Päivä 17 - Brisbane

14.10.2006 klo 19.35


Tänään on ollut outo päivä. Olin lukittuna huoneeseeni pari tuntia kun lukko ovessa brakasi, Sakke kertoi että se lopettaa koulunkäynnin ja siirtyy Poriin tekeen satamatöitä sekä joku outo heppu soitti ja sanoi maksavansa mun autosta pari tonnia käteisellä jos myyn sen heti. Onkohan Australiassa rahanväärentäjiä?

Brisbane ei oo oikein vaikutusta tehnyt. Eilisiltainen kierros tässä Valleyn alueella ei kovin kummoisia viboja herättyänyt, eikä tän päiväinen keskustakierroskaan kovasti mun paattia keinuttanut. Kaupunki on parin-kolmen miljoonan ihmisen metropoli, ja kuulemma Australian nopeiten kasvava kaupunki. Silti keskusta on sitä samaa puuroa kuin kaikki muutkin, ei oikein mitään sellaista omantakeista tärppiä oo löytynyt. Yksi nätti silta näyttäisi olevan, feikki-hiekkaranta laguuneineen ja hengenpelastajineen sekä likaista vettä sisältävä joki. Onneksi en tullut tänne opiskeleen.

Oli suunnitelmissa tänään käydä vielä keskustan pubit kiertämässä läpi, mutta nopea vilkaisu rahatilanteeseen puhui pidättyväisyyden puolesta. Jollain se pitäisi vielä 3 viikkoa Newcastlessa elää. Miltähän riisi maistuu kolmen viikon jälkeen?

Käytiin päivällä siis kävelemässä "kuuluisia" Brisbanen kävelyreittejä läpi, jotain historia-rakennuksia siinä varrella oli. En jaksanut enää edes ottaa kuvia, sellaisia samanlaisia nuo rakennukset kaikkialla on. Kierroksen loppupäässä vielä törmättiin mun kämppiksiin, ne oli kirjakaupassa ostoksilla. Aikamoinen säkä, miljoonakaupungissa kävellä melkein kohti tuttuihin. Heillä lähtee lento tänään, me vielä neppaillaan huominen.

Sakke tosissaan tossa päivästä paukautti että hän on tän maan nähnyt. Kovasti suunnitteli ruotsalaispimujen kanssa lähteä maata kiertään, se taisi rakastua tulisesti. Oli se tota jo hetken aikaa ennenkin miettinyt, mutta nyt se tuntuisi toteutuvan. Enpä ookaan ennen todistanut kun kukaan muuttaa elämänsä suuntaa 180 astetta. Meinasi palata Suomeen työskenteleen opintolainansa pois, jonka jälkeen arveli tutkintonsa Suomessa opiskella loppuun.

Suurinpana syynähän tähän hänellä oli parin kurssin hyvin todennäköinen reputtaminen, kurssien uusiminen maksaa $2500 / kipale, hän arveli että rahoille voisi olla muutakin käyttöä. Onneksi systeemi Suomessa ei ole ihan noin raju, voisi tuoda vähän uutta maustetta tentteihin valmistautumiseen. Ottakaapas opiksenne. Ei oo kuulemma ollut mikään helppo päivä pojalle. No, ehkäpä me tavataan Ruotsissa sitten aikanaan kun molemmilla on ruotsalaiset vaimot, punainen talo perunamaineen ja katras lapsia.

Nyt illasta sitten vietin pari tuntia irkkukaverin kanssa huoneessa jumissa, oven lukkomekanismi sanoi itsensä irti ja lukkosepällä meni hetki meitä ulos päästäessään. Hyvässä jamassa tämä paikan hätäuloskäynnit. Sain mä siitä ilosta neljän pintin arvosta kaljakuponkeja, joten ei se ihan hukkaan heitettyä aikaa ollut.

Nyt jos kävisi tuossa kiinalaisessa korttelissa syömässä illallista, tulisi hostellille ja nukkuisi hyvin. Huominen päivä vielä tapetaan aikaa, ei mulla oikeen mitään nähtävää tässä kaupungissa enää ole. Lento lähtee illasta seitsemän aikoihin, ja maanantaina ollaankin jo surffilauta kainalossa Newcastlen rannoilla. Toivottavasti on hyviä aaltoja.

klo 21.50

Brisbanen yöelämä sykkii täydessä loistossaan ulkona, tytöt kulkee pikkumekoissaan, pojilla on hiussuortuvat millintarkassa tanassa, taksit ovat kiireisiä, poliisi pitää ratsioita ja kodittomat vaeltelevat etsien suojaa. Eikä mua voisi vähempää kiinnostaa.

Käytiin ulkona syömässä, oli ehkäpä paras kiinalaisruoka ikinä. Ruokailtuamme kävimme vielä hetken kävelemässä ja ottamassa kaupungista pari nättiä kuvaa, lopulta päätyen hostellille. Voisi vähän aikaa kuvia editoida, ehkä katsoa telkkua ja painua unille. Tää kaupunki ei oo mua varten.