Päivä 11 - Perusperjantai

08.07.06 klo 02.45

Tämä päivä ratkaisi loput ongelmat loppuloman suunnitelmien suhteen. Kävin vähän kiertämässä niitä ilmoitustauluja, eikä niistä mitään näyttänyt löytyvän. Hetken siinä siis taas raavin päätäni, söin lounaan ja katselin uima-altaan liplatusta auringossa istuen. Kai se auringonpistos oli, mutta päätin sysätä itseni yhdelle noista kovan rahan reissuista mukaan. 420 dollaria, elämä on.

Kovasti tuota mun Kakadu 4WD Safaria on kehuttu, kolme päivää ja kaksi yötä olisi tuota puistoa tarkoitus katsella. Tiistai-aamuna lähtö, eli ehtii kivasti World Cupin huipentuman katsella alta pois. Se tulee siis ma-aamuna klo 03.30 alkaen. Ja samalla maksoin hostellin loput yöt pois, joten nyt ei niitä enää tartte miettiä. Ensin vietetään viikonloppu ja sitten katsellaan krokotiileja. Hyvä suunnitelma.

Ja suunnitelmaa toteuttamaan. Huoneeseen tuli tänään Steff niminen saksalaistyttö, joka on tiistaina lähdössä kotiaan kohti. On muuten tytöllä Top 10 hymy mitä mä oon eläessäni nähnyt. Viimeisiä lomia siis on viettämässä ennen kotimaata, joten ei muuta kuin hänen ja kaverin kanssa illasta bailaamaan. Tavattiin me siinä samassa vähän muitakin kaveripiiristä, olivat 10 päivän safarilla olleet Broomesta (Western Australia, keskellä todellakin ei mitään) sellasella 20 hengen porukalla Darwiniin saapuneet ihan äsken. Hyvän oloinen jengi heillä ainakin oli sattunut matkaan, toivottavasti itsellänikin tärppäisi. Kaivoin juuri hevosenkengän piilopaikastaan esiin.

Ensin tuolla kaveriporukalla käytiin syömässä 1 dollarin illallinen, ihan tuhti annos pastaa oli tarjolla yhdessä irkkupubissa. "Why are you cooking" sanoi mainos, ja positiivisesti yllättynyt täytyi olla, yllättävän hyvä annos tuo oli. Ja sitten yöelämään.

Niin, siis bailatessa meni koko ilta, jotain Very-V.I.P -kortteja ne meille tyrkki kouraan kun kadulla käveltiin, päästiin kaupungin isoimpaan (ja kalleimpaan), Discovery-nimiseen yökerhoon ilmaiseksi sisälle. Kyllä mä tiedän miten tuo homma toimii, känniset ääliöt kustantaa sen ilmaisen sisäänpääsyn moninkertaisesti takaisin alkoholiostoksillaan, mutta mä en sortunut. Mukavaa olla välillä melko selvinpäinkin liikenteessä.