Kun fuksina luokses pompin

14.2.2006 klo 00.45

Vähän naurattaa meno itseäkin. Kyllä tässä melkoinen noviisi tulee oltua, aika hukassa koko päivä. Vähän kerrassaan alkaa päästä kampusalueesta jyvälle, tää on aika iso. Täällä on oikeeastaan samanlaiset asiat keskittynyt aina yhdelle alueelle, on asuntolat, urheilupaikat ja muutama opiskelukeskittymä ja sitten siihen ympärille kasvaneet versot.

Onneksi ei tarvitse vielä mistään mitään tietääkään, koko päivä mulle kerrottiin minne mentiin. Kunhan seurasi kaveria punaisessa paidassa ja jolla oli Australian lippu kädessä.

Ensin oli avajaisseremonia, perinteistä jäykistelyä. Sitten painuttiin kuuntelemaan infoja, oli turvallisuudesta, koulun & maan tavoista, opiskelusta ja tietenkin suosikkiaiheestani, kulttuurishokista. Jokaisen luennon alussa tietysti kerrottiin varmuuden vuoksi missä hätäpoistumistiet on, jos ei niitä itse osaisi spotata. No, onhan täällä aika paljon jenkkejä.

Joo, ja jos joku tulee illalla sua vastaan kadulla, pitää mennä valoisalle alueelle, missä on muita ihmisiä, ei katsoa vastaantulijoita eikä saa puhua heille. Myöskin alueen turvallisuusmiehille on kerrottava kaikesta epäilyttävästä. Taas sama jenkkimeno jatkuu.

Siitä ruokailemaan, BBQ tietty. Ja taas joku hodari, säälittävää. Samassa rakennuksessa oli paikalliset fuksimessut käynnissä, kaikki kerhot esitteli toimintaansa. Näillä on muuten täällä malleillekin oma kerho. Mistähän saataisi omalle koululle samanlainen?

Siitä sitten vielä yksi info vaihto-opiskelusta ja kursseille rekistöröitymisestä, joka onnistuukin täällä nykyään verkossa. Kivakiva. Siitä sitten kaupunkikierrokselle bussilla. Eipä siinä paljoa nähtävää ollut, ajettiin rannat läpi ja muutaman pää- baari/-ravintolakadun kautta.

Esitettä kertyi yhden repullisen verran matkaan, oli orientaatiopakettia ja kaikkea muuta lippulappua. Missähän välissä niitä ehtisi lukea? Hetken päästä oli pakkotyrkytys STA:n ja muiden "opiskelijan asialla" olevien tarjouksia erillisessä hallissa, vähän taas tutustuttiin toisiimme.

On muuten suomalaisia täällä ainakin 5, ehkä kuusi. Yhteen tyttöön törmäsin päivällä, oululaiseen poikaan opiskeluinfossa ja sitten Timokin pääsi illaksi paikalle. Ja kun vielä oulusta tulee yksi tyttö kaiketi poikaystävineen, niin tässähän tätä ollaan. Toisaalta vain minä ja Timo asutaan kampuksella, eli eipä tässä liikaa huolta taida tuosta liiallisesta suomenkielen puhumisesta olla.

Kuulin sivukorvalla siinä että se päiväinen tyttö esitteli itsensä jollekin suomalaiseksi. Minä tietysti tilaisuuden tullen hiivin selän taa ja laukaisin selvällä suomen kielellä "Moikka, mitä kuuluu?" Aika pitkään tytsi mua katsoi ennenkuin se tajusi että mä puhuin sille suomea. Oli jo vuoden ausseissa ollut, vaihtanut vaan koulua Newcastleen.

Sitten kokoonnuttiin kämppisten kanssa kuuntelemaan pelisäännöt kotona, josta tervetuliaislounaalle ruokalaan. Aika hyvää safkaa, kovin paljon parempaa kuin mitä meillä ulkkareille tarjotaan vastaavassa tapahtumassa. Mutta eipä tutorit sitä olleetkaan meille tehneet vaan ihan oikeat kokit. Oli tarjoilijat ja kaikki.

Illasta oli vielä tietovisa, ryhmä Kumiankka voitti. Suomeksi kirjoitettuna tietty. En mä mitään tiennyt, mutta ryhmän aussit ja jenkit oli yllättävän kovia. Hyvältä se aina tuntuu voittaa. Tosin tietovisan olikin tehnyt meidän tuvan huoneiston vanhin, elikkäs Residential Assistant, Tammy, joka on australialainen.

Ja vielä hetken aikaa harjoiteltiin tanssia, jonka Residential Assistantit (paikallinen vastine meidän tutoreille, vastuussa asuntoloista) olivat toteuttaneet aiemmin ja videoineet. Me päästään sitä esittämään huomeniltana, kai se on taas otettava lava haltuun. On siinä soolo-osuuksiakin.

Täällä on muuten pari erillistä organisaatiota auttamassa uusia opiskelijoita, on nämä R.A.:t jotka järkkää kaiken kivan, mutta vain asuntoloiden hemmoille. Muille on sitten yliopiston hommaamat tyypit, jotka kertoo opiskelusta yms. Eli siis ulkopuolella asuville ei varsinaisesti ole mitään erillistä järjestetty, paitsi tietysti bileitä joihin kaikki menee. Hyvä että tuli tultua kampukselle, olisi muuten jäänyt kaikesta paitsi ja istuskellut vain kämpillä itsekseen. Nyt on kokoajan 9 muuta hemmoa ympärillä ja parisataa muuta tyyppiä ihan lähietäisyydellä.

Pesin tuossa pyykkiäkin, kohta on taas puhtaita vaatteita. Mutta lakanat odottaa vielä hommaamistaan. Huomisaamusta heti kasilta ylös ja hakemaan opiskelijakorttia, joka on aika must jos haluaa täällä mitään tehdä. Muut tarpeelliset jutut selvinnee siinä samassa. Ysiltä alkaa sitten laitoskierros, Engineering ja IT, eli sinne siis. Loppupäivän ohjelmaa en edes muista. Mutta eipä tartteekaan.

Kunhan laitan armeijanvihreän rookie-paidan päälle ja näytän tyhmältä, joku tulee varmasti kertomaan mitä tehdä. Näytti muuten telkkarissa Hautamäen poika tuoneen Suomelle hopeata olympialaisista, jee. Muuta en juuri kisoista tiedäkään. Kunhan tuo netti tulee toimintaan, niin katsotaanpa sitten uudestaan.