Partyparty

10.11.2006 klo 20.35

Perjantai-illan kunniaksi arveltiin pistää porukalla vähän viihteelle. Tosin loppuosa porukasta on siellä Base Backpackersissä, kun hienohelmoille tää majoitus oli liian kylmä. Kyllä mä Jaumesta sen uskoin, sen luut kun ei ole tehty koleisiin oloihin, mutta että ruotsinpoika kanssa. Heikko on miehellä sielu.

Päivä meni Rotoruaa katsellessa, pojat kävi koskilaskemassa, mutta mä säästin rahani. Kuulemma oli ihan hieno keikka, mutta taas vartin koskilaskulle olisi tullut hieman liikaa hintaa. Mä kävelin keskustaa läpi, kävin päivittämässä blogin ja ostin lämpimämpää vaatetta trekkausta varten. Villapaita $4, pipo $1, anorakki $20 ja poolo $3. Nyt ollaan valmiita valloittaan vuoria.

Pohdittiin tässä myös loppuajan suunnitelmat viimein valmiiksi, huomenna siirrytään vuoristoon, ruotsalaiset käy hyppäämässä lentokoneesta matkalla ja ilta vietetään Mt Doomin juurella. Tuttu elokuvateattereista. Sunnuntaiaamuna lähdetään aikaisin liikkeelle, Tangariro Crossing olisi tarkoitus päivän aikana kulkea. Se on sellainen 8-11 tunnin reissu, Gital ei ollut kiinnostunut. Yksi yö vielä vuoristossa ja sitten onkin aika painella Wellingtoniin autoa palauttamaan.

Se maoritanssi jätettiin väliin, $80 olisi ollut kulttuurielämyksellä hintaa. Kovasti ovat kehuneet, mutta mun kukkaron nöyrit on tiukilla. Ja silti tuntuu että joku mun varoja syö. Perhana. Nyt illasta istuskelin lämpimässä kylvyssä Johnin, paikallisen maoriherran ja muiden hostellivieraiden kanssa turistessa. Jos joku on nähnyt Once Were Warriors -leffan, niin ei tämä kaveri kovin kauas ole puusta pudonnut. Kielenkäyttö on siellä K18-tasolla ja kaverin olemus muutenkin on aika karu.

Tästä kohta pitäisi suunnata kavereiden hostellille alkudrinkit juomaan, josta onkin sitten aika aloittaa Rotorua-kierros. Ihan hirveesti en paikalta odota, yhtään kunnon yökerhoa en oo täällä nähnyt. Mutta kun Gitalia kovasti bailatuttaa, niin menköön nyt. Voisihan sitä vaihteeksi taas vähän jammata.

klo 22.00

Mut on saarrettu. Ruotsinkieli kuuluu kaikkialla, tää on kuin olisi ristitulessa. Karkuun ei pääse, konekiväärikieli laulaa. Usko omiin kielitaitoihin on isketty vulkaaniseen mutaan jo ajat sitten, ei näiden mongerrusta vaan ymmärrä.


Ennen tätä tavattiin pari belgialaista, jotka oli raftaamassa poikien kanssa. He ovat pyöräilemässä maata, takana on jo 7000 kilsaa. Tosin olivat aasiassa olleet jo 3kk, australiassa kuukauden, maaliskuusta lähtien olivat olleet liikkeellä. Vielä jokunen kuukausi on pojilla jäljellä, mikäs siinä. Respect.