riisipellon vierestä kolmannen kerroksen kahden hengen lukaalin, aamupalakin kannetaan ovelle (pientä, vaatimatonta 10% valtion vaatimaa lisämaksua vastaan, tietty).

Siitä sitten ylimääräisen painolastin selästä saatuamme tiedossa oli Ubudin kiertelyä, kehuttu Tourist Information Centrekin oli aika kämänen. Onneksi on Lonely P. Päätimme käydä illalla katsomassa vähän balilaista tanssia, mutta ensin hetkeksi hotellille lepäämään.

Illalla sitten oli vuorossa tanssishow, eturivin paikat ja kamera laulamaan. Meinattiin päästä itsekin mukaan showhun, vierestä vanha herrasmies kävi vähän tanssitaitojaan esittelemässä. Olisivat ottaneet mut, oisin opettanut niille ripaskaa.

Sitten vielä vähän Internet 3000 -kahvilaan postit tarkistamaan, superhyper 512kbs nopeuden ylitse. Oli niillä sentään linux-myllyt, hienoa palvelua. Viisumi ausseihin oli saapunut, kätevästi emailitse, ei siinä tainnut ihan kokonaista työpäivää mennä meilin aikaleimojen mukaan. Hieno juttu, taitavat mut nyt sitten hyväksyä maahankin, eikä tarttee maitojunalla tulla kotiin.

Sadekausi täällä tosiaan on menossa, kuuroja tulee pienistä virkistävistä aina syvänmerensukellusta vastaaviin piristyksiin, mutta ei se menoa haittaa. Jos ilmankosteus Singaporessa oli 90%, niin täällä sen täytyy olla lähempänä 120%. Ja hyvältä tuntuu :)

Kuten taisin aiemmin muuten mainitakin, unohdin aurinkolasini kotiin lähtiessä. Ei siinä että sateella niitä hirveästi olisin tarvinnut, mutta välillä se aurinkokin pilkahtelee. Kaiken muun taisin muistaa mukaan ottaakin, mutta lasit jäi. Singaporessa lasit olisi maksaneet 1-2 euroa, täällä en ole edes uskaltanut katsoa hintoja. Totesin, että silmäni pärjäävät varmasti paremmin ilman ko. laseja kuin niiden kanssa, ostan sitten down underista kunnolliset.

Pohdittiin tuossa katuja kävellessämme maan elinkeinorakennetta. Tulimme tulokseen, että maa elää A) turisteilla, B) riisillä ja C) transportationilla, joka oikeastaan kuuluu kohtaan A. Jos edes murto-osa näistä sedistä jotka kyytiä joka välissä tarjoavat lennätettäisiin välineineen Suomeen, ei tarvitsisi enää ikinä odotella taksin palveluita yöllä yökerhosta poistuessa. Siitä vaan ovesta ulos tullessa olisi heti kolme mahatmaa käsipuolessa taluttamassa sua kyytiin.

Innostuisikohan taksilaitos?

Huomenna on onneksi taas uusi päivä. Jakartassa painetun, New York Timesin julkaiseman Herald -lehden mukaan jopa aurinkoinen, +30. Uskoo ken haluaa.