Päivä 14 - Fraserin vikat kurvit

12.10.2006 klo 01.12

Saarelta päästiin pois ilman auton hajoamista, ja 60 dollarin onnellisena omistajana voin hymyillä. Taisi myös mun visakortti säästyä turhilta laskutuksilta. Päivä kokonaisuudessaan oli melko rento, vain parissa kohteessa käytiin, lähinnä siksi, että ilma ei ollut ihan komein mahdollinen. Vähän sellaista pilvistä/tihkua oli taas, mutta nelivetoa se ei haittaa.

Idanista tuli lopulta se kuski joka meidät aamusta kuskasi eteenpäin. Nopean laskutoimituksen suoritettuani totesin hävikin lapsukaisissa nollaksi, jopa kaikki kämppäilytavarat olivat tallella. Ei noita dingoja tuntunut muu kiinnostavan kuin ruoka, heti kun laitettiin ruuat autoon piiloon, ne lakkasi käyskentelemästä ympäristössä.

Heräsin aamulla teltan romahtaessa päälleni, kaverit pakkasi sitä pois ja "unohtivat" mut sisälle. Olihan kello jo 05.18, niin pakko se oli herätä. Nopeasti kamat kasaan, hieman ruokaa naamariin ja nousuveden alta pois. Ajeltiin ensin rantaa jokunen kilsa etelään, josta sitten otettiin maisemareitti sisämaahan muutaman nätin järven kautta kohti lauttaa. Aikaa oli tuhottomasti, ongelmana oli lähinnä missä sen haluaisi tuhlata. Päädyttiin Lake Birrabeenin valkoisella hiekalla torkkumaan muutama tunti, josta mentiin Central Stationille lounastamaan ja lopulta päädyttiin lauttaterminaaliin hyvissä ajoin.

Auto oli kuosissa, ja muista kamoista vain pari haarukkaa puuttui. $6 oli kovin paljon vähemmän kuin mitä odotettiin, tuntui tuo "pienikin merkki suolavedestä ja menetät pantin kokonaan" -periaate välillä rannalla ajaessa olevan maailman paras ylimääräisen rahan keruukikka. Mekaanikko kertoi että sitä varten täytyisi oikeestaan ajaa ihan oikeen aallon läpi, jota kyllä kovasti vältettiin. Taas säästyi $60.

Saatuamme itsemme säädylliseksi kolmen päivän telttailun jäljiltä nautimme hostellilla illallista jämäruuistamme. Ja niitä sitten olikin, asiaa auttoi vielä Central Stationilla törmäämäämme päiväreissuryhmän ylijäämäruuat. Istuttiin vielä hetki terassin puolella, ja sitten olikin jo aika painua petiin. Kaikki tästä vähän omiin suuntiinsa häviävät, mutta kiitos kovasti kaikille osallistujille. Ryhmä oli loistava, verrattuna hostellin kahteen muuhun ryhmään ja niiden teinimenoon ankarine ryyppäämisineen meidän ryhmä oli mukavasti painotettu. Siis 4 vs 7. Paljon nähtiin, eikä autokaan meinannut kaatua kuin kerran. Pari hiekkaan juuttumista ja paljon kokemusta nelivetoajelusta on nyt taskussa, tästä on hyvä jatkaa.

Jatkuminen meinaa siis huomisaamua, lähdetään kohti Noosa Headsiä, kasin pintaan lähtee taas Greyhound-kyyti. Sanna ja Nina tulee samaa matkaa, ei pistettu Saken kanssa erityisesti heidän seuraansa pahaksemme. Etelä-Ruotsi on selvästi se paikka mihin mä suuntaan aikanaan. Tai oikeestaan ihan minne päin sitä maata vaan.