Benjiä odotellessa

17.11.2006 klo 23.59


Taas on yksi päivä elämästäni kulunut. Tänään sain sentään jotain aikaiseksikin: varasin benjin huomiselle sekä kävin vähän mäkiä kiipeilemässä. Muuten oon taas istuskellut sisällä, käynyt kuumassa kylvyssä ja jutellut ihmisten kanssa. Alkaa vaan taas tää mun mielenkiinto uusiin ihmisiin vähentyä, niitä kun tulee tavattua koko ajan. Ja valtaosan niistä tuntee vaan päivän tai pari. Kovaa hommaa tää reppureissaaminen.

Samassa hostellissa vieläkin kämppään, tää on osoittautunut oikein mukavaksi paikaksi. Aamulla huonetta vaihdettuani totesin että nyt on pakko liikkua johonkin, tai muuten homma menee sisällä makoiluksi. Pistin siis päivärepun selkään ja trekkauskamat niskaan ja suuntasin keskustaan kyselemään vaihtoehtoja.

Päädyin sellaiseen reilun parin tunnin rauhallistahtiseen kävelyyn ylämäkeen, reitin päätepiste oli miellyttävästi Skyline-gondolan yläasemalla, josta oli helppo ottaa kyyti takaisin alas. Tää ei oo muuten korkeapaikankammoisille tää paikka, vähän itseäkin välillä huimasi sieltä ylhäältä katsoessa alas. Huomenna sitten kokeillaan se tuttu kädentärinä vähän tehokkaammin, mun loikassa kun on vapaata pudotusta 134m. Ihan riittävästi siis.

Gondola-ajelulta saavuttuani totesin päivän olevan kasassa, ostin ruokaa ja hilasin itseni takaisin hostellille. Pesin pyykit, suunnittelin tulevaa ja otin rennosti. Lomallahan tässä ollaan. Juttelin myös hetken aikaa israelilaisen tytsin kanssa, oli Golan Heighsin alueelta kotoisin. Se on kuulemma turvallisin paikka maassa, ainakin tällä hetkellä. Hän ei osannut vastata miksi niin moni israelilainen tykkää matkustaa, itse kun ainakin olen törmännyt yllättävän moneen ko. maan edustajaan tässä matkojeni aikana. Tosin saksalaiset on edelleen ykköskansa, eikä ruotsalaisetkaan kaukana tule. Brittein saarten asukkeja ei lasketa, ja amerikkalaiset nyt on jaloissa aina muutenkin.

Amerikkalaisista tuli mieleen, en oo varmaan tätä tänne vielä ikuistanutkaan. En oo tarinan todenperää mistään varmistanut, ei siis menisi akateemisena referenssinä, mutta onpa sen verran muheva tarina, että pakko se on teillekin jakaa. Paljonkos jenkeissä on asukkaita, joku 300 miljoonaa? Arvatkaas kuinka monta prosenttia heistä omaa passin? Kaikki? 70% Puolet? Ei kukaan?

Ei tartte kilauttaa kaverille (varmaan wikipedian jo ehditte tarkastaakin), koska vastaus on 13%. Eipä siis paljon mitään. Mutta se hulluin juttu tässä tarinassa on se, että kokonaispopulaatiosta 11% omistaa sotilaspassin, joten nopealla ynnäyksellä niille oikeille passeille luvuksi jää yks plus yks on.... Juu, 2 prosenttia. Onhan se ykkönen.

Miettikääpä sitä.