Lomapäivä 3 - Delicate Nobbys

Pääsiäispäivä, 15.04.2006, klo 18.00

Pääsiäisen vietto australialaiseen tapaan ei ole Herran ylistystä pimeässä ja kylmässä Kittilän kylässä rukoillen huomispäivälle puuterilunta. Herraa ei täällä näy, mutta telttailevaa rentoa kansaa sitäkin enemmän. Lomat ovat alkaneet.

Snapshot hetkestä vanhoja päiviä varten:

Viereisen teltan seurue soittaa kitaraa nuotiotulen ääressä, barbeque tuoksuu joka puolella. Nyt on menossa kaverilla Eaglesin House of the Rising Sun. Aurinko laskee juuri taivaanrannan taa, pimeä alkaa ottaa vallan, varjot ovat jo kauan sitten kadonneet pimeyteen. Hyttyset pysyvät navakan merituulen ansiosta poissa, mutta silti lähipuut suojaavat piinaavan kylmältä tuulelta. Pojat virittelevät tuossa nuotiota, kohta olisi tarkoitus vähän grillailla yhdistettyä illallista ja iltapalaa.

Päivältä ei oikein olisi enempää voinut vaatia. Pohjoista kohti kivutessamme ilmat senkuin paranevat, vaikka nyt ei ollakaan kuin jokunen sata kilometriä Newcastlesta ehdittty edetä. Tosin se voi olla puhdasta tuuriakin. Turhia pilviä ei auringon tiellä näkynyt, lämpötila oli tarpeeksi korkea vaikka nakuna rantaa kirmata pitkin päivää. Tosin ikävien aurinkoihottumien välttämiseksi pidimme shortsit jalassa. Harmiksemme niin tekivät myös surffibeibit.

Olen aina ollut enemmän iltaihmisiä, mutta täällä oppii arvostamaan aamujakin. Aallot olivat loistavat, paikkoja niitä napata oli useita pitkin kilometrin mittaista rantaa, joten turhalta ruuhkalta vältyttiin. Oli tämän mestan hyvyydestä muutama muukin kuullut, silti Delicate Nobbys oli nimensä arvoinen. Kolmisen tuntia vedessä viihdyimme, pienellä tauolla välissä.

Ehdottomasti paras surffipäivä tähän mennessä, alan päästä jyvälle aallon käyttäytymisestä ja pysyn jo laudallakin sen verran että pystyn navigoimaan aallokossa tyydyttävästi. Loppujen lopuksi kyse on kuitenkin meren sielunelämän ymmärtämisestä, aallot ei tule sun luokse vaan sun on mentävä niiden luo. Eihän mun kompurointi ihan Kelly Slaterille vedä vertoja, mutta ottaen huomioon kolmen viikon kokemukseni merenkäynnistä puupalalla kelluen, suoritus on siedettävä.

Tuulen yltyessä puolenpäivän jälkeen ja aaltojen kuoltua pois oli aika siirtyä piinaavaa paistetta taas pakoon ruokailemaan. Itse totesin olevani kuolemanväsynyt, ryömin telttaan ja otin pirteät parin tunnin tirsat. Pojat kävi ostoksilla, kun päätimme tässä vielä muutaman päivän viihtyä. Ostivat kaljaa, nötköttiä ja jauhelihaa. Ihanaa ettei mukana ole kitiseviä vegetaristi-feministejä. Turha lähteä huomisiltana liikenneruuhkaan ja kun paikka on näin kiva niin mikäs tässä ollessa. Lomallahan ei ole kiire mihinkään eikä stressi paina kun ei ole lapsia mukana.

Poikien nuotio loistaa illassa kivasti, retkeilyalueen ilmainen puu palaa iloisesti räiskyen. Liitynpä seuraan.