Thursday, June 29, 2006

Parikkalan mummille

02:55

Meidän jokaisen aika tulee joskus, nyt oli mummin vuoro. Vaikka vähän vanhuudenhöperö viimeiset vuodet jo olitkin, niin kyllä me kaikki sinua rakastettiin. Karjalanpiirakat eivät maistu enää samalta ilman sinua, ja kuka meille nyt syöttää kolmasti pakastettua makaronilaatikkoa? Entäpä suojelee kellarin möröltä? Tai tarjoaa kyllästymiseen asti makeisia ja pikkusuolaista?

Lapsuuden kesät ovat nyt lopullisesti ohi, on aika siirtyä eteenpäin. Mummin elämä oli täynnä taisteluja, useasti olen miettinyt mistä tämä upea nainen keräsi voimansa. Viipurin lähiöistä Etelä-Karjalan kylään vei mummin tie, ja Parikkalaan se myös päättyi. Me kaikki olemme kiitollisia siitä, että saimme tuntea Bertan sellaisena kuin hän oli, mitään kiertelemättä, mitään anteeksi pyytelemättä.

Kiitos mummi kaikesta. En ole ennen tiennyt että kengurutkin itkevät.

tyttären-poikasi Matti maailmalla

0 Comments:

Post a Comment

<< Home