Lomapäivä 2 - Diamond Head & Delicate Nobbys

14.04.2006, ei niin pitkä perjantai ollenkaan, klo 21.43

Aamuhan alkoi ihanasti kengurunlaulun aikoihin auringon sarastaessa. Pirun kylmä oli, kun ei oikein vielä ollut ehtinyt keltainen kaverimme lämmittää. Surullisinta tosin oli että meri täysin tyyni, pikkuruisia aaltoja lukuunottamatta. Annoin siis poikien nukkua autossa kaikessa rauhassa ja lueskelin suomalaista (!) surffilehteä jonka Timo oli saanut auton mukana.

Poikien herättyä raavimme hetken päätämme, söimme aamiaista ja kyselimme vinkkejä mihin mennä. Vieressä oli kuulemma vähän rauhallisempi spotti, jonne siis suuntasimme Australian ihanaista hiekkatieverkostoa pitkin. Ei, niitä teitä ei muuten lanata ja nyt selvisi miksi täällä noita nelivetoja näkee niin usein.

Tilanne oli sillä rannalla aika sama, joten harkitsimme jo eteenpäin suuntaamista tai pientä trekkeilyä lähialueilla. Koska olimme kuitenkin tulleet surffilomalle, menimme kaivamaan laudat autosta esille ja arvelimme vaikkapa kellua aurinkoa ottaen laudoilla jos muuta ei ole tarjolla.

Takaisin rannalle päästyämme lausuimme muutaman kerran Isä Meidän -rukouksen, aallot olivat tehneet comebackin. Eipä me turhaan eilisiltana muutamaa ohrapirtelöä herralle yläkerrassa uhrattu. Ihanaista kyytiä oli tarjolla, jopa delfiinipesue poikasineen meitä tuli tervehtimään. Mikäpä siinä oli auringonpaisteessa surffailla.

Timo tosin innostui hommasta vähän liikaakin ja vaihtoi sukellusvene-moodiin, kokeili laudan kestävyyttä merenpohjan kanssa. Äiti-luonto voitti, Bitchin Bob 0 - Poseidon 1. Onneksi oli korjaustarvikkeet mukana ja hetken väsäilyn jälkeen oli lauta melkein uuden veroinen. Taukokin oli ihan paikallaan tuossa välissä.

Takaisin aaltoihin vielä hetkeksi ja laineiden kuoltua takaisin retkeilyalueella laittamaan teltta kasaan ja lounasta nauttimaan, ja kohta olikin aika taas siirtyä eteenpäin. Ensin oli tarkoitus pysähtyä bilettämään Port Macquirieen, yhden suomalaisen hepun kaverin kaverit olivat pitämässä kotibileitä. Mutta kun hemmo ei sinne sitten lähtenytkään, arvelimme mekin jättää bileissä kuokkimisen tällä kertaa väliin. Kun ei kaupunkikaan mikään kovin kummallinen ollut eikä rannat sen ihmeellisemmät, luotimme taas intuitioon.

Sekä Stewartin vihkon nuotteihin. Vielä hetken matkaa pohjoiseen, Crescent Head. Tässä lähistöllä on taas yksi pieni telttailualue, piukkaakin piukemassa heti rannan vieressä. Vähän opiskelijapoikien telttailuvarustus kalpenee muiden omakotitalon kokoisten telttojen, ulkovalojen ja kaasugrillien varjossa. Mutta ihan yhtä täyttävää tuo illallinen kertakäyttögrillillä tehtynä oli.

Ette varmaan osaa arvata mitä meinattiin huomenna tehdä?