Lomapäivä 8 - Natural Herbs

20.04.06 klo 19

Vielä yksi surffikerta Angouriessa ja me olimme valmiit. Totesimme siinä jokaisen valitellessaan paikkojen jäykkyyttä välipäivän olevan tarpeen. Eihän tässä vasta kuin 9 päivää oltu surffattu putkeen, keskiviikkona aloitimme jo Newcastlessa. Lounasta siinä puun varjossa Blue Poolin (paikallinen nähtävyys, kiveen louhittu reikä täynnä merivettä) äärellä nauttiessamme huomasimme infotaulun alueen rannoista.

Meidän valitsemamme ranta oli nimeltään Angourie Point, "One of the most famous breaks at the eastern coast Australia. Only for experienced surfers." Ilmankos se olikin niin vaikeata välillä. Mm. Billabongin perustaja ja maailmankuulu surffaaja, Nat Young, oli lähtöisin tästä kylästä. Käsi ylös kuka on kuullut hepusta?

Kyläläisiä rannan voimakkaat virtaukset eivät näyttäneet haittaavan, koko kylä näytti surffaavan. Eräskin perhe oli tullut aalloista nauttimaan, pienemmät naperot oli rannan pikkuaalloissa ja isä ja äiti vanhempine (yli 10v) lapsine isoja aaltoja ratsastamassa. Niillä valtavila laineila, joita me muut sukelsimme karkuun, tuli isoisoisä pitkällä laudallaan meille muille virnuillen korkeuksista. Helkutti, jopa isoäiti oli shortboardilla mukana aallokossa!

Suunnitelmissa siis hetken tauko merestä, suunta kohti Byron Bayn vieressä sijaitsevaa luonnonkauniista Nimbinin hippikylää. YHA-hostelli täällä on hieman erilainen kuin isossa maailmassa, löytyy tiipii, tropiikkinen uima-allas, hippikoira, lehmiä ja hevosia laiduntamasta ja vierestä joenvarsi kiertävine muusikoineen.

Muutaman viikon päästä täällä järjestetään Mardi Grass, joka vuotinen ihmeruohon laillistamista puoltava mielenilmaus. Kaikki hostellit kylässä on jo buukattu ajat sitten. Pilvihän on laitonta Australissa, tämä paikka on tälläinen yksinäinen saareke suurta ja pahaa valtiota vastaan. Valtaosan vuodesta kylä saa kuitenkin olla melko rauhassa, mutta tällä viikolla kylässä on ollut poliisiratsioita, meidänkin saapuessa ensimmäinen näky oli 3 poliisia kadulla kävelemässä. Silti idealismia on vaikea kitkeä, viikon kuluttua meno on taas ihan samanlaista kuin ennenkin. Täällä kaikki on luomua ja kylän keskusta ei kuulemma hirveästi häviä Amsterdamin kaduille. Tätä paikkaa on melko vaikea kuvailla, tää on vaan pakko itse kokea.

Täällä hetken aikaa keinutaan riippumatossa, kuunnellaan heinäsirkkojen ja muiden luonnon eläinten ääniä, tutkitaan viereistä sademetsää ja ladataan akkuja. Viikonloppuna sitten suunnataan Byron Bayn yöelämään. Ja sen kuuluihin aaltoihin.