Voi veljet

10.02.2006 klo 22.00

Voi veljet. Nyt meni sitten sitten sydän lopullisesti. Tää kaupunki peittoaa kyllä kaikki tähänastiset käymäni kylät sata-nolla. Ei sitä turhaa ole kaupungin satamia kehuttu, Harbour Bridge ja oopperatalo auringon laskiessa on kyllä jotain järisyttävää. Nyt jäi Tammerkosken rannat iltahämärässä kakkoseksi.

Niin, selvisi muuten se rahaongelmakin. Oli sitten mennyt luottorajojen yli, joten kortti ei suostunut toimimaan. Eipä siinä muuta kuin velat maksuun, kun ei opiskelijan visassa voi luottorajoja muokata. Mutta eihän se riittänyt, olisi luottokunnan koneilla näkynyt suoritus vasta maanantaina, joka ei paljoa mua olisi lämmittänyt, 1,5 dollaria taskussa keskellä Sydneyn keskustaa.

Piti sitten lähettää luottokunnalle faxilla kopio kuitista, jotta saivat kortin pelaamaan. Eipä muuta kuin ruinaamaan ilmaisia tulostuksia ja alennusta faxin hinnasta, ei tuolla 1,5 dollarilla oikein vielä juhlita. Ja kun vielä ensin faxinumero ei suostunut toimimaan, niin menihän siinä sellaiset 4,5 tuntia setviessä sitten kokonaisuutena. Vähän viivästyi tuo Sydneyn maisemien katselu. Parempi niin, muuten olisi saattanut jäädä satamien yöelämä näkemättä.

Liikkeelle pääsin lähtemään siinä kolmen pintaan, ensin bussilla Circular Quayhin, siihen oopperatalon viereen. Sieltä otin lautan Manlyyn, jossa sitten vielä vähän ilta-auringossa käristin nahkaani. Kovasti on kehuttu surffipaikkana sitä rantaa, mutta ainakin tuohon aikaan aallot oli tosi pienet ja tuuli mereltä, eli aallot kaatuivat melkein samantien. Eivätpä kaverit siinä paljoa surffailleet.

Siitä sitten kuuden jälkeen ruokakujalle syömään kiinalaista, josta uusi lautta takaisin Sydneyn satamaan. Joku näytti menevän naimisiin siinä yhdessä vihreässä niemennokassa, seurauksena joukkohuokaus lautan takakannella. Alkoi siinä sitten aurinko vähitellen laskea, joten arvelin jäädä katselemaan maisemia. Ei ollut huono päätös.

Totesin siinä sitten että nythän on perjantai-ilta = bileet, ja se myös näkyi. Oli kyllä ihmistä liikkeellä. Valtaosa ykkösiin pukeutuneita, mutta ne olikin menossa oopperatalolle. Kesän loppua täällä vietetään, kauniin ruskettuneita ihmisiä kesämekoissaan. Niskat tuli kipeiksi. Niin paljon korkeita taloja katseltavana siis.

Lähdin siitä sitten valumaan rantaa pitkin etelään päin kohti Darling Harbouria, ja kyllä muuten riitti menomestaa siinä matkan varrella. Eihän mulla kesämiehenä mitään asiaa niihin paikkoihin ollut shorsit ja sandaalit jalassa, tyydyin siis ihailemaan sivusta. Kuvia tuli räpsittyä aika kasa, osa on mun mielestä todella hyviä.

Darling Harbourissa sama meno jatkui, oli ravintolaa, yökerhoa, pubia, pikaruokalaa ja IMAX-teatteria. Vielä vähän etelään matkatessa tuli vastaan Chinatown. Siellä oli taas huimat ruuhkat, hirveästi ihmisiä syömässä ulkona ja katukojuja tienvarret täynnä. Hulinasta poistuttuani totesin olevan melkein hostellilla ja tässä sitä ollaan. Piti respassa kyllä istua hetkeksi alas.

Ilma oli aika kolea, varsinkin lautalla tuuli ihan pirusti. Aurinko tietysti lämmittää, mutta ei pilvessä ollessaan. Ja illalla olin kovin tyytyväinen että oli pitkähihainen paita päällä.

En tiedä mikä tässä kaupungissa niin paljon iski. Aikaisemmin Budabestin jokivarsi on ollut ykkönen, mutta liekö tässä takana sitten se, että ovat onnistuneet yhdistämään urbaanin miljoonakaupungin rauhalliseen merenrantaelämään. Ja puistoja en ole edes vielä ehtinyt nähdä, ainakin Royal Botanic Gardens voisi olla näkemisen arvoinen. Ja länsimainen kulttuuri, iloiset ja lämminhenkiset ihmiset,

Huomenna voisi käydä aamusesta Sydney Towerista ottamassa kuvia kaupungista korkealta, ehkä käydä vähän shoppailemassa Darlinghurstissa ja siitä sitten Bondi Beachille.