Päivä 8 - Nitmilukin ihmeitä

04.07.06 klo 21.30

Ihanata. Eiliset vesiputoukset oli vain alkusoittoa, tänään käytiin sellaisella paikalla että oksat pois. Edith Falls, parikytä kilsaa Katherinesta pohjoiseen. En tiedä mikä paikassa iski, mutta tuntui kuin olisin ollut pikkupoika taas. Kristallinkirkas vesi, vesiputouksen jyly ja Top Endin loppumaton auringonpaiste. Enpä voinut kuin hymyillä.

Yö autossa ei ollut kovin mukava, kyllä siinä nukkui mutta sellaista koiranunta se oli. Aamulla käytiin sitten tosissaan uimassa putouksilla ja sitten jatkettiin matkaa. Pine Creek oli täysin turha reissu, muutama kultaryntäyksen aikainen ruosteinen vempele nähtiin ja sitten nousi kytkin jälleen.

Välimatkat oli tää ei-niin-uusi -asia, koko päivä matkustaessa taas meni. Edith Fallsilla vierähti varmaan pari-kolme tuntia, pientä maisemakävelyä siinä samalla harrastettiin merkattuja polkuja pitkin. Ja ne maisemat. On muuten kamera laulanut iloista symphoniaansa, mulla menee viikkoja tän kaiken purkamiseen Newcastlessa. Ja Kakadu on vielä näkemättä.

Nyt olen Katherinessa taas yhdessä reppureissaaja-hostellissa, Léaa ei Gorget kiinnostanut niin paljon kuin mua, joten tiemme erosivat. Olin oikeestaan aika valmis muutenkin, alkoi hermo palaa mimmiin viime hetkinä.

Seuraa Matin Mainio Luonneanalyysi (tm):

En tiedä mikä noissa ranskalaisissa on, mutta en ole vielä tavannut ainuttakaan joka sujuvasti enklantia taitaisi. Tai jos taitaakin, niin takaisin kotimaiseen se vaan heilahtaa samantien jos edes tuntuu siltä että ranskalaisen jossain näkee. Jotenka jokaisen mun lauseen tyttö joutui kysymään uudestaan (ei se voi olla mun aksentti, jos irkutkin ymmärtää), mikä alkoi melko nopeasti pänniä. Muutaman kerran jopa kokeilin sanoa ihan jotain muuta ensin huomion kiinnittääkseni, joka menikin läpi melkein poikkeuksetta.

Vaikka hän oli maassa jo 7kk ollut, niin ei tuo kieli oikein ole päässyt tarttumaan kun on ranskalaisten kavereiden kera matkustanut. Nyt vasta muutama viikko sitten jätti kaverinsa taakse ja kokeili omia siipiään. Siis 7kk. Mun isäkin puhuisi sujuvasti kieltä siinä vaiheessa, ja varmaan olisi samalla opetellut hispaanin alkeet. Mitähän h**vettiä ne oikein on puuhannut tuon ajan?

Ja kun vielä puhui itsekseen ranskaa, niin sepä siitä. Hyvän päätöksen me Timpan kanssa tehtiin englantiin siirtyessämme, kyllä se vaan yllättävän tökeröltä tuntuu kun kaveri ei edes yritä kommunikoida kanssasi.

No joo, annettakoon anteeksi, ei kaikkea voi osata. Mutta sitten. Luonteeltaan tyttö oli sellainen minä-itse-apua-ei-kaivata, ja aikalailla omissa ajatuksissaan valtaosan ajasta. Ei siinä, kyllä mä hiljaisia hetkiä ymmärrän, mutta liika on liikaa. Ei oikein nuo keskustelut lähteneet lentoon kun vastaukset oli sellaisia pari sanaa ja hiljaisuus. Ja selvästi oli tyttö omillaan oppinut pärjäämään, mua ei kaivattu missään toiminteessa apuna vaikka olisin mielelläni auttanut. Ja kiroilikin vielä koko ajan (kukas arvaa millä kielellä..?)

Siis tiivistettynä: komiat kannut tytöllä oli, mutta sepä siitä.

Silti pitää muistaa että maksamalla vain $40 (Greyhound ilman pysähdyksiä Darwin-Katherine $65) pääsin katsomaan yhtä luonnonpuistoa joka olisi muuten jäänyt käymättä, näin Edith Fallsit ja päädyin oikeaan paikkaan lopulta. Kiitosta Léa kaikesta.

Léan autosta muuten. Oli kyllä Nissani parhaat päivänsä nähnyt, ei se oo rekisterissäkään ollut sitten huhtikuun. Se vibra kovemmassa vauhdissa oli kyllä melkoista, hyvä että kyydissä pysyi. En oo ihan varma pääseekö tyttö Cairnsiin asti ennen pyörien tippumista alta. Olin ihan tyytyväinen kyydistä pois hypätessäni.

Huomenna aamutuimaan matkaan 30 kilsaa joen äärelle, pummasin ensitöikseni tänne saapuessani kyydin 3 brittitytöltä. Ja taas säästyi rahaa. Ja sitten yhden jenkkikaverin kanssa (tapasin n. 30 minsaa sitten) meinattiin kaksikkomelootti vuokrata päiväksi (halvempaa kuin yhden istuttavan vuokraus) ja sitten antaa virran viedä. Tai menomatkalla pitää meloa, takasintullessa pitäisi olla vähän myötävirtausta.

Tämän jälkeen keinolla x (x=halpa) takaisin hostellille (tästä ohihan nuo kaikki karavaanerit ajaa kuitenkin), syvä yöuni ja sitten alkaa julmettu liftaus takaisin Darwiniin. Darwinissa katsellaan taas ilmoitustauluja, jos joku olisi Kakaduun kaipaamassa kumppania.

Katsoos onko mun säkä ihan loppuun käytetty.