Lomapäivä 14 - Queensland - The Sunshine State

26.04.2006, normipäivä, klo 14.50

Surfers Paradise jäi taakse, ohitimme juuri Brisbanen nelikaistaista hyperhigwayta ajaen. Ilma on ollut nätti kuten ennustimmekin, päiväntasaajaa kohti kulkiessamme sillä on tapana parantua. Muutama päivä tuossa Surfersissa viihdyimme Timon huostassa, lähinnä laiskuuttani en jaksanut kirjoitella muutaman viime päivän tapahtumia. Mutta summataanpa tässä hieman.

Maanantai-aamuna tosissaan kävimme aamusurffit Byronissa vielä vetäisemässä ja ennen kymmentä oltiin jo matkalla kohti pohjoista. Matkan varrella oli monenlaista beachiä, mutta passasimme tällä kertaa. Syynä oli yksinkertaisesti veden vähyys ja aaltojen tunnelimainen muoto.

Kyseessähän on siis ns. hollow waves, sellainen aallokko jossa ammattilaiset pyörittelee, mutta vähän kokemattomalle voi olla tiedossa kovin ikäviä takaiskuja veden julman voiman johdosta. Stewart jouduttiin melkein köyttämään autoon kiinni ettei se painunut veteen. Hullu hollantilainen.

Koko vierailumme ajan rannat tuntuivat olleen erityisen kovasti partioituja surf lifesaverien johdosta, vesijettiä, kumivenettä ja helikopteria pörräsi kummasti ympärillä. Syynä saattoi oikeesti olla Queenslandin todella vahvat virtaukset, viikonloppuna oli 3 hukkunut. Eli tehostettua valvontaa tai sitten vain normaalia lomaparatiisin huolenpitoa. Ote paikallislehdestä: "Water may look inviting but the sea is treacherous"

Timollahan oli melkoinen lukaali, viides kerros, 1 kämppis, paljon tilaa ja parveke merinäköalalla. Itse mies näytti vanhalta kehäraakilta, oli nenänsä murtanut surffatessa. Onneksi on matkavakuutukset, oikaisua tuulenhalkoja kuulemma odotti. Enpä ole ennen tiskejä tiskannut samalla merta katsellen. Hyvin tuonne muutama vieras mahtui. Tosin isännöitsijäneito oli melkoinen vanha kyylä, kovasti meitä kyttäsi ja koetti saada maksamaan vierailustamme jotain. Timon neuvoja noudattaen emme huomioineet häntä ollenkaan. Tuolla ihmisellä on kyllä epäterveellisen paljon erinäisiä vieraita esineitä peräpuolessa. Ja poikittain.

Maanantai-illasta kävimme vähän lomaparatiisia katsomassa, eipä siellä oikein silloin vilinää ollut. Muutaman oluen jälkeen ansaituille yöunille.

Tiistai-aamusta kävimme lähirantaa kokeilemassa, mutta todella vahvan aallokon johdosta ei meillä ollut toivoakaan päästä muutamaa metriä pidemmälle vedestä. Joten Timo paineli töihin autoja pesemään (on muuten melkosen lunkin näköstä puuhaa, vanha kettu oli taas ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan) ja me rantaviivaa hieman etelään niemenkärjen taakse katsomaan jos aallokko olisi parempaa siellä.

Olihan se, joten laudat esille ja veteen. Gold Coastin alue on yksi pirun iso laguuni, rantaviivaa on sellainen 30-40 km ja paikka johon me menimme oli yksi kuuluisimmista (joo, taas) surffimestoista Australian rannoilla, muun muuassa WCT elikkästen surffiammattilaisten maailmankiertue kilpailee tuolla. Kirra toimi kyllä aika kympillä.

Mutta. Olihan siellä taas melko monta muutakin, eipä tuosta aalloilla ratsastamisesta oikeen mitään tullut. Aina aallon saapuessa kohdallesi sillä on jo joku kurvailemassa, joten sulla ei surffietiketin mukaan ole siihen sitten enää mitään asiaa. Aallot oli valtavia, mutta ei kovin pelottavia, uskoisin että olisin niillä voinut surffata jos olisin vaan oikean raon löytänyt. Joten valtaosan ajasta harjoittelin laudalle nousua pikkuaalloissa surffikoululaisten vieressä.

Toinen huomattava seikka paikassa oli sen valtavan voimakkaat virtaukset, puolessa minuutissa kuljit helposti puolen kilometrin matkan rantaviivaa pitkin ja ulosmeno ei ollut ihan mikään helppo juttu. Muutama kerta piti yrittää ennenkuin onnistuin. Myöskin aallokosta poistuminen piti suunnitella aika huolella, ihmisten paljous, aaltojen suuruus ja virtaukset tekivät sen ihan tarpeeksi mutkikkaaksi.

Tarpeeksi merivettä nieltyämme takaisin lomaparatiisin keskukseen ja päiväunille. Illalla oli tietysti vuorossa taas ulkoilmailu baareissa, sitä vartenhan me tänne olimme tullet. Itse surffi ei kovin ihmeellistä ollut ja totta puhuttuna ei kyllä yöelämäkään. Kymmenkunta yökerhoa ja pari irkkupubia paikasta löytyy, me vierailimme muutamassa. Voihan tietty olla että tiistai ja maanantai-illat ei olleet parhaat mahdolliset yöelämää ajatellen.

Mutta nyt vielä hetken verran pohjoiseen, Sunshine Coast kiikarissa. Muutama päivä siellä ja sitten onkin jo aika aloittaa kotimatka. Ehkä myös pysähdymme vielä opiskelijabile-torstaina Surfersissa, kuka tietää. Mutta aika alkaa vaan käymään vähiin.

Silti, vielä on lomaa jäljellä.