Lomapäivä 15 - Noosa Heads

27.04.06 klo 18.44

Tää päivä oli vähän pettymys, ei tosin niinkään paikan tai ilman puolesta vaan aaltojen. Täysin tyhjää, ei auttanut vaikka kuinka sadetansseja tanssimme. Tai ei tuo ihan täysin totta ollut, luonnonpuiston kärjestä löysimme kyllä aika loistavat aallot, mutta yhdistettynä 3 km laudan kantamista kainalossa ja kivikkoa rannan pohjalla jouduimme sen jättämään väliin.

Tai oikeestaan ei tuokaan ihan totta ole, kyllä pojat sinne yritti mennä, mutta eivät enää löytäneet parkkipaikkaa ylikansoitetulta luonnonpuiston parkkipaikalta. Mä olin jo toivon menettänyt (lue: en jaksanut laiskaa takamustani siirtää noin suuria matkoja) ja ottanut mukavan makuuasennon aurinkorannalla täydellisestä aallosta uneksien.

Paikkanahan meillä on Noosa Heads, Sunshine Coastin pohjoiskärjessä. Tästä pohjoiseen ei oikein surffia enää ole, Great Barrier Reef blokkaa kaikki surffattavat breikit. Joten loogisesti tää on meidän päätepiste tällä reissulla, huomenna otetaan suunta kohti etelää.

Aamulla olimme jo hyvissä ajoin liikkeellä, taas yhdeltä retkeilyalueelta herättyämme. Tää oli aika piukassa, joten saimme vain telttapaikan, eikä autossa saanut karkoituksen uhalla nukkua. Outoa, tuossa 10 metrin päässä jengi vetelee sikeitä vaneissaan täyttä häkää ja se on sallittua. Päättelimme että näillä on täällä ollut joku onnettomuus, jonka johdosta turvatoimet on vedetty tappiin. Mutta lopputuloksena oli että pojat liittyivät seuraani teltan suojaan yöksi, olihan se loppujen lopuksi kolmelle hengelle kartoitettu.

Kiersimme kolme rantaa läpi tuloksetta, jonka jälkeen päätimme laittaa buutsit jalkaan ja vähän kävellä luonnonpuistossa. Sellainen 7 kilsaa talsimme ja näimme taas yhden tylsän metsän, nakurannan sen kätköissä ja monta todella kiinnostavaa surffibreikkiä. Tosin yllä mainituin miinuspuolin.

Kellon jo kääntyessä iltapäivälle kävimme vielä katsomassa uudestaan pohjoiseen osoittavan päärannan, mutta ei toivoa. Itse vaihdoin tässä vaiheessa shortsit jalkaan, aurinkovoidetta pintaan ja sanoin morjesta pojille. He lähtivät kokeilemaan onneaan luonnonpuiston syövereihin, yllä mainituin seurauksin.

Heidän palattuaan suut mutrussa ja minun kolmisen tuntia nahkaani käristettyäni palasimme leirintäalueelle ja olimme tekemättä yhtään mitään. Tai no kävin mä uimassa Petri Pelikaanin kanssa tuossa viereisessä joessa (5m teltasta). Mukavaa vaihtelua. Nyt illalla taas vähän grillasimme ja seuraavaksi taas vuorossa tuttu iltaneppailu. Taidan nukkua ennen ysiä.